Jälkeä, hakua ja puruja kaikille tasapuolisesti

Oltiin viime sunnuntaina Pyryn kanssa jälkikisoissa. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja parilta naurunremakaltakaan ei vältytty kun me kokeissa onneamme koettelimme, niistä tuonnempana. ;) Kuva vappuleiriltä, kiitos kuuluu Erja Juvakalle Eloisa-kennelistä. :)

Koe alkoi jäljellä, sitten esineruutu ja viimeisenä tottis. Jäljelle ajoimme n. 20km jona aikana mulla oli hyvää aikaa panikoida sillä saimme koepaikan varasijalta ja en treenannut juuri lainkaan kun sain torstaina tietää koepaikasta ja koe oli siis sunnuntaina. Esineruutukin oli hieman vaiheessa, janasta puhumattakaan. ;)
Noh, viimehetken janatreenit olivat Pyrylle vielä muistissa ja se eteni suoraan tehden vain pari pientä tarkistusta. Se bongasi jäljen vahvasti ja lähti ajamaan hienosti oikeaan suuntaan. Jäljellä se ilmaisi kepit hienosti, yhden kohdalla pysähtyi, törkkäsi nenällään ja jatkoikin matkaa. Mutta kun tiesin tarkkaan missä se oli, nappasin sen mukaan kulkiessani. ;) Muut kepit nousivat hienosti, viimeistä (ja sitä arvokkainta) se hieman etsi ja tonki, mutta löytyihän se hienosti sammaleesta. :) Janalta 39p/40, piste lähti kun en antanut/muistanut jännityksissäni antaa koko liinaa koiralle ennenkuin lähdin sen perään. Tuomari sanoikin että ottaa sen pisteen siksi että muistan sen ensikerralla. ;)
Jälki meni hyvin, Pyry ajoi varmasti ja pysyi koko ajan jäljellä. Jälki meni joissain kohdin mm. risukossa, pienen puron yli jne mutta hienosti Pyry selvitti nekin esteet vaikka minä laiskana jäljentekijänä kierrän treeneissä vaikeimmat paikat vaikka niinhän ei saisi tehdä... :P

Esineruutu huvitti kaikkia sitä todistaneita. Pyry sai selvän hajun jo kun kävelimme ruutua kohti. Tuomarin selittäessä ruudun rajoja Pyry istui nenä pystyssä ja odotti lähtölupaa. Tyytyväisenä lähetin sen ruutuun. Se laukkasi minusta tasan kaksi metriä suoraan viistosti vasemmalle vaikka lähetin sen suoraan, ja lähti takaisin kantaen jotain. Ajattelin että esine EI VOI olla noin lähellä lähtöpaikkaa, enkä tajunnut edes kehua koiraa kun se lähti minua kohti. Tuijotin vain tyrmistyneenä että mitähän raatoa se sieltä mulle kiikuttaa... Tuomarikin kysyi selkäni takaa ihmeissään: "MITÄ se oikein sieltä tuo?" Pyry toi esineen minulle ja kun otin sen käteeni, huomasin sen onnekseni olevan vanha hanska. Otin sen tyytyväisenä ja annoin tuomarille. Tuomari pyöritteli sitä hetken ja sanoi että "Ei tää kyllä meidän hanska ole!" :D Noh, eihän siinä mitään, hanska kuin hanska ja ihmisen esine sekä luontoon kuulumaton joten tuomari hyväksyi Pyryn suorituksen täysin pistein. Aikaa ruudussa meni muuten muistaakseni tasan 10s.. ;) Maastosta siis pisteitä 199/200p.

