Täällä osoitteessa on tapahtunut paljon sitten viime päivityksen.
Tyttäremme Amanda syntyi kesäkuussa ja siltäkin osin on elämämme ollut
taas uuden opettelua, niin meille ihmisille kuin koirillekin. Piha on
saatu aidattua ja talosta rempattua pari huonetta. Touhua riittää, siis.
:)
Ensimmäiseksi pitää sanoa että Usva ja Kero ovat
todella hienosti ottaneet Amandan laumaan ja käyttäytyvät nätisti häntä
kohtaan. Jäyhää ja kohmoa Keroa hieman jännitin alkuun miten yhteiselämä
lähtee sujumaan mutta poika yllätti kaikki positiivisesti! Se on oikea
Amandan oma bodyguard ja bestis, tulee itse likan viereen makaamaan ja
antaa sen mäiskiä ja tarrata turkista miten vaan. Ja ennen kuin joku jo
pelihousunsa repii niin toki itse olen aina ihan vieressä ja yritän
ohjastaa likkaa kauniimpaan koirankäsittelyyn mutta huitova ja tarttuva
6kk vauva ja iholle tunkeva koira niin noh... Tosin Kero ei tunnu
ottavan pahasta vaikka likka läpsii ja säätää sen turkissa. Jos sillä
menee hermo (sitten piiiitkän ajan kuluttua), se kääntää pyllynsä ja
sitä saa taas Amanda läpsiä ja tukistella. Sehän on muutenkin Keron
namipaikka jota pöllyttämällä se tamppaa jaloillaan ja on aivan onnesta
mykkyrässä joten kai tuo tytön tukistelu tuntuu jopa hyvältä sen
mielestä.. ? Se myös eleillään kertoo jos likka on hereillä ulkona
vaunuissa, kääntelee korviaan ja päätään vaikka hälyttimestä ei kuulu
vielä mitään ja osaan lukea siitä että vaunuissa ollaan hereillä. Viisas
mies! Usva on hieman varovaisempi ja lähtee nopeammin pois jos likka
innostuu mutta todella hienosti ja nätisti kumpikin on tytön seurassa.
:)
Koerintamalla tuli oikeastaan enemmän kuin osasin
edes kuvitella ja toivoa kun kesä meni mulla liikuntakiellossa ennen
synnytystä. Kero meni hyvin vähillä treeneillä pariin HK3-kisaan ja
nappasi molemmista ykköstulokset! Henkilöetsintä on niin hieno tuolla;
se tekee luotettavaa työtä ja hyviä pistoja, mahtava ilmaisu ja se on
hyvin hallinnassa ja melko varmasti myös kaikki ukot löytyvät.
Pistevähennykset maastossa lähtevät useimmiten mun omasta
törttöilystä... :P Tottis on yli 90p yleensä ellei mitään kämmejä tule
mutta toisessa kokeessa Keron esineruutu oli aivan kuraa! Se nosti vain
kaksi esinettä ja koko työskentely oli todella laiskaa ja halutonta. Sen
ilmeestä loisti "Onks ny ihan pakko?" ja se mm leikki esineillä jne
omituista mitä ei ole treeneissäkään ikinä tehnyt! Argh! Noh, treeniä
treeniä! :) Ainahan sitä pitää olla jotain treenattavaa ja ongelmia
ratkottavaksi.. :P Nyt tarvis vielä kokeilla näyttelytulosta kun poika
on yhtä tulosta vaille käyttövalio. Riittävät tulokset SM:iin on myös
plakkarissa... Näyttelytuloksen metsästys voi olla iso projekti
tämmöisen kaunokaisen kanssa mutta kerrankos sitä semmoiseenkin
kurimukseen menee.
Usva yllätti iloisesti nappaamalla
tulokset JK1 ja JK2. Toki tuolla elukalla on niin vahva peltojälkitausta
että itse jäljestys ei ole temppu eikä mikään mutta huomasimpahan
sitten että likka erottaa koetilanteet treeneistä ja on aloittanut
koetilanteessa mun komentamisen haukkumalla melkein koko seuraamisen
ajan! Voihan.... Se myös tökkii mua reiteen tyyliin "pallo tänne ja
sassiin, ämmä!" Yritä siinä sitten viilipyttynä ohjata koiraa koeohjeen
mukaisesti! Tässäkin pitää sanoa että treeniä treeniä lissää ja
kokeenomaisia semmoisia! Ja paljon! Muuten tottis on sillä niin vahva
että suurempia ylläreitä ei yleensä tule.
Usvalla on esineet
todella hienot vaikka niitä ei systemaattisesti ole sille opetettukaan.
Sen esinetreenit on nopeasti laskettavissa mutta onneksi sille on
pennusta asti ollut luonnollista tuoda mulle kaikkea palkan toivossa
joten mitä sitä hyvää treenaamaan. :D Se on nopea, todella kuuliainen ja
ohjattavissa (jopa niin että mä paukutan sitä ruudun oikeaan kulmaan
jossa ei ole esinettä ja se lähtee aina vaan kiltisti etsimään sieltä
vaikka se on tyhjää täynnä... Tästä sain tuomarilta palautetta. :D )
Usva
kävi juuri tänään ultrassa ja sen kolmas ja viimeinen pentue on
tuloillaan. :) Isänä tässä pentueessa on maliuros Ruutipussi Mies alias
Poju. Poju oli sosiaalinen ja mukavaluonteinen tyyppi joten pakkohan
sitä mun on vihdoin se oma pikku-Usva saada kotiinkin kasvamaan ja tässä
odottelen innolla oman nartun syntymää! Usva tekee pentunsa taas
Niinalla (kennel Off Line's).
Jännityksellä tässä siis mammalomaillaan molemmat. :) Tuskin maltan
odottaa että pääsen taas kouluttelemaan ihan alusta. Taas saa huomata
miten tälle yksilölle ei käykään tämä eikä tämä systeemi ja mites tämä
nyt sitten koulutetaan... Pentukamat kävin jo läpi ja pikku Sora (nimi
on jo siis valmiina) saa kantaa ylpeydellä äitinsä jäämistökamoja. :)
Tässä kuvissa molemmat rakkaat urpot vauvavahdissa ja uudessa aitauksessaan.