torstai 10. joulukuuta 2015

Kisoja ja vauva-arkea

Täällä osoitteessa on tapahtunut paljon sitten viime päivityksen. Tyttäremme Amanda syntyi kesäkuussa ja siltäkin osin on elämämme ollut taas uuden opettelua, niin meille ihmisille kuin koirillekin. Piha on saatu aidattua ja talosta rempattua pari huonetta. Touhua riittää, siis. :)

Ensimmäiseksi pitää sanoa että Usva ja Kero ovat todella hienosti ottaneet Amandan laumaan ja käyttäytyvät nätisti häntä kohtaan. Jäyhää ja kohmoa Keroa hieman jännitin alkuun miten yhteiselämä lähtee sujumaan mutta poika yllätti kaikki positiivisesti! Se on oikea Amandan oma bodyguard ja bestis, tulee itse likan viereen makaamaan ja antaa sen mäiskiä ja tarrata turkista miten vaan. Ja ennen kuin joku jo pelihousunsa repii niin toki itse olen aina ihan vieressä ja yritän ohjastaa likkaa kauniimpaan koirankäsittelyyn mutta huitova ja tarttuva 6kk vauva ja iholle tunkeva koira niin noh... Tosin Kero ei tunnu ottavan pahasta vaikka likka läpsii ja säätää sen turkissa. Jos sillä menee hermo (sitten piiiitkän ajan kuluttua), se kääntää pyllynsä ja sitä saa taas Amanda läpsiä ja tukistella. Sehän on muutenkin Keron namipaikka jota pöllyttämällä se tamppaa jaloillaan ja on aivan onnesta mykkyrässä joten kai tuo tytön tukistelu tuntuu jopa hyvältä sen mielestä.. ? Se myös eleillään kertoo jos likka on hereillä ulkona vaunuissa, kääntelee korviaan ja päätään vaikka hälyttimestä ei kuulu vielä mitään ja osaan lukea siitä että vaunuissa ollaan hereillä. Viisas mies! Usva on hieman varovaisempi ja lähtee nopeammin pois jos likka innostuu mutta todella hienosti ja nätisti kumpikin on tytön seurassa. :)

Koerintamalla tuli oikeastaan enemmän kuin osasin edes kuvitella ja toivoa kun kesä meni mulla liikuntakiellossa ennen synnytystä. Kero meni hyvin vähillä treeneillä pariin HK3-kisaan ja nappasi molemmista ykköstulokset! Henkilöetsintä on niin hieno tuolla; se tekee luotettavaa työtä ja hyviä pistoja, mahtava ilmaisu ja se on hyvin hallinnassa ja melko varmasti myös kaikki ukot löytyvät. Pistevähennykset maastossa lähtevät useimmiten mun omasta törttöilystä... :P Tottis on yli 90p yleensä ellei mitään kämmejä tule mutta toisessa kokeessa Keron esineruutu oli aivan kuraa! Se nosti vain kaksi esinettä ja koko työskentely oli todella laiskaa ja halutonta. Sen ilmeestä loisti "Onks ny ihan pakko?" ja se mm leikki esineillä jne omituista mitä ei ole treeneissäkään ikinä tehnyt! Argh! Noh, treeniä treeniä! :) Ainahan sitä pitää olla jotain treenattavaa ja ongelmia ratkottavaksi.. :P Nyt tarvis vielä kokeilla näyttelytulosta kun poika on yhtä tulosta vaille käyttövalio. Riittävät tulokset SM:iin on myös plakkarissa... Näyttelytuloksen metsästys voi olla iso projekti tämmöisen kaunokaisen kanssa mutta kerrankos sitä semmoiseenkin kurimukseen menee.

