Usvalle IP1 ja muuta mukavaa

Kuvassa Usva ja Kero.

Noniin, saatiin kuin saatiinkin tän vuoden varovainen tavoite kasaan eli Usvalle IP1! :) Osa-alueetkin meni hienosti, A92 B 92 C 95! Olin todella ylpeä pikkulikan hienosta työskentelystä ja kuinka pienintäkään väsymisen oiretta ei ollut nähtävillä kunnes sitten päästiin pitkän päivän jälkeen kotiin.
Jälki meni hyvin, sain pelloksi melko vaikean alustan: Melkoisen kuiva pelto jossa kaatunutta heinää ja multaa. Ei tuossa vielä mitään, mutta kun aloin talloa jälkeä, huomasin että pellossa oli ajeltu traktorilla rallia sinne sun tänne, eli traktorin uria oli noin viiden metrin välein! Ei siinä muuten mitään mutta en ollut harjoitellut juurikaan niiden ylityksiä kun meidän treenipelloilla ei niitä ole ollut. Olin aivan varma tampatessani jälkeä ja huomatessani että edessä oli aina vain uusia uria että Usva ei jälkeä selvitä, ainakaan kauniisti.. Usva kuitenkin yllätti iloisesti. Se ajoi todella hyvässä vietissä, tarkisti kyllä joka uran pään liikkeellä mutta ei kertaakaan eksynyt jäljeltä, ajoi tasaista vauhtia ja taisteli jäljen hienosti loppuun. Esineilmaisut on sillä aivan huippua, maalimiehemme jonka kanssa olen jäljellä paljon käynytkin, ylistää sen ilmaisuja. Ne ovat salamannopeita ja se menee maahan kuin siltä menisi jalat alta, putoaa siihen paikkaan. :)

Tottis oli todella hyvä, ei liikevirheitä. Pisteitä lähti luoksetulon pienestä tömähdyksestä mun polviin ja noudon luovutuksen kiljahduksesta kun Usva hieman vapautti itseään pompatessaan edestä mun sivulle. ;) Eteenmenossa meni maahan-käskyllä istumaan eli siihen toinen käsky. Muuten kaikki oli erinomaisia. Noudot oli ihan huippua. :)

Purut oli perus-Usvaa. Eli tämä pikku taskurakettihan on pieni, mutta todella nopea ja kiihkeä. Piilonkierrot oli hienot, vartiointi erinomaista ja sivulletulo hieno ja nopea. Paossa kopsahti kiinni kuin telkkä pönttöön ja irroitukset täysin puhtaat joka kerralla. Kuljetuksessa vastusti niin paljon mitä nyt tommoisesta kirpusta lähtee, otteet hyvät ja jälkivartioinnit. Ei paljon huomauttamista siis, toisessa jälkivartioinnissa ennakoi mun sivulle tuloa ja peruutti haukkuen mun vierelle kun olin noin metrin päässä. Mutta katse ei irronnut molarista. :) Sivukuljetuksessa kuten yleisökin sanoi se "teki Pyryt" eli kiepsahti seuraamaan maalimiehen sivulle. Se oli tosin ihan oma moka, videota katsellessani huomasin että olin kiilannut ihan liian lähelle molaria, melkein kainaloon ja en huolehtinut Usvan hyvästä asennosta: se ajautui mun ja molarin taakse eikä ollut suoraan välissä. Siitähän sitten oli parempi kiepsahtaa molarin sivulle kun kropallani kiilasin sen pois oikeasta asennosta.. Noh, oma moka ja jospa tästäkin oppii. :P
Mutta oli se yksi hienoimmista kisakokemuksista, noin nuori koira ja tuommoinen suoritus! Sehän osallistui kokeeseen 1v8kk ikäisenä junnuna. :) Tosin onhan sitä treenattu ihan pennusta asti tavoitteellisesti, ja tuo koira kun oppii kaiken melkein kerrasta. Usva on muru! <3

Ainiin, saatiinhan me tokossa AVO1-tuloskin Usvan kanssa. :)

Kero kasvaa vaan, se on nyt 6kk ikäinen alkava teini joka on kooltaan jo äitinsä kokoinen, ehkä joka hieman isompi. Se on kyllä niin komea poika! Luonteeltaan se on rauhallinen, todella itsevarma sekä rohkea. Mutta kyllä siitä munaa löytyy kun tehdään asioita, iso lyttypallo on ihan lemppari. :) Mua kohtaan se on todella suloinen(pieniä pikkupiru-kohtauksia lukuunottamtta;) sekä todella helppo käsitellä nyt kun olen saanut sen kunnioituksen. :) Hoitotoimenpiteet harjauksesta kynsienleikkuuseen menevät tuosta vaan.
Sen purut edistyy hienosti, jäljen pohjia tehdään ja jäljellä se on rauhallinen ja tarkka. Tottiksessa ollaan paljon touhuttu. Se osaa jo melkoisen paljon tottiskäskyjä, tosin avustan namilla vielä aika paljon kun haluan että ne tehdään tarkasti. Kotona se on rauhallinen ja huomaamaton, mitä nyt jonkin verran painii ja nutuuttaa Usvan kanssa. Kero oli erittäin hyvä hankinta ja lisä laumaan. <3 Mutta eiköhän nää koirat ole nyt hetkeksi tässä. ;)

