Talvitauolla oltu puruista jo kuukauden päivät. Sen se teettää kun on ulkokenttä ja Suomen sääolosuhteet on mitä on. Tosin hyväähän se tauko aina tekee, Usvakin on juuri siinä pahimmassa teini-iän taitoksessa (tulee vuoden vaihteessa 1v) joten hyvä senkin on keräillä taas ne mutterit pääkoppaansa ennenkuin jatketaan. ;) Ei sillä että sillä olisi ollut mitään ongelmia teini-iän suhteen, neiti on kyllä ollut hyvinkin tasainen ja oma itsensä, mutta tässä iässä on musta hyvä pitää hieman taukoa. Ja pakostahan se tauko tulikin kun talvi yllätti. Pakkasrajakin on sen -10, joten tuskin nyt ihan äkkiä päästään treenaamaan. Äitini oli kiltti ja ompeli koirille hienot takit talvitreeneihin. Fleeceä sisältä ja tuulta pitävä kangas päällä niin ei lihakset pääse jämähtämään. :) agility-hallin käynnit ovat olleet hävettävän vähissä, tässä kuussa en ole käynyt kuin ihan muutamia kertoa tottistelemassa ja liitelemässä vaikka siellähän saisin käydä niin paljon kuin haluan. Joulu ja sen valmistelut sekoitti hieman, ja jotenkin on yleinen lorvikatarri iskenyt. ;) ehkä sitten taas ensikuussa.
Kuvassa mun rakkaat tyttöset 27.12.2010. Kuvassa Pyry (vas) rakastaa Usvaa, hampailla tottakai. ;) Sain joulupukilta digikameran lahjaksi, joten sillä on nyt kiva läiskiä kuvia tytöistä mitä olen jo kauan haaveillut. Ei tarvitse sitten aina kavereita pyydellä kuvaamaan. Kyllä sitä on käytettykin, parissa päivässä läiskin jo lähes sata kuvaa. Tietenkin vain pieni osa on hyviä kuvia, mutta pääasia että pääsen kuvaamaan.
Tyttöjen välit ovat pysyneet entisellään. Ovat hyvää pataa ja kavereita keskenään, rähinöitä ei ole ollut. Niillä on hyvinkin solidaariset välit, leikkiessä se joka puree liian kovaa saa palautetta toiselta, jopa alfa Pyry ottaa Usvan palautteen kiltisti vastaan (Pyry on siis se aivan ehdoton johtaja) jos menee puraisemaan Usvaa liian kovaa ja Usva siitä sitten hieman kimmastuu. Leikit pysyvät kuitenkin yleensä "kiltteinä" eikä sieltä juuri kuulu muuta kuin leikkiin kuuluvaa mölinää. Joskus jos Usva riehuu ja ärsyttää Pyryä liikaa, Pyry rähähtää jolloin Usva alistuu heti. Sitten tilanne laukeaa siihen ja leikki jatkuu. Minun ei ole tarvinnut puuttua niiden leikkeihin, touhuihin tai väleihin. Ja hyvä niin, minusta ei olisi erottelemaan laumaa ja pitämään niitä erillään. Haluan niin toimivan lauman että ne voivat olla yhdessä koko ajan. Ainakin niin kauan kun asun kerrostalossa sen on pakko toimiakin niin. Nytkin kun tätä kirjoitan ne makaavat tuossa mun jaloissa ja nuolevat toistensa naamaa ja korvia. On ne vaan söpö pari. :)
Pyry panttaa juoksujaan tehokkaasti, mitään ei vieläkään näy eikä kuulu sen asian puolelta. Odotellaan odotellaan, vaikka mielelläni jo lähtisin reissuun ja saisin taas toimia kätilönä ihanille pikku vaaveille. Tai lähinnä yrittää pysyä rauhallisena eikä pyörtyä samalla kun Niina hoitaa kätilön hommat. . :P Oli se niin hieno kokemus tässä koiran omistamisessa, kerrassaan mieleenpainuva tapahtuma. Vaikka sekin meinasi mennä ohi suun kun olin silloin työtön kun viime pentue teki tuloaan, ja vaikka Niina sanoi illalla että huomenna se tapahtuu, laitoin puhelimen äänettömälle kun menin nukkumaan. Heräsin tyytyväisenä yhdeltätoista, ja kun katsoin puhelinta, oli siellä varmaankin 10 viestiä ja puhelua Niinalta, viesteissä luki "Nyt se alkaa, ala tulla". Pari sekuntia istuin sängyllä ja tuijotin puhelinta epäuskoisesti. Kun viesti pääsi aivoihin asti, täytyy sanoa että tein varmasti maailmanennätyksen Lempäälä-Tarttila-välin ajossa. ;) Oli talvi ja motarilla talvinopeus, mutta jotenkin ajoin Niinalle noin reilussa 10 minuutissa kun yleensä ajoin sitä väliä puolisen tuntia. Siinä ei paljon nopeusrajoituksia katseltu, pentujen kuva silmissä kaahasin sataakuuttakymppiä koirani henkiseksi tueksi. Veikkaanpa että se olis mainiosti selvinnyt ilmankin... ;)
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, missasin vain ekan pennun syntymän ja loput 8 näin. Ja se oli hienoa se, opettavainen kokemus mulle. Enkä tosiaan edes pyörtynyt vaikka yleensä kaikennäköinen erite saa mut pökertymään. ;)