Usva yllätti iloisesti nappaamalla tulokset JK1 ja JK2. Toki tuolla elukalla on niin vahva peltojälkitausta että itse jäljestys ei ole temppu eikä mikään mutta huomasimpahan sitten että likka erottaa koetilanteet treeneistä ja on aloittanut koetilanteessa mun komentamisen haukkumalla melkein koko seuraamisen ajan! Voihan.... Se myös tökkii mua reiteen tyyliin "pallo tänne ja sassiin, ämmä!" Yritä siinä sitten viilipyttynä ohjata koiraa koeohjeen mukaisesti! Tässäkin pitää sanoa että treeniä treeniä lissää ja kokeenomaisia semmoisia! Ja paljon! Muuten tottis on sillä niin vahva että suurempia ylläreitä ei yleensä tule.
Usvalla on esineet todella hienot vaikka niitä ei systemaattisesti ole sille opetettukaan. Sen esinetreenit on nopeasti laskettavissa mutta onneksi sille on pennusta asti ollut luonnollista tuoda mulle kaikkea palkan toivossa joten mitä sitä hyvää treenaamaan. :D Se on nopea, todella kuuliainen ja ohjattavissa (jopa niin että mä paukutan sitä ruudun oikeaan kulmaan jossa ei ole esinettä ja se lähtee aina vaan kiltisti etsimään sieltä vaikka se on tyhjää täynnä... Tästä sain tuomarilta palautetta. :D )

Usva kävi juuri tänään ultrassa ja sen kolmas ja viimeinen pentue on tuloillaan. :) Isänä tässä pentueessa on maliuros Ruutipussi Mies alias Poju. Poju oli sosiaalinen ja mukavaluonteinen tyyppi joten pakkohan sitä mun on vihdoin se oma pikku-Usva saada kotiinkin kasvamaan ja tässä odottelen innolla oman nartun syntymää! Usva tekee pentunsa taas Niinalla (kennel Off Line's). Jännityksellä tässä siis mammalomaillaan molemmat. :) Tuskin maltan odottaa että pääsen taas kouluttelemaan ihan alusta. Taas saa huomata miten tälle yksilölle ei käykään tämä eikä tämä systeemi ja mites tämä nyt sitten koulutetaan... Pentukamat kävin jo läpi ja pikku Sora (nimi on jo siis valmiina) saa kantaa ylpeydellä äitinsä jäämistökamoja. :)

Tässä kuvissa molemmat rakkaat urpot vauvavahdissa ja uudessa aitauksessaan.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Surua, iloa ja koira-arkea

Viime tekstistä on jo aikaa, ja meidän lauma on elellyt kohtuu rauhallista elämää koirapuolella kun kaikenlaista muuta muutosta on tulossa -ja käsillä. Koirien kanssa en ole treenaillut muuta kuin tottista ja esineitä ylläpitävästi, haku on tauolla oman raskauteni takia. Muutenhan olisin mielelläni treenaillut sitäkin mutta pirun lääkärit kielsi moisen ennenaikaisen synnytyksen riskin takia. On meinaan pikkusen vaikeeta vain olla "kotikoiran" omistaja vaikka koirat näyttääkin ihan tyytyväisiltä. Vien ne päivittäin metsään jossa ne juoksevat ja touhuavat mun löntystellessä perässä omaan tahtiini. Aktivoin niitä kotona paljon joten ihan väsyneinä ne illalla nukkumaan menevät. Kai ne on jo tottunut tähän tahtiin.. Kyllä se varmaan siitä muuttuu kesäkuussa kun jakaannun ja saan taas alkaa touhuta! :)

