Paljon on taas touhuttu :)

Kuten otsikossa tulikin ilmi, on meidän poppoo taas touhunnut paljon. Kuvista on taas kiittäminen Niina Puputtia. :)

Ensin perjantaina oli haku. Pyrylle tehtiin 3 umpipiiloa ja viimeinen ukko nelosella oli umpipiilon takana pressun alla. Ei mennyt Pyry hämyyn vaan kiersi piilon ja bongasi ukon. Hyvä tyttö.


Usvan kanssa tottisteltiin hakutreenien jälkeen. Se touhuaa aina niin innolla ja sen keskittymiskyky on jo pennusta ollut aivan ilmiömäinen. Jo 10-viikkoisena menin pokalla tottistelemaan muiden koirakoiden joukkoon kentälle ja Usva ei keskittynyt muihin koiriin ollenkaan vaan touhusi kympillä minun kanssani. Ei sitä kiinnosta muut, vain minä ja tekeminen. Ei ole paljon tarvinnut keskittyä ja tuhlata aikaa kontaktin opettamiseen.. :)

Lauantaina ja maanantaina oltiin sitten puruissa, Pyryllä otettiin hallintaa ja Usvalla perus pentuhömppää. Pyryn hallinta onkin parantunut paljon, nopeasti on tyttö ymmärtänyt että kivaa (tumppuäijän maistelua) pääsee tekemään vain kun jaksaa keskittyä ja totella ensin. Puruissa se osoittaa kyllä semmoista nopeutta että alkaa olla jo vakiolause molareilta jotain tämän tyylistä: "Hyvä kun ehtii sentin liikahtaa niin toi koira on jo kiinni!" :D Selkäkuljetuksessa se on helpoiten nähtävillä kun molari ehtii hädin tuskin kääntyä niin Pyry on jo tikkana hihassa.
Sen vartiointi piilolla on erittäin hienoa, oikein tyylipuhdas suoritus mitä on hieno katsella.

Usvakin on jo syttynyt puruhommiin (yllätys yllätys) ihan täysillä. Kun se saa valjaat päälleen se lähtee kentälle aivan sillä asenteella että "nyt mennään laittaan jätkiä nippuun!" :D Usva onkin nyt siis 5kk iässä ja molarimme mukaan mielestään tän kentän kunkku. Sillä on luonnostaan syvä puruote, ilmaa ei sen purussa näy. Sen taistelutahto ja saalisvietti ovat myös ihan huippuja, siitä kuulemma saa oikeastaan ihan mitä vain haluaa jos osaa kouluttaa. Paineita..! :D Ja sen jälki: se jäljestää innokkaasti, kuono tuhisten (ja se nuuskutus-ääni kuuluu kauas!) ja järjestelmällisesti askel askeleelta. Se kaivaa jopa hieman piilotetut namit korkeastakin ruohosta eikä nostele nenäänsä. Se menee kuin veturi, varmasti ja rauhallisesti. Tosin nyt osaan kouluttaa kaikkea paljon paremmin kuin Pyryn kanssa, ja osaan myös vaatia tarkkuutta. Pyryn epämieluisa kunnia kun on olla mun eka "harjoituskappale". ;)

Tänään käytiin huitaisemassa jäljet. Pyrylle tein kaksi kulmaa ja jälki oli noin 300 askelta. Nurtsipläntti ei ollut hirrmu iso joten pitkää jälkeä ei saanut. Ruoho oli noin 10cm pitkää. Yhteensä 4 esinettä jäljelle. Pyry otti hajun paalulta rauhallisesti ja lähti häntä tutusti huiskien ajamaan jälkeä. Se pysyi hyvin jäljellä, ei tarkistellut ja esineet se ilmaisi mallikelpoisesti eli kuten yleensäkin: suoraan ja nopeasti. Kulmat menivät upeasti, ihan pienen pieni tarkistus tuli toisessa kulmassa.
Hyvillä mielin hain Usvan ja ajoin sen kanssa suoran joka oli noin 30m. Lopussa loppupalkka rasiassa ja rasia piilotettu ettei opi rynnimään. Ajoi taas tuttuun tyyliinsä tasaisen varmasti ja meni pienellä vinkillä rasialla maahan.

Koko poppoo läksi tyytyväisenä ja väsyneenä kotiin, sen pituinen se tällä kertaa. :)

Hakuilua ja muuta mukavaa

Perjantaina olimme Pyryn ja Usvan kanssa hakutreeneissä. Kokeilimme ekaa kertaa Pyrylle umpipiiloja sillä olen haaveillut syksyllä koekäynnistä. Noh, ei muuta kun ukot piiloihin ja Pyry radalle. Eka piilo oli lähellä, n. 20 metrin päässä keskilinjalta oleva kompostiverkkohäkki jossa oli pressu päällä. Pyry oli alkuun hieman pihalla tästä jutusta, haistoi maalimiehen piilosta mutta päättikin sitten lähteä syvemmälle metsään jatkamaan etsintöjä. Palasi kyllä itse piilolle ennenkuin ehdin kutsua sitä takaisin, sitten lamppu syttyi sen pään päällä ja se nappasi rullan ja toi mulle. Sitten näytölle. Pyry meni hienosti maahan ja häntä heiluen odotti että maalimies (tai tässä tapauksessa maalinainen;) könyää piilostaan ja sai palkan.