Kaikkea kivaa ollaan taas tehty! :)

Noniin, mistähän sitä aloittaisi..? On paljon tehty, onnistuttu ja epäonnistuttu. :) No, aloitetaan vaikka Pyryn kanssa tehdystä JK2-tittelistä. Eli maastosta tuli harmittavat 153p koska yksi keppi jäi metsään ja itse kämmin esineruudun. Veikkaan että keppi jäi siihen kohtaan jossa likka joutui oikein toden teolla tekemään töitä jälkensä eteen (hetken jo luulin että se oli hukannut sen). Keppejä palauttaessani tyyppi kertoi että meidän jäljellä oli juossut ajokoira ja jänis.. Olin tyytyväinen että tytteli onnistui pysymään jäljellä silti, häiriöistä huolimatta, sillä emme ole minun laiskuuttani juurikaan harhoja treenanneet. Maastosta siis 5 keppiä. Esineruutu oli vain ja ainoastaan minun vikani. Pyry toi ekan esineen hyvin oikeasta etukulmasta, lähetin uudelleen, se katosi metsään ja hetken kuluttua kun sitä ei näkynyt, kutsuin. Noh, sillä oli esine suussaan kun tuli luo, joten toinen esine siis hylättiin. En rehellisesti edes tiennyt että siitä hylätään koko esine jos kutsun koiraa jos sillä on esine suussaan (tosin nyt en edes nähnyt sitä sen suusta kun oli melko pieni esine) mutta opinpahan enskertaa varten että pidän turpani siellä metsässä kiinni!!! :P Tottis meni upeasti, 95p! Mitään kummempia virheitä ei tullut, ainoa oli noudon hieman hitaahko palautus ja seuraamisen pieni kauneusvirhe kun yhdessä kohtaa edisti parin askeleen verran kun vaihdoin juoksuun. Tuomari tykkäsi ja sanoi että tekninen osaamisemme on korkea ja koira tekee töitä hienon tarkasti ja aktiivisesti. Se oli kiva kuulla. :) Eli kakkostuloksella tuli JK2. Kyllähän sitä kolmostakin pitää kokeilla, saa nyt nähdä saadaanko koepaikkaa enää tälle vuodelle, tuntuu olevan mahdottomuus päästä ees puhelimella läpi ilmoittautumisaikana..

Eilen Pyry oli taas "oikeissa töissä" eli lintumetsällä. Mieheni veli ampui kaksi lintua hukkaan eli olivat haavoittuneena kadonneet metsään. Kanalinnut on siitä ovelia että ne menevät todella hyvin piiloon ja pysyttelevät siellä vaikka ihminen kävelisi päältä, joten haavakkoa on metsästä ihmisen todella vaikea löytää. Ja jos niiltä menee vain siipi poikki, ne juoksevat pitkän pitkän matkaa maassa karkuun ennenkuin etsiytyvät piiloon. Noh, teeri ja ukkometso olivat siis karussa, ei muuta kuin Pyry paikalle. Sieltä mistä teeri oli ammuttu oli ihmisvoimin haravoitu jo moneen kertaan. Pyry juoksenteli hetken metsässä, otti hajun vahvasti ylös ja otti haavoittuneen, vielä elossaolevan teeren kiinni todella nopeasti. Metsästäjät olivat todella otettuja tämän "ei-metsästyskoira"-koirani toiminnasta joten teerestä tulikin sitten koiran lintu eli Pyry sai popsia sen parempiin kitusiin. :) Seuraavana oli sitten vaikea, eli ison haavoitetun ukkometson löytäminen. Ukkometso kun on vielä noille metsästäjille SE lintu. Noh, tippumiskohta löydettiin josta Pyry itsenäisesti ja vahvasti lähti ajamaan jäljeä. Jälki meni hurjista risukoista läpi mutta Pyry ajoi hyvällä vietillä häntä pystyssä. Seurailin koiraa matkan päästä ja melko matkan kuljettuamme huomasin sen käytöksestä että nyt on lintu hajulla.