Surua on tuonut rakkaan seniori-Pyryn lopettaminen. :( Maaliskuun alussa muori lähti taivasmatkalle koko ajan lisääntyvien selkäkipujen takia ja samalla laitettiin pois myös miehen koira Tessu joka oli saman ikäinen (10v) ja silläkin oli jo kaikkea kremppaa. Lopetus sinänsä oli ihmeenkin rauhallinen kokemus siis siinä mielessä että otimme eläinlääkärin meille kotiin lopettamaan koirat. Junnut vietiin autoon siksi aikaa että vanhukset sai olla rauhassa viimeiset hetkensä. Seniorit oli ihan täpinöissään kun meille tuli vieras ihminen, Pyry toi lussua lääkärille häntä heiluen ja kiljui onnellisena. Menin silittelemään sitä portin taakse sen omaan huoneeseen kun Tessu sai ekan rauhoittavan sohvalle. Mies syötti Tessulle mätitahnaa samalla ja kun sitten oli Pyryn vuoro, sai toki sekin suun makiaksi suoraan tuubin nokasta tätä herkkua. Pyry ei edes huomannut rauhoituspiikkiä kun se vuoron perään otti mätitahnaa multa ja vinkui innosta eläinlääkärille. Mun hassu pieni mummu... Pian molemmat vanhukset jo olivatkin torkuilla ja viimeinen piikki annettiin. Siitä hetki ja molemmat olivat jo taivasmatkalla. Minä halasin Pyryä koko projektin ajan ja pidin sen päätä sylissäni, se sai nukahtaa rauhassa mamman syliin. Hillitsin jopa hysteerisimmän itkuni kunnes mummu oli unessa, en halunnut että tilanteesta tulee sille mitenkään "outo" jos olisin huutanut kurkku suorana kuin syötävä (kuten mieli toki teki). Siitä itselleni pointsit. Kauhein ja pysäyttävin hetki tässä oli se kun lääkäri kuunteli lopuksi mummun sydämen ja sanoi ne kauheat lopulliset sanat "se on poissa". Niin se oli, sylissäni oli enää tyhjät kuoret.
Vieläkin tulee mummukoiraa hirvittävä ikävä ja vieläkään ei ole täysin tottunut  sen poissaoloon vaikka lopetuksesta on jo mennyt aikaa. Leikkaan välillä yhä neljä herkkupalaa kunnes muistan että niitä tarvitaan enää kaksi jne. Lohduttaudun sillä että enää ei ole mummulla selkä kipeä ja se saa juosta tuliturkki hulmuten niin paljon kuin koivistaan pääsee. Lepää rauhassa rakas! Kiitos kaikesta mitä opetit, kiitos Kerosta sekä muista pennuista joita seuraamalla voin yhä nähdä tuttuja piirteitä rakkaasta mustanaamiosta.

Oman raskauden lisäksi ostettiin miehen kanssa viime viikolla vihdoin monen monen vuoden unelmamme, eli eka omakotitalo! Vaikka siellä pitää tehdä vielä remonttia ennenkuin lapsi syntyy (vähän ehkä mies saa laittaa haisemaan.. heh) niin talo on kokonaisuudessaan juuri semmoinen mitä olen haaveillut; tilava ja hyvä pohjaratkaisu, paljon säilytystilaa, sijaitsee viimeisen pienen kadun varrella pienessä "kylässä" mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä, metsä lähtee meidän takapihalta suoraan ja sitä on PALJON mutta talo on kuitenkin valaistun kadun varrella ja valaistut lenkkimaastot ja pururadat lähtee melkein suoraan ovelta. Haluan päästä talvellakin liikkumaan kunnolla, siksi katuvalot on mulle tärkee juttu enkä halua ihan "maalle". Pihaa on juuri riittävästi mulle koska olen maailman laiskin pihan hoitaja, se toki aidataan jotta koirat voivat rallata siinä myös valvomatta. Maltan tuskin odottaa että saadaan viimeiset kamat kannettua taloon sisään ja päästään kunnolla asumaan ja remppaamaan! Vielä viikko tähän ihanuuteen. :)

Kesälle olis tarkoitus suunnitella Kerolle HK3-kisoja ja metsästää niitä ykkösiä ja Usvalle HK1. Jälkeä on suunnitelmissa myös korkata. Mutta tällä hetkellä ja näillä "ihan pienillä" projekteilla ajattelin olla itselleni armollinen (mikä on mulle harvinaista näissä koiratouhuissa!) ja katsoa ihan rauhassa miten tää lapsiarki ja omakotitouhuilu lähtee sujumaan ja koska sitä oikeasti on siinä vaiheessa että pääsee kisoja katselemaan ja treenaamaan kunnolla. :)

Kuvassa Keron vauhdikas luoksetulo. :D


tiistai 16. syyskuuta 2014

Kisoissa onnistumisia sekä tietty epäonnistumisia...

