Samana päivänä ennen Pyryn hakutreeniä treenasin Usvalla tottista. Otettiin ekoja kertoja eteenmenoa. Kentän päähän kissanruokapurkki ja Usva toiseen päähän kenttää. Ja enpä ole pienen teinitervupenikan nähnyt kuunaan juoksevan yhtä nopeasti!!! :O Usvahan on vielä (ja varmaan jääkin) melko pieni, noin 16kg. Ikää on kuitenkin jo reilut 8kk. Se on Pyryä kevyempi, sirompi ja matalampi. Mutta se on N-O-P-E-A! Kun nuo koirat leikkivät juoksuleikkejä keskenään, Pyry, jota ennen pidin todella nopeana ja onhan se sitä, jää kuin rukkanen kyydistä Usvan tykittäessä täysillä. Ja koska Usva on pieni ja ketterä, se tekee käännökset ja kurvit nanosekunnissa kun Pyry vasta rekisteröi kurvin ja alkaa yrittää kääntämään isoa ruhoaan toiseen suuntaan, on Usva jo siinä vaiheessa kaukana! :D
Siitä tuskin tuleekaan Pyryn kaltaista suurta narttua, veikkaan että pikkuneidistä jää melko simpsakan kokoinen likka. Mutta se korvaa koon moneen kertaan sähäkkyydellä, nopeudella ja vikkelyydellä. ;) Kuten maalimiehemme sanoi: "Usvasta tuskin kokonsa puolesta tulee ikinä todella näyttävää purukoiraa, mutta voisin kuvitella että parin vuoden kuluttua tällä kentällä on kyllä melkoista tulta ja tappuraa, se kun kompensoi kokonsa tekemällä erittäin näyttäviä ja nopeita suorituksia". Näinhän se varmasti on. Sen irrotus tapahtuu nanosekunnissa, mutta niin myös kiinnikäyminen. Se on maalimiestä kohtaan röyhkeä, vaativa ja puree kovaa ja tasaisesti. Hermot sillä on rautaa; se ei ikinä vingu, piippaa tai "vuoda" kiihdyttävissäkään tilanteissa. Toisaalta taas se on (vielä, kop kop) ihmeenkin nöyrä ja tottelevainen minua kohtaan. Saapa nähdä mitä tytöstä kuoriutuu aikuisena. :)
Tänään tein jäljet koirille. Pääosassa oli Usva jolle tein pitkän suoran jossa oli 4 purkkia. Pyrylle melko lyhyt (300 askelta) jälki jossa kolme kulmaa ja esineitä 6. Pyry teki tasoisensa tasaisen hyvän suorituksen, ajoi hyvällä vietillä ja vain muutama pikkuriikkinen tarkastus. Olin tyytyväinen.
Usva rauhoittui paalulla, jäljelle lähtö oli rauhallinen. Mutta sitten oli pitkästä aikaa rynnimistä. Noh, pennun kanssahan näitä sattuu, eipä siinä muuta kun jarrua vaan ja vaadin tarkastamaan joka askeleen. Tätä kesti about 15 askelta kunnes Usva tyytyi kohtaloonsa ettei niin pääse eteenpäin, ja jatkoi rauhallisesti matkaansa. Kaikilla purkeilla kerrassaan upeat ilmaisut: Usva meni maahan suoraan, nopeasti ja purkki just eikä melkein etutassujen edessä millilleen! :D On se hienoa onnistua edes jossain elämässään. :)
Tosin onhan mulla nyt ihan erilainen tieto ja taito ohjata ja opettaa koiraa alkeissa kuin mitä Pyryn kanssa aloittaessani jolloin vaan touhusin yksin mutu-tuntumalla. Ei ehkä paras mahdollinen alku ja pohjien tekotyyli jäljelle, mutta sitä se on kun sattuu olemaan mun eka harrastuskoira. Saa olla harjoituskappale joissain asioissa. ;) Mutta onhan Pyry ollut kyllä upea harjoituskappale, rakas Myymy (eli Pyry, rakkaalla lapsella jne..) :)
Pyryn tulevaisuudensuunnitelmia olen miettinyt kovasti. Ehkä menemme vielä yksiin kisoihin suojelussa ennen talven taukoa. mutta sitten se ensivuosi onkin kysymysmerkki.. Pyry kun astutetaan joulun jälkeen tammikuun paikkeilla, se hoitaa pentujaan kevään niin liekö sitä sitten enää järkeä alkaa treenaamaan taas pitkän tauon jälkeen kisakuntoon 6,5 vuotiaana kesällä, kun pentujen jälkeen pitää ottaa kuntokuurikin jotta lihaskunto palautuu..? Minulla kun on jo ne tittelit mitä iposta sille hain ja joista en vielä muutama vuosi sitten uskaltanut edes haaveilla. Niinpä ajattelin jättää sen pentujen jälkeen eläkkeelle suojelusta ja jatkaa vain Usvalla sitä lajia. Pyry saisi näyttää taitonsa sitten muissa, ei niin raskaissa lajeissa. Mitään ei ole loppuun lyöty mutta näin olen alustavasti suunnitellut. Pyryn tärkein tehtävä kun on olla hyvä äiti lapsilleen ja antaa niille hyvät eväät elämään, mutta ennen kaikkea olla mun niin hirvittävän rakas seuralainen, lenkkikaveri ja oma itsensä aina iloinen ja kaikkeen valmis harrastuskaveri. Lajeja on niin monta muutakin kuin vain se suojelu.
Loppuun kuva Pyrystä (oik.) kera jo aikuisen poikansa. Hellästi äiti tervehtii lastaan... ;) Kuva: Niina Puputti