Yhtäkkiä Pyry syöksyi suuren kiven alla olevaan syvään onkaloon niin syvälle että vain häntä näkyi! Kauhea meteli alkoi kolosta kuulua, arvasin että ukkometso siellä kertoo koiralle mitä mieltä se on tästä häiriköinnistä. Äkkiä juoksin paikalle (sen kokoinen lintu on ärsytettynä aika elukka!) ja tempaisin Pyryn perskarvoista pois kolosta, sielä tuli mukana koira-metso-pallo kun metso hakkasi Pyryä siivillään pitkin pläsiä! :O En päästänyt Pyryä enää kiinni vaan huusin perässä tulleille äijille että ottakaa lintu kiinni. Pyry ei tästä tykännyt vaan haukkui raivoissaan kun metso meinasi päästä ukoilta karkuun. Heti kun metso saatiin kiinni ja hengiltä, se kuin silmänräpäyksessä rauhoittui. On se upea katsella koiraa ihan oikeissa töissä mistä siitä on oikeaa hyötyä, siinä kaiken maailman ipo-tittelitkin menettävät merkitystään. Onhan se linnuille hyvä että ne löydetään ja päästetään kitumasta ja toki siitä on sekin hyöty että lihat päätyvät sitten pakastimeen eikä joudu esim ketun suuhun. :) Oikea työkoira tuo Myy! <3 Kuten eräs tuttavani sanoi, hän todella arvostaa noin monipuolista koiraa kuin Pyry on. :) Työvoittohan tuo on, ei ole ihan helppoa belgille opettaa ja sen hillitä päänsä kun lintu räpistelee karkuun maata myöten, että se malttaa tuoda sen murskaamatta koko paistia. Kuvassa on siis Pyry ja sen työvoitto-ukkometso.

Tänään oltiin tokokisoissa, Usvalle avo3-tulos (Jaana Talalta ihan hyvä. :P) kun kaukot meni nolliin (miks sieltä maasta pitäs nousta kun on niin mukavasti asettunut sinne just??) ja ihan ihme pistevähennyksiä mm noudosta ja estehypystä. Itse en nähnyt niissä juurikaan vikaa, toisesta kutonen ja toisesta olikohan kans 6. Luoksetulosta 5,5 kun koira teki ihan oikein mutta kuulemma "taktikoin" kun pysäytin sen metri ennen pysäytysmerkkiä!! Teki mieli sanoa että tulepa katsomaan kuinka selvästi sä näet ton pysäytysmerkin koiran edestäpäin katsottuna mutta en sitten viittinyt.. Hieman noi jäi kaivelemaan, pakko saada viä ykkönen, mielummin ja tänä vuonna. ;) Ja kaukoihin lisää treeniä. Muuten olin tyytyväinen pikkulikkaan. :)

Pyrykin kävi evl:ssä taas pyörähtämässä 3v tauon jälkeen lähes treenamatta ja vielä tuon 7h kestäneen metsästyspäivän jälkeen mistä kerroin edellä.. :P Eli meno oli melko vauhditonta mutta se oli tokoon hyvä. ;) Tutut ongelmat eli tunnari 0, idarissa itse kävelin kuulemma väärää linjaa joten 0 vaikka kuulemma koira teki hienopsti ja koiran työskentelystä ois pitänyt antaa 10. :O Hmm... Paikallamakuu aiheutti pientä keskustelua, meni nolliin kun kuulemma liikkui yli oman mittansa! Ja oli varmasti samassa paikassa mihin sen jätin, oli kyllä lonkkalevossa. Harmittaa tuo paikallaolo ja idari, niistä kun olis saanu pisteitä olis saanu tuloksenkin. Ja se on hyvin edellisenä päivänä oudokseltaan 7h metsässä töitä tehneelle koiralle. :) Mutta tuota se on kun on pilkunviilaus-laji ja ihme pistevähennyksiä. Noh, tulipahan käytyä ja Pyryyn olin tyytyväinen kun jaksoi tehdä ja muut liikeet meni hienosti!

Kero-poika kasvaa ja kaunistuu

Onpahan viime päivityksestä mennytkin jo aikaa. Kuvassa siis perheeni uusi vahvistus, Kero "the Pyryn poika" eli virallisesti Off Line`s Yes Man. Ikää nyttemmin tasan 14 viikkoa. Täytyy kyllä sanoa että harvoin törmää tuollaiseen pentuun mikä Kero on (ja sen sisarukset omistajien puheista päätellen..) vaikka itse sanonkin. Miten jollain voi olla noin suuri toimintakyky, sosiaalisuus, taistelutahto ja dominoivuus samassa paketissa..? Hyvällä tavalla aivan hullua porukkaa, ei ainakaan poweri lopu kesken. ;)

Kero oli jo ihan pikkupentuna melkoinen paketti, luulin handlaavani Pyryn pojan ihan tuosta vaan kun olihan Pyrykin pentuna melkoinen kiukkupussi jonka kanssa sai tehdä monta asiaa selväksi rautalangan kanssa.. Mutta kun pieni, kahdeksanviikkoinen pörrökasa tulee aivan silmittömän raivon vallassa kimppuun aivan tosissaan kun sillä on ruoka, herkku, lelu tai mitä nyt ikinä naaman edessä, täytyi oikein istua miettimään miten alkaa viemään kaveria eteenpäin jotta välttyttäisiin jatkossa ongelmilta. Samoin kun jos se koki olonsa jotenkin epämiellyttäväksi, sen aina hyvä patenttiratkaisu oli hampaiden käyttö ja täysin sikamainen ja raivopäinen käytös sen enempää miettimättä. :P