Onpas tässä nyt touhuttu taas kaikkea, elämä on koirapainotteista jo niin että kotona välillä kysellään näkeekö mua enää ollenkaan kotona. Lohduttelen ukkokultaa että kohta kisat loppuu ja voin ottaa taas vähä lunkimmin tän treenailun. Lisäämättä totista faktaa "jos osaan". ;) Minkäs sille tekee kun tää koirailu on niin hauskaa!

Ekana tietysti pitää kertoa että Usvan pennut oli ja menikin jo. Se synnytti 10 hyvin temperamenttistä kiukkupussia. :D Kaikille oli ihanat harrastavat  kodit odottamassa ja tätä kirjoittaessani pikku terroristit asuvatkin jo omissa kodeissaan 9 viikkoisina. Jakauma oli 4 urosta 6 narttua. Itsellä nosti pentukuume kovasti päätään koska näissä pennuissa olisi "kaikki mun koirat" mutta järki puuttui peliin. Onhan tässäkin laumassa jo huoltamista ja varsikin treenaamista kun on kaksi nuorehkoa kisakoiraa jo. Mutta muutaman vuoden päästä asia on taas ajankohtainen.

Keron kanssa ollaan kisattu tokossa ja haussa. Tokokisoista tuli molemmista alokasluokan kokeista ykköstulokset hyvin pistein (194p ja 188p) ja saatiin koulari TK1 kun viime vuodelta oli jo yksi ykkönen taskussa. Niistä on turha puhua enempää, toko on tokoa ja pk-koiralta ne liikkeet nyt yleensä menevät ihan hyvin. Ainoa mikä tokopuolessa ärsyttää on seuraaminen. Toisessa kokeessa saatiin seuraamisesta vain 8,5 kun se oli kuulemma "liian intensiivistä ja tiivistä". :D Koira siis ei missään kohtaa estänyt,painanut tms. Noh, tää on tätä.

Ekassa voittajaluokan hakukokeessa käytiin Keron kanssa Raisiossa belgien rotumestaruuksissa. Joukkueellemme napsahti kultaa (Nokian nopsat) mutta me Keron kanssa löydettiin vaan 2 äijää kun kolmessa sadassa oli iiiiiihana lammikko jonne tuo uimamaisteri samantien lumpsahti uimaan kun alkoi jo tassu vähän painaa siinä vaiheessa, ja eipä se sieltä pois tullut. :D Saatiin 112p maastosta. Esineet meni hyvin, 28/30 ja tottis 93p. Tottikseen olin erittäin  tyytyväinen samoin esineisiin. Noh, tuli kokemusta ainakin ja tiedetään mitä treenata. ;) Ilman tulosta jäätiin siis sillä kertaa.

Toinen voittajan hakukokeilu oli viime viikonloppuna piirinmestaruuksissa. Ekana mentiin maastoon josta löytyi hyvällä työskentelyllä 2 äijää. Taas kävi meidän kompastuskivi eli kolmessa sadassa oli syvä oja jonne tuo elikko jäi mulikoimaan liian pitkäksi aikaa ja aika loppui kesken ekaa kertaa! Noh maastosta saatiin kuitenkin 122p joten jatkoin esineille. Maaston minimipistemäärähän on yhteensä 150p eli esineiltä oli tultava vähintään se 28p että saa tuloksen. Menin hivenen kakka jäykkänä esineille, mutta Keropoika napsi esineitä tarkasti ja nopeasti ja pian mulla olikin kolme esinettä kädessä. Saatiin esineiltä siis tasan se 28p! :D muutama piste lähti ohjaajan työskentelystä; En osannut lukea ruutua ja lähettelin koiraa mistä sattuu ja vaikka se oli hakenut jo oikean etukulman, roiskin sitä sinne aina vaan uudelleen. Kuten tuomari sanoi, onneksi koira on fiksumpi kuin omistajansa ja poimi esineet silti varmasti muualta ruudusta vaikka omistaja painottaa vaan oikeaa etukulmaa.... Hups... :D