Seuraava piilo olikin jo vaikeampi, noin neljässä kympissä maakolossa oleva ovellinen umpipiilo. Piilo oli tavallaan kuin "kuopassa", ja siitä on koiran erittäin helppo juosta ohi jos ei nenä ole auki. No, Pyry olikin porhaltanut ohi noin 5 metriä, haistanut ukon (piilon oven reiästä näkee koiran työskentelyä) ja kurvannut kauniisti takaisin. Hieman Pyry oli pyörinyt piilolla ennen rullan tuontia, kaipa kun piilossa oli suojelumaalimiehemme oli Pyrtsä siitä hieman innostunut ja kärkkynyt jo palkkaa..? ;) Noh, hetken pyörittyään häntää heiluttaen oli sitten ottanut rullansa ja toi mulle, näytölle mentiinkin semmoista kyytiä että alta pois. :D Ja voi sitä riemua kun Jyri kaivautui ulos piilosta, siinähän pieni belgi meinasi sukkiinsa seota että "Jee, se on TOI tyyppi!" ;)

Viimeinen piilo oli "vankkuri", eli liikuteltava hyvin maastoon sopiva bunkkerin tyylinen häkkyrä. Tähän piiloon meni Pyrylle ennestään täysin vieras mies. Hetken ajattelin kyllä mitenköhän meidän käy vaikka Pyry ei ikinä ole ottanut häiriötä vieraista ukoista metsässä. Tai lähinnä sitä kun ukko alkaa könyämään piilosta pois, heittelee pressua päältään jne..
Noh, Pyry löysin ukon helposti, näytölle mentiin taas kovaa. Hieno maahanmeno piilolla, ja kun käskin maalimiehen piilostaan ja iso mies alkoi ähisten kaivautua piilosta kaataen tullessaan koko vankkurin ajattelin mielessäni että on se mukava että on hyvähermoinen ja sosiaalinen koira... Itse olisin nimittäin jo voinut semmoista näytöstä pelästyä. ;) Mutta Pyry vain nökötti maassa häntä viuhtoen ja tulihan se pallo sieltä sitten lopulta. Taas oli yksi onnellinen belgi ja omistaja. :)

Usva sai treenin päätteeksi taas sosiaalistua ja riehua treeniryhmäläisten kanssa. Kovasti se on tosissaan patukastaan, ja sillä on kyllä mainiot otteet ja asenne. Se pulistelee jo nyt patukkaansa niin voimakkaasti että on vaikea pitää kiinni toisesta päästä ilman että se lipsahtaa. :) Siitä tulee vielä hieno tykki lajiin kuin lajiin, ei ainakaan mitään tarvitse jättää kokeilematta sen takia etteivät sen ominaisuudet riittäisi. :) Mainio pentu ja ihana harrastuskaveri, Usvankin pentu mun on sitten joskus varmaan saatava... ;)

Ensimmäinen teksti, palataan ajassa taaksepäin :)

Elikkäs nyt on sitten oma blogi edes väsätty, ei mikään upeuden multihuipentuma mutta ajaa asiansa. ;)

Eka teksti voisi olla vaikka kertausta parin viikon takaa, jolloin Pyryn kanssa saimme yhdessä jälleen yhden hienon kisakokemuksen lisää jota muistella mummona. :) Ne olivat ne minua hirrrmuisesti pelottaneet IPO3 kisat!

Päivä alkoi sillä että jännitin niin että Pyry ei tehnyt aamulenkillä mitään tarpeitaan, niin paljon se vaistosi minusta että nyt on jotain tulossa. Ja minä olin tietysti paniikissa että nyt se vähintään alkaa jäljellä sonnalle tms kamalaa. :D Aamu yhdeksältä ajoin kokoontumispaikkaan missä tarkistettiin kilpailukirjat, rokotukset ja sirut jne perussettiä. ;) sieltä lähdimme sitten kohti jälkipeltoja.