Pieni tuumaustauko oli paikallaan, tein itselleni selvät säännööt miten toimia Keron kanssa jatkossa ja pidin itselleni selvänä että en mene mukaan sen ärhämöintiin ja ala veivata ja kisata asioista sen kanssa. Jollain tapaa hirvitti kun yleensä olen luiden jne kamojen luovuttamisen opettanut vain niin että menen ja otan ja koiran mielipiteillä ei ole väliä. Noh, sitä yritinkin mutta kun paikkailin vertavuotavia, syviä haavoja käsistäni päätin että tämän pennun kanssa se ei ehkä toimi, tai ainakaan se ei ole mulle kauhean mukavaa ja terveellistä.. ;) Ei muuta kun irti-käskyn opettelua ja hetkeen se ei saanut herkkuja tai naudanluita (ne oli ne pahimmat) ja samalla vahvistelin muissa yhteyksissä johtajuuttani. Niinpä tuokin kiukkupussi tokeni. ;) Nykyään siltä saan ottaa kaiken pois kivasti ja ei-käskyäkin tottelee jo mukavasti. Jäljellä ollaan käyty alkeita tekemässä ja todella innolla ja tuhinalla poika jälkii. Rättileikeissäkin ollaan tietenkin oltu muutamia kertoja. Melko iso pojasta tulee aikuisena; sillä on ihan valtavat tassut ja kasvupatit, saatika että se painaa jo 14 viikkoisena 15kg! Komea ilmestys pojasta varmasti kasvaa! Ehkä siitä vielä muutenkin hyvä koira tulee.. :)

Tyttöjen kanssa on kokeet olleet vähän tauolla kun Pyryllä on ollut pentujen jälkeinen kuntokuuri ja kun aloin miettiä kokeita, se TAAS hajotti itsensä reväyttämällä reisilihaksensa ja on taas 2 viikkoa saikulla.. :P Usvan kanssa ollaan käyty BH:n jälkeen yksissä tokokisoissa, ALO:ssa saatiin ykköstulos ja luokkavoitto yht. 179,5 p. Meni todella hienosti vesisateesta huolimatta ja kaikki liikkeet meni hienosti ja tarkasti. Pistevähennykset tulivat luoksetulon komeasta törmäyksestä ja muutamasta sivulletulon ennakoinnista. ;) Tälle kesälle -ja syksylle ois tavoitteena vielä yrittää Pyrylle jälkikoetta (piru kun ne kaikki on niin täynnä että paikkoja vaikea saada!) ja Usvalle kenties (maalimiehemme lievästä kannustamisesta johtuen) IP1-koetta. ;) Saa nähdä..

Pennut kasvaa ja niiden emo pöllöilee :P

Noniin, saapa taas yhden tekstin aloittaa sillä että Pyry makaa mun jaloissa kauluri päässä ja tikit nahkassa. :/ Tänään PITI olla kiva päivä, olin aamulla lähdössä isän kanssa katsomaan mulle uutta autoa. Ajelin siis kaikessa rauhassa porukoille, ja niinpä se sitten tapahtui:
Otin koirat vapaina ulos jotta käytän ne vielä pikapissalla vanhempieni talon vieressä olevalla pellolla. En ehtinyt sanoa mitään (ainakaan ajoissa..) kun Pyry haukahti kuin ajokoira ja sinkosi naapurin vapaana juoksentelevan kissan perään! Usva sinkosi perään, ei raukka vaan tajunnut miks sitä syöksytään mutta pakko oli systerin perässä ampua kuin naton ohjus.. Noh, näin Pyryn koko matkan, se ei ehinyt juosta kuin about 30 metriä vanhempieni ja heidän naapurin tonttien välissä olevan vanhan rauta-aidan viertä kun kissa katosi puskaan, jolloin jo komea "perkele":kin saavutti neidon korvat ja se katsoi parhaaksi suunnata kotiin. Usva juoksi vaan tyhmänä perässä juoksemisen riemusta. :P

Pyry tuli luokseni touhottamaan ja sitten näinkin jo että jaahas: otsassa, lähellä vasenta silmää on aika ilkeä ja syvä haava. Iso se ei ollut, mutta katsoin parhaaksi viedä sen tikattavaksi. Lekurissa lääkäri sanoi että tikataan joo, mutta tutkiessaan haavaa he olivat huomanneet että haava jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ihon alla... Lopullinen tuomio oli siis se että jokin terävä ja voimakas piikki (tod.näk rauta-aidasta törröttänyt) oli mennyt ihosta sisään ja jatkanut matkaa ihon alla, samalla jopa kalloa vaurioittaen! Pehmytkudoksetkin saattavat olla vaurioituneet, mutta varmaksi he eivät osanneet sanoa röntgenin perusteelle. Eipä muuta kun haava umpeen ja good luck, nyt sitten odotellaan tuleeko oireita mm. apatiaa, huojumista, kaatuilua jne joka on merkki siis aivovammasta tai kallon vaikeammasta vammasta. Siihenhän ei sitten ole oikein parannusta. :( Toivotaan todellakin parasta, mun pikku-Myylle ei saa käydä mitään noin pahaa..
Ei muuta kuin antibioottia, kipulääkettä ja koppa päähän ettei raavi haavaa ja kevyttä liikuntaa. Mutta ihmettelen kovasti että en kuulluut lainkaan sen vinkaisevan! Luulisi että tuommoinen tälli saa jopa tommosen "kovanahan" itkemään, mutta ei. Ihme piski..