Maastojen jälkeen palattiin kentälle tottikseen. Se olikin sitten melkoista... Kisapäivä oli hyvin suunniteltu ja sujunut vauhdikkaasti, joten maastojen ja tottiksen väliin ei jäänyt paljon lepoaikaa. Kero oli aika naatti kun menin hakemaan sitä tottikseen ja nukkui ihan sikeää unta peräboksissa. Sieltä sitten äkkiä koira pissalle ja vähän herättelin sitä, mutta huomasin kyllä että poika oli aika väsynyt kun mentiin kentälle. Me suoritettiin ekana liikkeet. Seuraaminen meni hyvin ja se on Keron vahva liike, mutta se viimeisin terä ja voima siitä puuttui. Jäävissä istuminen meni seisomiseksi. Muuten oli ihan hyvää tottista mutta tasamaanoudossa Kero lähti kapulalle hyvin, mutta KÄVELI takasin. Muistakin noudoista puuttui voima ja nopeus. Eteenmenossa Kero kaarsi paikkamakuumerkeille plus että sen tampio omistaja tässä vaiheessa huusi jonkun ihme alitajuisen käskyn "täällä"... Älkää kysykö mistä se tuli, joku hakumetsässä päälle jäänyt paniikkikäsky varmaan. Noh summa summarum, pisteitä heltisi 79. Paskimmat tottistpisteet ikinä! :D Mutta kuten hakuryhmäläisille maaston jälkeen sanoinkin, mennään minimipisteillä sit loppuun saakka. Kuitenkin saatiin koulaki HK3 ja se oli mun tän vuoden viimeinen tavoite Kerolle sekä myös jaettu piirinmestaruus pronssi! Eli Keropoika saa nyt jäädä ansaitulle kisatauolle ens kesään asti (ellei sen sekopää omistaja sittenkin keksi sille jotain) ja vaan treenailla. Usvalle onkin sitten vielä tälle vuodelle koitoksia suunnitelmissa.. ;)

Pyrymummokin vielä tuossa porskuttaa. :) Välillä sillä on ongelmia selkänsä kanssa (sitä ei tiedä onko lihaksissa, luustossa vai joku vanha tömäri tms) ja kipulääkettä se popsii aina tarvittaessa. Kipukohtaukset on välillä aika hurjiakin ja on käynyt mielessä että koskahan sen aika on. Toistaiseksi sen kunto on kuitenkin suurimmilta osin hyvä ja mieleltään se on todella virkeä mummo että toivottavasti se tuossa köpöttelee meidän ilona vielä hyvän aikaa.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kerolle HK2 ja Usvan masun kasvattelua :)



Noniih, käytiin Keron kanssa hakuilemassa Nokialla HK2 verran. Meni todella hienosti, on se pähee tuo pikkumies! Hyvä meidän tiimi! :) Tuomarina kisoissa oli Tapio Toivola. Tottiksella alotettiin ja se meni todella mukavasti, ei ollenkaan liikevirheitä. Pisteitä tuli 96/100. Pistevähennykset tuli tasamaanoudon hitaahko palautus (mistä se nyt tuonkin keksi?? No, tiiätte mitä me ollaan nyt reenattu lähiaikoina... heh). Muuten liikeet olivat erinomaisia. Itse olin erityisen tyytyväinen eteenmenoon (HK1-kisassa ei onnistunut kunnolla) jossa nopea eteneminen ja kerrasta lässähti hienosti maahan. :) Nouto oli itselle pieni pettymys mutta pitäähän sitä reenattavaakin olla!