Pellot olivat hienossa kunnossa, ehkä inansa pitkä heinä (15-20cm). Sää oli mainio, suhteellisen lämmin ja edellisenä päivänä oli satanut. Onnistuin valitsemaan arvonnassa viimeisen suoritusvuoron, joka siis ei sovi minulle ollenkaan sillä odottaessa jännitys vain tiivistyy. :P Noh, katselin muiden kolmosten jäljet ja sitten koitti se meidän vuoromme. Pyry lähti jäljelle hienosti, häntä perinteisesti heilui ja vauhti oli kohtuullinen. Pari kertaa se tarkisti jälkeä, kulmat menivät hienosti mitä nyt yhdessä kulmassa tuli pieni tarkistus. Esineet menivät huonommin kuin ikinä treeneissä mistä olen hieman pettynyt: Pyry jäi kaikilla esineillä hieman vinoon, ja yhden se ilmaisi hieman ennenaikaisesti. Se korjasi kyllä itse virheensä ja ennenkuin ehdin edes lähteä liinan päästä se nousi makuulta, jäljesti pienen matkan ja ilmaisi esineen mallikelpoisesti. Kaikki esineet löytyivät ja maahanmenot olivat kuitenkin hyvin nopeita. Pisteitä tuli 89 ja olin siitä enemmän kuin tyytyväinen! :)

Sitten oli se meidän varmin osa-alueemme eli tottis. Tottista en edes oikeastaan jännitä enää, se on ainoa osa-alue missä luotan täysin itseeni ja koiraan. Pyry tekee varmasti hyvällä mielentilalla, iloisesti ja vietikkäästi. Seuraaminen on kaunista "tanssahtelua" ja häntä heiluu. Tuomarit ovatkin kiitelleet että sen halu tehdä töitä kanssani näkyy kauas ja koiralla on ilmiselvästi kivaa. Hyvä me! :)
Noh, tottis menikin sitten aivan nappiin, mitään isompaa ei tullut. Harmittavia pistemenetyksiä tuli luoksetulosta jolloin tarvitsin toisen käskyn sivulle siirtymiseen. Eipä se ole tuotakaan ikinä ennen tehnyt.. ;) Seuraamisessa myös henkilöryhmässä itse sekoilin suunnissa mihin kääntyä, joten Pyry oli myös hieman epävarman oloinen. Seurasi kyllä kokoajan mutta korvat jne olemus yritti huutaa mulle että "päätä nyt jo akka mihin tässä mennään". :D Erikseen pitää mainita erinomainen eteenmeno josta saatiinkin komiat aplodit: Pyry juoksi suoraan, kovaa ja pysähtyi naama menosuuntaan, eli maahan-käskyllä jäi niille sijoilleen eikä siis kääntynyt minua kohti. Oli se näyttävä vaikka itse sanonkin. :) Pisteitä 95 ja hieman ehkä harmittaa että ilman turhia virheitä oltais napattu se täydet 100...

Sitten ne purut ja se hallinta... :D Eli piilonkierrot menivät odotetusti, nopeasti, tiiviisti ja hyvin. Vartiointi piilolla erinomaista, Haukkui hienosti ja painostavasti, ei tärppinyt tai muutakaan. Sivulletulo sujui hienosti. Sitten seuraaminen pakopaikalle: Ihan hyvä suoritus, mitä nyt koira on siinä aivan veitsenterällä lähteekö vai ei, hieman vinkui ja pää kääntyi koko ajan maalimiehestä muhun ja toisinpäin. Seuraaminen itsessään hyvä, mutta Pyry meni suoraan maahan pakopaikalla ilman käskyä. Muuten puruosuus meni ihan hyvin, odotetusti ilman suurempia ongelmia mutta paossa Pyry sai hieman huonon otteen jonka kyllä korjasi heti kun tilaisuus tuli. Irrotukset olivat hieman epäpuhtaita (irrotuksen jälkeen törkkäsi hihaa vielä ennen jälkivartiointia) ja viimeisellä jouduin antamaan jopa toisen käskyn kun ekalla liimasi kiinni. :P

Muut osa-alueet menivät hyvin: hyvät otteet, asenne ja vastustaminen. Tosin molarimme aina kiitteleekin että Pyry vastustaa hienosti, siinä isompikin mies saa laittaa hikeä virtaamaan kun Pyry laittaa vastaan. :) Ja viimeisessä sivukuljetuksessa taas tuli tämä temppu minkä se on tehnyt KAIKISSA kokeissa ja mitä emme saa treeneissä epäonnistumaan päästäksemme puuttumaan asiaan: kun lähdimme liikkeelle ja käskin seurata, Pyry kiepautti kauniisti itsensä maalimiehen vasemmalle puolen ja seurasi siinä. :D Oli siinä taas kaikilla naurussa pitelemistä, tuomarilla, maalimiehellä, yleisöllä ja tietenkin mulla. Miksi se on aina se viimeinen sivukuljetus missä se tekee tuon, nytkin eka sivukuljetus meni ihan täydellisesti... ;) Noh, pisteitä 88 ja olin tyytyväinen. Ennen seuraavia kokeita sitten syksyllä hierotaan irrrotuksia ja hallintaa. :D

Tuloksena siis koulutustunnus IP3 hienolla ykköstuloksella 272 p ja VIK E! :)

Kokonaisuudessaan kokeet olivat mukava kokemus, sain itseluottamusta lisää kun huomasin että en kuollutkaan kokeeseen. :D On tuon koiran kanssa vaan hienoa tehdä, treenata ja kisata, se kun yrittää aina parhaansa ja jaksaa pakertaa pitkääkin päivää. Mun rakas pikku pölkkärini!