Pennut vaan kasvaa ja komistuu, kaikkea kivaa ollaan tehty ja uusia juttuja niille esitelty. Hyvin hyvin tyytyväinen olen omaan pojuun, se on hauska tärpästikkeli, vilkas, hyvin toimintakykyinen ja reipas. Ja ahne. ;) Tosin tuo luonnekuvaus sopii kyllä itseasiassa kaikkiin pentuihin. :P Ja se sen valkoinen läiskä on vaan niiiiiin hieno! Juhannuksena saan pikku PyrNacin kotiin! Usva oli ihan liekeissä kun annoin sen tutustua poikaan! :D Törkki ja läiski sitä innoissaan että "jee, nyt mulla on samantasoinen leikkikaveri". :D Täytyi hieman vahtia kun sen leikit olivat melko rajuja pienelle. Niistä tulee varmaan parhaat kaverit. :)

Pyry tuli kotiin ja sen maidontuotanto on jo hyvin loppunut ja tissit alkavat roikkua tyhjinä. Se ei kyllä kaivannut loppuajasta Niinalla ollessaan pentujaan yhtään! ;) Oli lähinnä vaan hyvin tyytyväinen päästessään kotiin. Olin hieman jännittänyt miten tytöt tulevat toimeen 6 viikon erossaolon jälkeen. Ihan turhaan, niistä ei huomannut yhtään että ne olisivat ikinä erossa olleetkaan. Usva oli ihan täpinöissään kun sisko tuli takaisin. :) Kovasti olisi Pyryn haavaa tänäänkin nuollut ja hoitanut, pitää eristää yöksi tuo pikku hoituri portin taakse... ;)

Paljon tapahtunut taas. Pennut näkivän päivänvalon. :)

Siinä niitä pötköjä on, eli Pyry synnytti 3.5 yöllä seitsemän kaunista, tummaa, ja toistaiseksi tervettä pentua jakaumalla 5+2. Kaikille pennuille oli heti aktiiviset ja ihanat kodit odottamassa.
Pyryn lämmöt laskivat 2.5 päivällä ja ei muuta kuin ajamaan Niinalle: olin päättänyt että tällä kertaa EN menetä yhdenkään pennun syntymää kuten viimeksi. ;) Ilta kytättiin silmä kovana synnytyksen alkua, Pyry touhuskeli ison mahansa kanssa omiaan. Oli kyllä selvää että tuskin aamuun asti saadaan nukkua kun kömmimme yöunille yhden aikaan yöllä. Muutaman tunnin rauhattomien yöunien jälkeen kuulin kun Pyry ynisee huoneessaan. Seuraavana kuulin kun Niina huutelee että "kohta tapahtuu". Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja ihmettelemään. Pian supistukset alkoivat, ja noin 4 aikaan aamuyöllä oli eka pentu maailmassa. Puolen tunnin välein putkahteli uroksia maailmaan, yksi tyttö väliin ja taas uroksia. Sitten näytti että se oli siinä, siinä vaiheessa tilanne oli 5+1. Pyry oli rauhallinen.. Kunnes vihdoin kahden tunnin tauon jälkeen Pyry pungersi maailmaan vielä yhden tytön. :)
Sitten olikin unien aika ja kun Pyry oli levännyt hieman, vein sen pissalle ja Niina vaihtoi aluset sillä välin. Kävin myös antamassa mammalle kunnon pesun. Sitten olikin mamman aika päästä pesueensa pariin (suihkussa sitä oli melkoisen vaikea saada pysymään kun pentuset inisivät oven toisella puolen..). Pyry hoiti alusta asti pentunsa hyvin. Tätä kirjoittaessani ne ovat melkein kaksi viikkoa vanhoja, kaikki on hyvin ja pennut ovat kasvaneet komeasti ja kovasti kävelevät jo. Tai siis kävelevät ja kävelevät, haparoivia askelia ottavat ja pirun kovaa pungertavat jo eteenpäin. Ihania! :D Ihastuin heti syntymässä uhteen tummaan urokseen jolla on ISO valkoinen rintamerkki. Kaikilla pennuilla on siis jonkinlainen valkoinen laikku rinnassaan paitsi yksi ainoa tyttö on siltä "säästynyt", mutta tämä yksi poika onnistui saamaan ehdottomasti isoimman osan valkoisesta. :) On ollut siitä lähtien mun suosikki, tykkään valkoisista merkeistä (koska näyttelytähteä en hae) ja mielestäni ne ovat hyvinkin persoonallisia kauniita tummassa turkissa. Viime pentueessakin tykkäsin eniten siitä jolla oli isoin valkoinen merkki. Odotan jo innolla pikku hirviön kotiutumista, vaikka pakkaahan se sekoittaa kummasti. ;)