Esineillä Kero oli ihan omituinen, saatiin silti pisteitä 27/30. Ekaksi lähetin sen oikeaan etukulmaan josta Kero lähti tekemään hyvää laatikkoa vasemmalle. Se sai selvän hajun esineesti mutta ei poiminutkaan sitä vaan jatkoi matkaa! :O Sitten löytyi toinen esine jonka palautti hyvällä vauhdilla mutta palautus oli kaikkea muuta kuin korrekti. Ellei korrektina pidetä sitten lapsen crocks-kengän (miten iiiihana materiaali koiran mielestä!) mussuttamista täydellä sydämellä! :D Palautin sitten tuomarille "hieman" räkäisen ja kärsineen kengän... ;) Toinen esine olikin hyvä ja nopea eikä siinä ollut huomauttamista. Voi tuota pikkumiestä. :D Yeitä siinä nyt sit olla fiksua kilpailijaa kun mua rupesi niin naurattamaan se ihastus Keron silmissä kun se mynttäsi crocksin syvälle suuhunsa ja alkoi jauhaa tätät ihanaa "purkkaa" antaumuksella. :P

Haku sitten menihin ihan melkein niin hyvin kuin voin kuvitella. Eka ukko löytyi oikeasta etukulmasta ekalla pistolla. Erinomaiset haukut ja hyvä hallinta. Muutama tyhjä pisto ja toinen ukko löytyi oikealta puolen kivenkolosta puoliksi piilosta. Tällä kertaa Kerolla oli ollut erinomainen ilmaisu ilman mitään sikailuja ja liian lähellä olemista. Ainoa oli taas tämä räkä-homma eli maalimiesparka oli kurrutettu valkoisella kuolalla kun pikkumies mouskutti lähellä ja melkoisen innokkaasti. :D
Kolmas ukko oli vasemmalla roskiksessa muutaman tyhjän jälkeen. Kero alkoi olla vähän väsynyt jo (ilma oli kuuma ja hiostava) joten ilmaisu pätki ekaa kertaa. Lähdin juoksemaan metsään ja kun olin juossut koiraa kohti vähän matkaa, Kero lakkasikin haukkumasta hetkeksi. Seisoin metsässä odottelemassa (ihme kyllä olin lukenut jopa sääntökirjasta säännöt edellisenä iltana tottakai ennen koetta ja ainoa mitä niistä muistin oli sääntö ettei ohjaaja saa edetä ilmaisulla jos koira pitää taukoa!) pitkiltä tuntuvan hetken (oikea aika oli ehkä 5s) kunnes Kero alkoi taas haukkua ja etenin taas. Pysähtyäkseni jälleen kun Kero piti taas tuskaisen pitkältä tuntuvan tauon ilmaisussaan. Onnekseni se alkoi pian taas ilmaista ja nyt ehdin maalimiehelle asti. Joka ukolla oli erinomainen hallinta ja pisteitä tulikin 168/170. :) Olin todella tyytyväinen. Mun rakas pikkumies on niin mahti hakukone!

Usvakin alkaa olla pina synnytyskunnossa, lasketttuun aikaan on viikko. :) On se iso! Maha on ihan pinkeä jo nyt mitä se onkaan sitten kun itse h-hetki on käsillä??? Toivottavasti kaikki menee hyvin! Mun pikkutyttö lähtee "laitokselle" huomenna, kauhea ikävä tulee meidän omaa pikku-pelleä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kertun hakukorkkaus ja muita touhuja

Noniin, pääsihän se pikkumieskin "isojen poikien hommiin". Eli eilen huhkittiin melkoisen lämpöisessä säässä Keron haku-uran korkkaus Nastolassa ja saatiinkin titteli HK1. :) Kaikki meni kyllä niin hienosti että olen vieläkin niin tyytyväinen pikkumiehen suoritukseen! Oikeastaan en olisi parempaa suoritusta voinut edes vaatia.

