Metsästystä ja sienestystä. :) ja vaaratilanteita. ;)

Kuvan copyright: Allekirjoittanut

Sunnuntaina lähdettiin aamulla yhdeksältä miehekkeen kanssa lintumetsälle kera koirien. Pyryähän koulutin jo viimevuonna sorsalle, ja hyvin se sorsat hakikin. Samoin haavakkokyyhkyset se löysi ja nouti mahdottomista risukoista mistä ihmiseltä olisi varmasti linnut jääny löytymättä. Isoin työ oli tietenkin otteen opetus: lintua ei saa tuodessa rutistaa jauhelihaksi. :D Siinä se harmaiden hiusten kasvu alkoi mutta ihmeen nopeasti tyttö tajusi mikä ero on esim kapulalla, suojeluhihalla ja linnulla ja miten niitä kuuluu purra. ;)

Koirien tarkoitus oli siis juosta metsässä mun ja miehen väliä (meillä välimatkaa noin 50m) ja pelottaa mahdolliset linnut maasta ilmaan. Koirat juoksivatkin kuin hullut edestakaisin, saivatpahan ainakin liikuntaa kun tekivät sitä 4h! :D minä keräsin samalla kolme ämpärillistä suppilovahveroita vaikken itse niitä syökään, porukoita lähinnä ajattelin kun kahmin niitä mukaani. ;)

Siinä kävelyn lomassa ja jälleen pyllistellessäni poimimassa sieniä vihelsin koiria luo kun olivat miehen tykönä sillä hetkellä. Katsoin sitten silmäkumasta että sieltähän Pyry tulee kun punaruskea elukka juoksee kohti. Katsahdin ylös ja hups, minua kohti juoksikin metsästämässä ollut irlanninsetteri. :O Ei siinä muuten mitään, mutta samassa näin kun Pyry kurvaa mäkeä ylös luokseni. Ison kiven takaa missä koirat törmäsivät (ja varmasti oikeastikin lähes törmäsivät toisiinsa sillä metsäkoira lähti juuri sinne mistä Pyry tuli) kuului lyhyt ja ytimekäs "RAUH!"ja näin kun metsäkoira lähti painamaan poispäin ja Pyry tuli häntä aivan pystyssä mun luo, tyyliin "Kato mutsi, mä ajoin sen pois". :P Pyryhän on sosiaalinen muille koirille, mutta varmasti kun toinen koira ja vielä vieras narttu törmää siihen yhtäkkiä, se kyllä varmasti kertoo toiselle mielipiteensä moisesta epäkohteliaisuudesta. ;) Noh, tilanne oli jo ohi kun vasta sisäistin että olisi tarvinnut ehkä ragoida jotenkin, ja niinpä pakkasin sieneni ja palasin miehen luo. Usva oli touhunnut hänen luonaan tyytyväisenä koko ajan, sinänsä hyvä sillä en halua sen joutumaan kohtaamaan vieraita koiria ihan tuolla tavalla.

Siirryimme lintujen ollessa teillä tietämättömillä seuraavaan paikkaan. Arvoin vielä autolla otanko koiria mukaan enää, olivathan ne jo juosseet monen monta tuntia. Päätin sitten ottaa. Mikälie vaisto käski laittaa ne metsätiellä kiinni kun kävelimme kohti paikkaa josta olimme päättäneet puikahtaa metsään. Yhtäkkiä näin edessä linnun, tarkemmin sanottuna teeren tien sivussa ja vinkkasin miehelle. Äijä täräytti sitä sitten muutaman kerran mutta lintu oli kai sen verran kaukana että räpisteli metsään. Noh, hetken siinä harmiteltiin mutta jatkettiin matkaa ja kurvasimme metsään sovitusta paikasta. Kävelin taas kauempana ja koirat juoksivat mun ja miehen väliä. Hetken siinä talsittuamme huutelin taas koiria ja Pyry laukkaa luokseni. Sillä oli TEERI SUUSSAAN!! Olin aivan äimänä ja otin linnun siltä. Lintu oli aivan lämmin ja juuri kuollut, joten se oli varmastikin sama lintu mitä ammuttiin, se oli vain ehtinyt lentää vähän matkaa ennen kuin kuoli. Huusin miehelle että arvaapa mitä Pyry toi, ja kyllä siinä oli ihmettelemistä! Ihan sillä että Pyry ei ole nähnyt eikä sillä ole treenattu metsäjuttuja sitten viime syksyn, ja aina kun se silloin haki linnun, se oli nimenomaan erikseen lähetetty käskyllä etsimään. Nyt se omatoimisesti ja spontaanisti haistoi linnun, löysi ja päätti tuoda sen minulle ihan ilman mitään käskyä! Aivan kuin se olisi jatellut: "Mutsi joskus kehu mua kun vein sille tämmösen". ;)