Usvan kanssa suoritettiin eka etappi eli 12.5. BH-koe hyväksytysti. :) Meni ihan nappiin, virheitä ei tullut ja nappula oli hienosti: keskittyi täysin työntekoon vaikka yleisöä oli paljon ja hälyä ja vaikka mitä. Ja mistä itse olin erittäin tyytyväinen oli Usvan kyky keskittyä herpaantumatta pitkätkin seuraamiskaaviot. Ja vaikka palkkaa ei tullut sen vietti ei laskenut yhtään, jäävätkin oli tosi hienot. :) Usva on niin ihku! <3 Purut on mennyt sen kohdalta hyvin, jälki alkaa olla aika mukavaa ja tottiksessa nyt ei ole ongelmia. Saapa nähdä.. :) Pentusellekin on varattu jo purupaikka meidän ryhmässä, kiltti Jyri-setä lupasi ottaa sen hellään huomaansa. :) Saa nähdä minne suuntaudutaan pikkuriiviön kanssa.. :)

Mammalomaa ja purutreenejä

Kuvassa Pyryllä on menossa 42. raskausvuorokausi. Kovasti on nuo nisät kasvaneet, näkyvät jo hieman sivultapäin katsoessakin. Takaapäin katsoessa selkälinja on jo vähän niinkuin levinnyt, ja ne kauniit lanteet on neidillä jo kovinkin kadonneet. ;)

Kovin rauhallisesti Pyry jo ottaa joka suhteessa, ei lenkkeilisi ellen väkisin raahaisi sitä remmilenkeille, ei riehu Usvan kanssa ollenkaan, oikeastaan se ei mielellään tekisi muuta kuin syö ja makaa mahansa vieressä ja hoitaa Usvaa oikealla intensiteetillä. ;) Usva nauttii kovastikin näistä hellyyskohtauksista. Ainoa missä Pyry otti hieman kierroksia oli se kun vein sitä lenkille Usvan treenien välissä ja se näki että kentällä treenataan..

Pyry viettelee siis tyytyväisenä mammalomaansa, Usvalla taas on ollut hyvinkin aktiivista elämää. Usvalla ollut oikea tehokausi puruissa, nyt paneudutaan hallintaan. Sunnuntaina oli ulkopuolinen kouluttaja opettamassa meitä, kaikkia hyviä jippoja ja vinkkejä saatiin me kaikki koiriemme kanssa. Usvalla otetaan nyt siis hallintaa, ja olin kyllä ihmeissäni että se oli jo lähes liiankin helppoa! Se ei tarvinnut juurikaan pakotteita liinasta vaikka maalimies paukutti piiskaansa lähellä, huusi ja melskasi. Kaipa olen sille saanut pennusta asti taottua että kun käsky tulee se toteutetaan no matter what. Olen sille myös vahva auktoriteetti, se ei sitten pentuaikojen "et muuten leikkaa mun kynsiä/harjaa mua" -kokeilujen jälkeen ole kertaakaan kyseenalaistanut minua. Se on myös miellyttämisenhaluinen ja helposti ohjattavissa kovassakin vietissä, joten se on varsin ihanteellinen harrastuskoiranalku. Ensikuussa pitäisi mennä kokeilemaan (tai paremminkin pitäisi kai sanoa että suorittamaan) BH-koetta. Siinä riittääkin jännittämistä. :)

Saksan astutusreissu pähkinänkuoressa

Kuva tulevista vanhemmista, Pyry vasemmalla ja Armagnac oikealla.

Niinpä se sitten kävi että Pyry aloitti ne kauan kauan odotetut juoksunsa jonka seurauksena pääsimme Saksan reissulle. Pyryn sulhaseksi oli valittu kovalla pähkimisellä hieno saksalainen uros nimeltään Armagnac von Scathach. Armagnacin sisko Akany on Suomessa, ja tämän koiran nähneenä ja kuultuani paljon juttuja uroksesta olin enemmän kuin tyytyväinen urosvalintaan. Ja olihan se kauniskin kuin mikä. ;)
Niinpä me Niinan kanssa pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti Eurooppaa, molemmat koirat takaboksissa kurkkien. Usvakin pääsi siis mukaan sillä olimmehan menossa aivan sen kasvattajan (joka asuu siis Itävallassa) lähelle, joten ilman muuta halusimme antaa Mariolle mahdollisuuden nähdä kasvattiaan joka asuu täälä kaukana Suomessa. ;) Edellisen kerran hän oli nähnyt Usvan IPO:n MM-kisoissa 2010 kun oli siellä kisaamassa Usvan isän Aik of crazy Grubers:in kanssa. Eipä siis muuta kuin kapsäkit autoon ja matkaan.