Tottiksen alkaessa ilma muuttui tuulisesta aurongonpaisteeseen ja kentällä mitattiin 32 asteen lämpötiloja. Koirat olivat kaikki hieman "löysiä" helteestä johtuen ja kukaan tuskin parastaan antoi, ei Pyrykään. Suuria virheitä ei tullut, ainoa selvä virhe oli A-esteellä takaisintulohypyssä kun Pyry kiersikin esteen. Muuten perushyvä suoritus, joskin suurin terä oli poissa. Eteenmeno oli hieno kuten oikeastaan aina, suoraan ja kovaa vauhtia ja lopussa maahanmeno kuono menosuuntaan eli ei taaskaan kääntynyt käskyn kuullessaan mua kohti. :) Mukavinta oli kuulla tuomarin kommentti "Hienoa yhteistyötä, koira selvästi nauttii tehdä sun kanssa töitä sillä sen häntä vispaa herkeämättä kaiken aikaa". Pisteitä 87p, yhteensä siis 286p ja ykköstulos ja koulari JK1. :)

Usva hakuili tänään, ja meni hienosti. Se on syttynyt ihan kympillä lajiin, ihmiset kun on sille parasta mitä se tietää, varsinkin jos niillä on makkaraa. ;) Se etsii metsässä hienosti ja on aina yhtä riemuissaan löydöstään. Siitä tulee vielä mainio hakukoira. Tein koirille peltojäljet eilen. Pyryllä oli lyhyt suora jossa paljon esineitä, tarkoitus oli treenata keppejä. Kaikki nousivat hyvin, jäljellä oli tosin muutama tarkastus. Usva "The jälkikone" meni upeasti: rauhoittui paalulla, lähti jäljestämään rauhallisesti ja tarkasti, söi kaikilta askeleilta namit eikä edes koittanut rynniä. Kolme purkkia jotka se kaikki ilmaisi suoraan ja nopeasti ja jaksoi odottaa lähtökäskyä niiden jälkeen ja jatkoi samalla tempolla. Tuntuu että kaikki mitä teen sen kanssa, se tekee sen kympillä. Musta itsestä taitaa olla kiinni miten pitkälle sen kanssa päästäänkään. :) Loppuun Pyryn tottiskuva noudosta, kuva Niina Puputti.

Paljon haaveilua ja hieman treeniä :)

Kohta se on... Enää noin 9 kk niin Pyryn toiset pienokaiset näkevät päivänvalon. :) Tuskaa lievittämään kuva Pyryn edellisestä pentueesta yhden viikon iässä, kuva: Niina Puputti.

On se vaan semmoista, ensin tuntui viimeksikin ettei aika kulu millään ja sitten yhtäkkiä olikin jo juoksut, astuttaminen, synnytys jne. Nyt ne kakarat on jo 1,5v ikäisiä! :D Nyt pääsen ekaa kertaa elämässäni Saksanmaalle. Todella innolla odotan tätä reissua, Usva ja Pyry tulevat molemmat mukaan ettei Usvalle tarvitse etsiä hoitopaikkaa kun sen luotto -ja vakkarihoitaja eli Niina on yllätys yllätys mukana reissussa. :D Monet ei-koiraihmiset eivät oikein tajua mikä ihme saa lähtemään koira-asioissa Saksaan asti. Tässä erään tuttavani kanssa käyty keskustelu:
Minä: "Mä lähden ensvuonna Saksaan!"
Tuttu: "Oi hienoa, ota paljon valokuvia ja käy erilaisissa nähtävyyksissä ja..."
Minä: "Ei kyllä mä meen vaan astuttaan koiraa sinne, en lomalle."
Tuttu: "??"
Minä: "Niin kun se uros on Saksassa millä Pyry astutetaan."
Tuttu:"Mutta pakkohan sun on käydä kattoon nähtävyyksiä ja sitä ja tätä..."
Minä: "Ei kyllä mä taidan paneutua siellä vain ja ainoastaan koiriin, käyn kattomassa treenejä jne. kivaa."
Tuttu: "Kivaa???"
Minä: "Niin että semmonen reisu suunnitteilla.."
Tuttu: "Te koiraihmiset ootte kyllä ihan hulluja!"
Minä: "???"