Eka tehtiin tottis: Nostatin Keron ja seurautin kentälle. Ekana olimme paikallamakuussa jota jännitin vaikkei Kero ole ikinä sieltä noussutkaan. Se meni ihan nappiin ja tuomari sanoi että siellä se oli maannut tasan siinä asennossa mihin läsähti käskystäni ja maannut hyvin rauhallisesti asentoa vaihtamatta. Kun tuli meidän suoritusvuoro muihin liikkeisiin Kero oli erittäin hyvässä mielentilassa yhä ja istua nakotti herpaantumattomassa katsekontaktissa kun toinen siirtyi paikallamakuuseen. Seuraaminen meni oikeastaan niin hyvin kuin voi kuvitella; sen katsekontakti ei herpaantunut kertaakaan paitsi yhden ainoan kerran kun suuntasimme kohti henkilöryhmää se vilkaisi hyvin nopeasti eteenpäin että "jaa tää on tää juttu" mutta siirsi hyvin nopeasti katseensa takaisin minuun. Sen seuraamispaikka oli hyvä eikä se painanut tai edistänyt. Saatiinkin seuraamisesta erinomainen.
Liikeestä istuminen meni myös nappiin, istuminen oli kuulemma nopea ja seuraaminen hienoa, saatiin erinomainen. Maahanmeno ja luoksetulo oli myös erinomainen, ei huomauttamista; Kero meni nopeasti maahan, tuli täyttä laukkaa ja suoraan eteeni törmäämättä.Siitä myös erinomainen.
Tasamaanoudossa ei huomauttamista, ei myöskään hyppynoudossa. 

A-esteellä taas menikin sitten niin ja näin. Heitin kapulan vinoon ja mietin hetken otanko heiton uudestaan ja päätin sitten että en. No Kero lähti hienosti hakemaan kapulaa, otti sen nopeasti mutta sitten se sattui näkemään minut ja oli niin vinossa tulossa esteeseen nähden että päätti sitten kiertää esteen! Perkule! :D Siitähän niitä pisteitä sitten alas ropisi. Eteenmenossa valmisteleva osuus erinomainen mutta kun olisi pitänyt lähteä etenemään Kero oli hieman hukassa, otti muutaman laukka-askeleen, kääntyi mua kohti, pyöri muutaman voltin ja sitten lähti etenemään mutta ei niin määrätietoisesti kuin olisi pitänyt vaan hieman hidastellen kun ei tainnut olla ihan varma oliko se tekemässä oikein. Maahan heittäytyi heti käskystä siihen missä oli menossa mikä oli hienoa. Tuosta etenemisestä sitten taas tietenkin napsahti pistevähennyksiä. Kokonaisuuteen olin erittäin tyytyväinen sillä Kero oli koko suorituksen erinomaisessa mielentilassa eikä mikään häirinnyt sen keskittymistä eikä katsekontaktia. :) Tuomari kehui kovasti kuinka meillä on korkea koulutustaso, tekemistä oli hieno katsella ja koirasta loistaa koko ajan ilo tehdä töitä. Hyvä meidän tiimi! :) Tuomari oli kuulemma ennen A-estettä toivonut mielessään että voi ekaa kertaa antaa alo-luokan koirakolle tottiksesta täydet 100p mutta sitten omistaja kämmäsi koko jutun. :D Pisteitä tupsahti siis kokonaisuudessaan 90.