Laivalla oltiin 28h kerralla suuntaansa, onneksi meillä oli varsin kodikasta pikku hytissä kahden belginroikaleen kanssa. :D Sänkypaikoista käytiin keskuteluja ihmisten ja koirien kesken kuka saa nukkua ja missä. Loppujenlopuksi tehtiin kompromissi ja nukuttiin koirien kanssa yhdessä, Usva valloitti Niinan punkasta puolet ja Pyry mun. Ei ainakaan palelemaan päässyt siinö miehityksessä.. ;)
Maihin päästyämme kello 21.00 aikoihin alkoi yli 9h ajo majapaikkaan. Keskellä yötä ajeltiin pitkin autobaanoja. Tai Niina ajoi ja mä yritin esittää olevani hereillä vaikka en juuri mitään matkasta muistakaan.. ;) Välillä pysähdeltiin kahville ja yhdet unetkin otettiin autossa kun alkoi jo niin uni painaa. Loppujen lopuksi päästiin päämäärään ehjänä, siellä mentiin heti suihkuun (tai yritys oli hyvä, kunnes huomasin ettei suihku toiminut!) ja nukkumaan. Tunnin unien jälkeen oli sitten ekan astutuksen aika. Uros saapui paikalle omistajansa Carmenin kanssa. Pyry hengaili vapaana majapaikan pihamaalla ja Armagnac päästettiin autosta. Pyry ei ehtinyt kissaa sanoa kun Armagnac juoksi suoraan takaapäin sen luo ja alkoi astua! :D Pyry yritti kertoa herralle hieman kohteliaisuussääntöjä ettei sitä noin vaan hypitä selkään, mutta sen verran hyväntuoksuinen likka kai jo oli kun uros vähät välitti sen murinasta ja jatkoi astumistaan. Pyry hieman hölmön näköisenä seisoi hetken kunnes sitten rentoutui. Loppuastutus menikin sitten ihan ohjekirjan mukaan. ;)

Seuraavana päivänä oli seuraava astutus joka meni jo ihan täydellisesti. Pyry tarjoili itseään heti kun näki Armagnacin lähestyvän, mutta nytpä herra otti hieman iisimmin ja yritti hieman leikittää neitoaan. Mutta minkä siinä voi kun toinen peruuttelee naaman eteen ja tyrkyttää itseään, eihän siinä pieni koirapoika voi muuta kun tehdä mitä vaisto sanoo.. ;) Eli ei siinä erityisemmin leikitty, Pyry teki selväksi mitä varten täälä ollaan ja koko astuminen ensitapaamisesta nalkin loppumiseen oli ohi noin 20 minuutissa! :D Nopeaa ja varsinkin varmaa toimintaa molemmilta. Koska astutukset olivat sujuvia ja nopeita, ehdimme tehdä paljon muutakin mm. shoppailla, käydä jäljellä jne. Saksassa kun oli jo täysi kevät ja ruoho kasvoi, mikäs siinä oli jäljestellessä lämpimässä kevätauringonpaisteessa. :) Uroksen omistaja Carmen oli erittäin vieraanvarainen ja käydessämme tutustumassa Armagnaciin myös kotioloissa, saimme syödäksemme ja juodaksemme enemmän kuin napa veti. :)

Seuraavana päivänä oli taas astutus joka sujui myös kuten edellinen; nopeasti, varmasti ja kaikin puolin mallikkaasti. Molemmat selvästi ymmärsivät mitä varten oli tuoksuva koiraneito raahattu kosioretkelle niin kauas kotimaastaan asti. ;) Siinäpä oli sitten hyvin aikaa lähteä Itävallan kautta Sveitsiin treenamaan puruja Usvan kasvattajan Marion kanssa. Sveitsiin menimme Itävallan sijaan sen takia kun Marion treeniryhmällä on treenipaikka Sveitsin puolella lähellä Itävallan rajaa. Olimme aivan Itävallan rajalla jo Saksan puolella ollessamme joten kolmen maan reissu vei meidän majapaikalta Sveitsin purupaikkaan noin 45min. Voi siis sanoa että nähtiin samalla reisulla kolme maata. :D Treenimaisemat olivat upeita! Siellä vuorien keskellä oli mahtavaa treenata puruja ja tottista! Mario oli erittäin tyytyväinen pikku-Usvaan ja sen ominaisuuksiin. Hyvin olimme kuulemma maalimiehemme kanssa vieneet Usvaa eteenpäin. Erittäin mukavasti neiti puri ja saalisti, vartioinnissakin oli ihan tosissaan. Usvasta tulee viä mainio suojeluhurtta. :)

Kolmesti Pyry siis astutettiin matkan aikana, nyt sitten vaan odotellaan lopputulosta. :) Sormet ja peukut pystyssä!!! Jospa Pyry menee kuten viime pentujen aikana "ihan oppikirjan mukaan" ja alkoi kolmannella viikolla saada aamupahoinvointia ja vähäistä syömättömyyttä. Niitä odotellaan nyt seuraavana. :)

Onnettomuuksia, treenejä ja talvitouhuja

Taas on touhuttu paljon kaikkea, paljon jää aina kirjoittamattakin kun ei kaikkea aina muista tänne raapustaa.. Ekaa kertaa kirjoitan tekstiä ilman kuvaa, halleluja! ;)