:D Että semmosta, muutenkin pidetään hulluna joten ei tästä taida enempää ainakaan kunnian kukko laulella. ;) Onneksi parhaimmat ystävät ja tutut ovat ihan yhtä hulluja. :D Jännittää jo nyt hieman tuo kielimuuri, saksaa en osaa ja englannin kanssa ymmärrän kaiken puhutun ja kirjoitan hyvin mutta kun pitäisi ruveta puhumaan, en saa sanaa suustani vaikka periaatteessa osaankin hyvin kieltä. Noh, Niina tulkkaa mulle sitten. ;)

Ainiin, ollaanhan me treenattukin hieman. Jäljellä Usva osaa jo mennä kipoilla maahan, ekalla joudun käskemään mutta sen jälkeen menee loput itse ilman käskyä. Kippoja ollut nyt noin 3 per jälki. Hienosti se etenee, hieman minulla vain on paineita osaanko viedä sitä oikein eteenpäin kun on noinkin lupaava peli käsissä.. Pyry teki hyvän jäljen, pelto oli kuiva ja melko lyhyesssä ruohossa. Kaikki 5 esinettä löytyi ja kulmat ok, ei suurempaa huomauttamista. Se jopa hillitsi itse vauhtiaan vaikealla alustalla! :) Usva hakuilee hienosti, ukot menevät puolipakoina metsään ja Usva rynnii perään täpöillä, tekee itsenäisesti töitä eikä tule hakemaan multa apuja vaan tekee itse duunia niin kauan kunnes ukko löytyy. Tätä lisää meille. :)

Mukavaa menoa ja muutama vesiperä

Pitkä aika mennyt jo edellisestä kirjoituksesta. Paljon on tapahtunut, mutta jotenkin aina unohtuu kirjoitella niitä tänne ylös. Nyt kirjoittelen hieman muustakin kuin vain treenijutuista, kaikkea jännää kun on käsillä. :)

Ensimmäiseksi hieman kotijuttuja. Huomasin tuossa jokin aika sitten että eräs arkielämän perusjuttu on unohtunut opettaa Usvalle. Nimittäin remmikävelyn salat! Syytän siitä toki mainiota asuinpaikkaani jossa taloni takaa lähtee isot metsät joihin on siis 50m matka pääovelta ja sinnehän me aina suunnataan lenkille että nuo saavat juosta itsensä väsyksiin. Selityksiä, tiedän, mutta unohtunut täysin. Heräsin asiaan kun päätin käydä muualla tutkimassa uusia lenkkimaastoja ja teinkin sitten remmilenkin koirien kanssa. Ja voi sitä kiskomista kieli sinisenä ja kurkku suorana, ryntäilyä ja kaahottamista ja Pyryn niskassa ja kaulapannassa roikkumista! Hermo oli piukalla koska puolivuotias tervutyttö painaa jo melkoisesti ja saa yllättävästi voimaa sekoiluunsa.. No, ei muuta kuin tehokuuria päälle. Aina kun remmi kiristyi, stoppasin ja joskus jos porsastelu oli kiivaimmillaan lähdin takaisin. Nopeasti alkoi tajuamaan mistä on kyse, mutta täytynee tunnustaa että turhan usein yhä livahdan takametsään lenkille... Pitäisi enemmän lenkittää remmissä niin oppisi varmasti asian. Minulla kun on aina ollut se motto että koiria pitää olla sen verran että niille pärjää kimppalenkeillä, tai sanotaan että ei mulla ole ainakaan aikaa eikä motivaatioita kusettaa hurttia aina erikseen. On mulla kuitenkin muutakin elämää kuin ne. ;) Mutta todisteena kuva joka on otettu lenkiltä, kävelevät kuitenkin jo mielestäni suht kauniisti, Usva ojan ja Pyryn välissä (Pyry toimii hyvänä turva-aitana ja estää sivusinkoilut tehokkaasti!) ja remmit sopivan löysällä. Yleensä kävelevät vielä lähempänä toisiaan, ihan kylki kyljessä kuin siamilaiset kaksoset. ;) Hyvä tuosta vielä tulee! :)