Olimme molemmat ylpeitä ja Pyry saikin linnusta sydämen palkaksi. Pyry on fiksu ja sen olen huomannut jo sen ollessa nuori, se osaa yhdistää asioita erittäin nopeasti ja sen koulutus on aina ollut äärimmäisen helppoa, mutta oli tämä jo jotain. :) Ilman sitä saalis olisi jäänyt metsään petojen ruoaksi, nyt se tirisee minun pannussani, heh. Ja vaikka ei oltu treenattu riistanoutoja, se muisti opetetut niksit: Lintua ei saa purra kovaa, mutta sitä pitää tuoda koko suulla ettei liha vahingoitu. Kun mies perkasi linnun, ei lihassa ollut yhtäkään hampaankuvaa eikä edes pientä painaumaa!! Oli se hieno lopetus päivään. Pitäisi varmaan kirjoittaa juttu belgilehteen tms tästä meidän aluevaltauksestamme missä Pyrystä on ollut iso apu ja hyöty, saatika että se on rotunsa varmaankin tällä hetkellä ainoa metsästyskoira-belgi. :D

Kuvassa siis ylpeä isäntä, Pyry ja Pyryn noutama teeri. :)

Usvalla alkoi sitten ekat juoksut. Niin se aika menee, mun silmissä se on yhäti pikkuinen pörröturkkinen pallero. Vielä juoksut eivät ole vaikuttaneet sen käytökseen mitenkään, tuskin kauheasti vaikuttavatkaan ja se on Pyryn kaltainen ettei juoksuja huomaa käytöksestä juuri lainkaan. Eilen oltiin puruissa, mitään erikoista ei tehty, Pyrylle kisaliikkeitä ja hallintaa, Usvalla samaa hömppää kuin ennenkin. :)

Treeni-intoa ja anti-intoa :)

Kuvat: Erja Juvakka, Kennel Eloisa

Kuvassa pikku-Usva 4kk tosissaan saalistaa. :D

Miten se voikin vaihdella näin paljon... Vähän aikaa sitten treenasin hyvinkin innokkaasti jälkeä, varsinkin Usvan kanssa kun mielessäni on pienet paineet tehdä pohjat sille siihen lajiin tänä vuonna ennen lunta. Tein jälkiä aktiivisesti, en kuitenkaan useammin kuin 3, max. 4 kertaa viikossa. Nyt lähiviikkoina motivaatio jälkeen on laskenut kuin lehmän häntä, en tiedä mistä se johtuu. Usvassa siis ei ole mitään vikaa, se jäljestää hyvin ja mokat mitä se tekee (jos tekee) on yllätys yllätys mun aiheuttamia. Niitä ei tule usein, mitä nyt typeryyksissäni päätin ajaa vaivalla tekemäni jäljen vaikka näin että haaskalinnut kävivät tyhjentämässä siitä ison osan. Ajattelin ettei ne voineet siinä ajassa kun kävelin autolle koiraa hakemaan tyhjätä sitä niiiiin hyvin. No olivatpahan tyhjänneet, ja 10 askeleen jälkeen koppasin koiran kainaloon ja vein autoon. Turha pentua on ajattaa tyhjällä jäljellä jossa haisee ruoan jämät ja elukat, se ei ollut kovin kaunista katseltavaa... :P
Pitäisi ehkä lakata ottamasta paineita tuon taimen kouluttamisesta, se varmastikin on osasyy miksi nyt jotenkin tökkii toi jälki..