Pyry lopetti siis suojelu-uransa takajalan leikkauksen jälkeen syksyllä kun jänne meni poikki varpaasta, toki olin jo muutenkin miettinyt sen kohdalla asiaa jo ennen tätä. Nyt se onkin keksinyt uuden harrastuksen sillä välin kun Usva on kentällä: Se huutaa ja riehuu autossa niin että sen kuono on aina verillä kun se hakkaa sitä haukkuessaan kattoon, häkkiin jne. Pitää varmaan harkita sen jättämistä kotiin purujen ajaksi, on vaan niin mukava ottaa tottista ennen puruja senkin kanssa että sekin pääsee hieman höyryjä päästelemään..
Otimme Pyryn kanssa puruja pitkästä aikaa pari viikkoa sitten kun oli vain yksi koira mun koirien lisäksi treeneissä. Olin sopinut molarimme kanssa että Pyry saa treenata aina jos on vain vähän koiria ns. "sosiaalipuruja". Vaikka emme mitään rankkaa ottaneetkaan, oli jalka seuraavana päivänä hieman jäykän ja ehkä jopa kipeän oloinen, joten en vie sitä enää edes sosiaalipureskeluihin. Sääli se on kun toinen huutaa tuskissaan autossa kun haluaisi myös kentälle, mutta minkäs teet. Jos haluan sen kanssa kisata vielä muissa lajeissa, pitää koipi pitää kunnossa. Tavoitteena enskesälle Pyryn kanssa on ensin pennut, sitten JK2 ja JK3 ja tokon evl-kisoja. Ehkäpä jopa muutama startti agiliidossa, vaikka ihan hupsuillaksemme sitä treenaammekin. Saapa Pyry jotain muuta kivaa purujen tilalle. :) Sen kans on niin kiva tehdä kun se on jo niin kokenut, luotettava ja varma kisakaveri..

Usvan kanssa ollaan puruissa edistytty huimasti! Nyt otamme jo piilonkiertoja ja vartiointeja piilolla. Ne menevät huisin hyvin, molari kehuu sitä aina kuinka mulla on huippu koira käsissä. Ja onhan se, kyllä sillä kaikki suojeluun tarvittavat ominaisuudet on. Itsellä vain kauhea paine osaanko kouluttaa jäljen ja tottiksen siihen malliin että jos pääsisi joskus sen kans vaikka kyläkisoja pidemmälle.. :) Yritys ainakin on kova. ;) Toukokuussa ja elokuussa on omalla kentällä BH-koe, jompaan kumpaan oon lupautunut Usvan kanssa ilmoittautumaan. Syksyllä ois IPO1-koe, mutta Usvan pitää kyllä olla aika hyvin hanskassa ja varmat kaikki osa-alueet että menen noin nuoren koiran kanssa kokeeseen. Katselen rauhassa tilannetta. Hyvältä kuitenkin näyttää meidän suojelu-uramme. :)

Pyry järjesti sydämentykytyksiä viimeviikonloppuna kun olimme koirien kanssa kavereidemme mökillä. Vieteltiin kivaa iltaa ja kaikki meni mukavasti, kunnes Pyry päätti ottaa rallikisat Usvan kanssa mökin pihassa ja juoksi suoraan ulkona olleeseen piharoihuun! Sydän kääntyi mulla ympäri kun näin kuinka koira juoksee suoraan roihusta läpi ja kuuma steariini lensi joka paikkaan. Pyry kuitenkin jatkoi juoksuaan lumihangessa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Otin koirat sisään ja ei muuta kuin tarkistamaan vahinkoja. Koko oikea takajalka oli steariinin peitossa reiteen asti ja kun se oli jo lumessa ehtinyt sillä juosta, oli koko jalka jökähtämässä isoksi steariiniklöntiksi! Hetkellinen paniikki valtasi mielen kun mietin jos iho on palanut jne kauhukuvia, ja olimme kuitenkin 80km päässä Tampereesta ja päivystävästä. Ei muuta kuin ihana ystäväni Niina langan päähän ja neuvoa kysymään. Tulihan sieltä: Fairypesu ja lämmintä vettä niin saa steariinin pois ja pääsee tutkimaan vahinkoja. Mökissä jossa ei ole pesuhuonetta tai kunnon valaistua saunaa se oli hieman vaikeaa saada toteutumaan, ja lopulta läträsin koiran jalkaa keskellä olohuonetta vesisaavissa! :D Täytyy tunnustaa että olin hieman skeptinen fairystä kun steariinia oli kuitenkin niin paljon. Mutta ihme ja kumma, fairypesu ja lämmin vesi liuotti steariinit veks helposti! Pesun jälkeen (pitää varmaan enskerralla viedä tuliaisiksi fairypullo, sen verran reippaasti sitä hämmennyksissäni lotrasin koipeen..) huuhtelu, kuivaus ja tarkastus. Ihme ja kumma, iho oli aivan normaalin värinen eikä palovammoja löytynyt. Hieman haisi palanut karva mutta ei muuta. Onneks on turkkieläin! Sen jälkeen vessaan suunnistettiin taskulampulla ja koirat saivat lokoisasti nukkua sohvilla rapsuteltavana ja pääsivät jopa meidän kanssamme yöksi makkariin. Kun kotiuduimme ne vain nukkuivat koko seuraavan päivän paksua unta. Taisi olla mukava mutta raskas reisu niillekin. :) Taitaapi olla sukuvika: Pyryn pennuista eräs oli kokeillut samaa muutama viikko aikaisemmin kuin äitensä.. ;)