Sitten hiven reenijuttua. Pyrylle aloin opettaa piilonkiertojen yhteydessä "tänne"-kutsulla parempaa luoksetuloa. Nykyään kun se on jo liukunut huomaamattani siihen että kun huudan tänne, se vain vilkaisee minua jolloin jo roiskaisen sen seuraavalle kierrolle. Nyt pallo käteen ja tehoreenit senkin suhteen. Alkuun jouduin parikertaa aloittamaan alusta kun eihän se pirulainen nopealla vilkaisullaan edes huomannut että mulla oli pallo! :D Toisella kertaa sitten riittävän painokas rääkäisy (siltä se taisi tosiaan kuulostaa kommenteista päätellen...) ja pallo esille näyttävästi, ja johan tytön pään päälle ilmestyi lamppu että hei, tolla on tua jotain. Pari kertaa treenattiin näin ja johan alkoi luistaa, tänne käskyllä tyttö kaartaa kauniisti mua päin kunnes saa uuden kierrä-käskyn. Hienoa, tätä lisää! :)

Usva kokeili ekan kerran "oikeata" hakua, tähän asti se on ottanut vain makkararinkiä ja yleistä riehuntaa. ;) Ukot juoksivat metsään ja Usva perään. Mutta kappas, Usva juoksi sille paikalle missä oli ukon viimeksi nähnyt ja jäi siihen seisomaan tyhmänä että "mutsi, ei täälä oo ketään!" :D No, kun vein sen sitten remmissä lähelle ukkoa jolloin sai hajun, aukesi sitten sekin pää ja sen jälkeen nopeasti tajusi että nenällä siä metsässä mennään. Lopuksi ukot vielä menivät metsään näkösälle kyykkyyn pienten välimatkojen päähän toisistaan. Eivät siis kutsuneet koiraa vaan olivat vaan, ja Usva tajusi nopeasti että sieltä saa kyllä palkan kunhan vaan käy katsomassa vaikka ovatkin passiivisia. Opetettiin siis sitä että passiivisetkin tyypit kannattaa käydä moikkaan. Hienot treenit.

Jäljelläkin käytiin vasta-ajetulla pellolla. Siitä sen enempää kertomatta sanottakoon että enempi vaikeaa treeniä! Pyrylle vaikutti alustan vaikeutuminen niin että tarkisteli paljon ja hukkasi jäljen melkein kokonaan toisella kulmalla. Seisoin hyvän aikaa paikallani kun Pyry etsi jälkeä, lopulta se sitten löytyi mutta jonnekin söhläyksen väliin jäi jopa yksi jälkiesine jota en löytänyt edes kun menin yksin sitä etsimään ajon jälkeen. Tuosta jäi hieman huono maku, täytynee mennä taas kokeilemaan samalle klanipellolle rajojaan. :P Usva jäljesti samaisella pellolla hyvin, mutta mitä nyt välillä yritti rynniä. Jouduin tosissani vaatimaan ja ohjaamaan että otetaanpa joka askeleelta ne namit eikä syöksyillä kuin sukkula. Loppua kohti rauhoittui, pitänee alkaa ajamaan jo pidempää jälkeä jotta ehtii päästä rytmiin ennen loppua.

Pyryn juoksut ovat loppumaisillaan, seuraavissa onkin sitten taas se piinaava odottaminen... Pyry pääsee lemmenlomalle Eurooppaan ja sille on valittu sulhokin. Lisätietoja voi käydä kurkkimassa Niinan sivuilta www.kennelofflines.com Olen hyvin tyytyväinen valintaan, pidin ainakin kovasti valitun uroksen siskosta joka oli hyvin sosiaalinen ja avoin, taistelutahtoinen ja toimintakykyinen. Ja kaiken lisäksi hyvin kaunis ja hienon tummanpunainen. Mahtaa tulla taas nättejä vaaveja ja ainakin potkua löytyy lajiin kuin lajiin. :) Kyselyjäkin jo tullut, pistääköhän Pyry nyt paremmaksi ja pyöräyttää koko tusinan..? :D Yks tumma uros mulle jolla valkoinen rintamerkki, kiitos!!!