Puruissa oltiin sunnuntaina 7h, oli koulutuspäivä meille kaikille kun Raisiosta tuli vieraileva maalimies kouluttamaan koiria ja myös meidän maalimiestämme. :) Oli erittäin antoisa päivä kaikille osallistujille, saimme paljon vinkkejä ja ne näyttivät kaikki toimivan enemmän kuin hyvin! :)
Usva puree jo purutyynyyn, mutta alkaa mälvätä ja korjailla otettaan kun joutuu kauemmin roikkumaan hihassa ilman että "voittaa". Siihen syy oli yksinkertainen: liian pehmeä tyyny, Usva kun on sellainen peli että sillä pitää olla kunnon suuntäytettä että puru on syvä, kova ja rauhallinen. Sitä purutettiin siis ekaa kertaa kunnon pentuhihaan, ja kappas. Se iski kuin hyeena kiinni, puri rauhallisesti, kovaa ja koko suulla mälväämättä kertaakaan! Saipa se kehujakin (taas) kuinka mukava nulikka se on. :) Sillä on myös jo kerrassaan hienot hypyt; se kun on niin kohno ettei varo itseään lainkaan joten paot ja hypyt ovat komeita leiskautuksia kun se ampuu kahden metrin loikalla kiinni hihaan ja napsahtaa kiinni kuin telkkä pönttöön korkeallakin olevaan hihaan. Ja se kanavoi upeasti; kun se saa hihan itselleen, se seisoo rauhallisesti ja kanavoi rauhassa ilman mitään mälväämisiä tms vaikka puoli tuntia. Paras aika mitä autolla kanavoi treenin jälkeen oli 15min jolloin sen silmätkin alkoivat jo lumpsia, kunnes sitten käskin sen irti. :D

Pyryn ongelma eli pitkän liikkeen hyppyynkin saatiin yksinkertainen mutta varsin toimiva neuvo. Pyry kun pitkässä liikkeessä hyppää melko alhaalta joten maalimiehen on vaikea ottaa sitä vastaan. No, ei muuta kuin pitkä käytävämatto kehiin jota roikottaa kiinni päistä kaksi ihmistä (hyvin hennosti jotta jos koira osuu mattoon, se irtoaa heti käsistä eikä koira kompuroi siihen). Maalimies melskaa roikkuvan maton takana ja koiran on siis PAKKO hypätä maton yli päästäkseen kiinni. Ja johan alkoi Pyrykin oppia oikeaa hyppytekniikkaa. Lopussa tuli jo oikein komeita leiskauksia. :) Hyvä päivä ja antoisa meidän jengille. Kiitos Mikalle vierailusta!

PS. Oltaisiin saatu koepaikka JK2-kisoihin Pyryn kanssa samalle päivälle kun tuo suojelun koulutuspäivä oli, mutta jälkikäteen ei harmita yhtään ettei menty! :)

Usvan ja Pyryn välien kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Toki minua on jo monet pelotelleet että "noi kaks viä tappaa toisensa" jne, mutta minua ei pelota enkä ota paineita etukäteen. Pyry on alkanut pitää kovempaa kuria nulikalle, mikä on minusta jo enemmän kuin tarpeen ja aiheellista. Ennen Pyry katsoi jo mielestäni liikaakin Usvan touhuja "sormien välistä", mutta kyllä se nykyään jo antaa palautetta jos Usva esim. niiden leikkiessä puree liian kovaa tai jotain. Niillä oli pitkä jakso kun Pyry ei leikkinyt lainkaan Usvan kanssa, taisi omalla käytöksellään rauhoittaa hullua kakaraa. Nyt kun Usva on jo hieman kasvanut, ne leikkivät taas ja paljon. Joka lenkillä on menossa aina semmoiset rallit ja painit ja "nähjäämiset" että alta pois. Pyry aloittaa usein leikin. On mukava katsella kun Pyry mätkähtää maahan ja tahallaan möyrii maassa saaden Usvan juoksemaan kimmppuunsa ja sitten nähjätään ja hammastellaan ja purraan toisia niskasta ja kaulasta jne. Mutta toistaiseksi (kop kop) täysin ystävyydellä, ne nauttivat toistensa seurasta ja sisällä niillä on pitkiä "hellyyskohtauksia" kun Pyry hoitaa ja nuolee Usvan naaman ja korvat. Yksi syy kun mulla toisen belgin hankintaan oli saada Pyrylle kaveri ja seuralainen..

Kuvassa Usva 4kk jäljestää.