Sitten hetken odottelun jälkeen siirryttiin esineille. Kero lähti ruutuun iloisesti laukaten, pysyi hyvin alueella mutta meni yhdessä kohtaa yli (siitä kuulemma moni muukin koira oli mennyt yli) ja en itse reagoinut riittävän nopeasti siihen vaan annoin sen liian kauan painatella yli alueesta. Esine löytyi hyvin toisella lähetyksellä joten pisteitä tuli 28/30 kun omistaja kuulemma taas sähläsi. :D

Viimeisenä oli itse haku. Nostatin Keron kun kuulin että saadaan siirtyä odotusalueelle ja ukko olikin hyvässä mielentilassa kun tultiin ilmoittautumiseen. Lähetin ensiksi oikeaan etukulmaan sillä tuuli sieltä. Ei löytynyt ukkoa. Sitten lähetin sen vasempaan etukulmaan ja kohta alkoikin kumea haukku raikua. Maalimies löytyi umpipiilosta ja Kero tuli hyvin hallintaan ja oli ollut korrekti piilolla. Ainoa moka oli kuulemma kun minä sitten menin ja rytistin siitä metsän suurimmasta risukosta koiran luo kun se ilmaisi löytöä ja koira vilkaisi minuun kun tulla rymistelin sitä kohti. Eihän sitä risukkoa nyt voinut kiertää vaikka tilaa oli vaikka kuinka vaan piti juuri siitä kuivimmasta risukosta painattaa läpi... ;) Olisin minäkin koirana kyllä vilkaissut että mikä norsulauma sieltä tulee, semmoinen meteli lähti omistajasta. :P

Sieltä palattiin hyvässä hallinassa keskilinjalle ja lähetin koiran taas oikealle, ei löytöä. Sitten taas vasemmalle, ei löytöä. Tosin kutsuin sen mielestäni kyllä ihan liian hätäiseen pois pistoilta. Sitten taas lähetin sen oikealle, ei löytöä. Tässä Kero palasi hieman edelliselle pistolle mutta korjasi nopeasti. Sitten lähetin sen taas vasemmalle ja kohta alkoi taas haukku kuulua. Maalimies istui kannon takana: vaatteet oli täynnä valkoista vaahtoa ja Kero oli haukkumassa melkoisen lähellä tyttöparkaa. :P Kero tuli hyvin hallintaan ja tuomarin kysyessä koskiko koira tyttö vastasi "ei mutta on se kyllä pelottavan painostava". Tästä tuomari sanoi arvostelussa että "itse tiedät haukkuuko se vain noin lähellä painostaakseen vai onko se oikeasti aggressivinen" No ei todellakaan ole aggressivinen, se vaan tykkää "hieman" painostaa. ;) No mutta eipä siinä ollut huomautettavaa kun ei ollut koskenut ja muutenkin oli ollut korrekti. Ainoat kaksi pistettä täysistä lähti siis siitä "kun omistajan piti rymistää kuivasta puskasta läpi jolloin koiran katsekontakti maalimieheen häiriintyi hetkeksi." Muuten koira teki kuulemma hienoa työskentelyä jota ei ollut huomauttamista ja oli erinomaisesti hallinnassa. Pisteitä siis 168/170. :)

Kokonaisuudessaan kisat oli hieno kokemus ja mun luotto senkun vaan nousee tuohon elukkaan kuinka mainion luotettava harrastuskaveri se onkaan! Mun rakas pikkumies! Moni ihminen tuli onnittelemaan hienosta tottiksesta sekä kyselemään että mikäs koira se tämä hienoluonteinen komistus on. :) Off Line's:ille mainosta. ;) Tästä on erittäin hyvä jatkaa kisoja kakkoseen ja tokoilemaan joista tavoitteet siis tälle kesälle on vielä HK2 ja TK1. Miksei tokossa avoimeenkin jos vaan omistaja jaksaa. No aika hyvin se on nyt toistaiseksi ainakin  jaksanut... :D


torstai 27. helmikuuta 2014

Päivityksiä pitkästä aikaa... :D

Johan siitä edellisestä kirjotuksesta on kulunu se rapiat 7kk... Aktiivista tää mun blogin pito välillä. :D No mutta harvoin kirjoittaessa on se hyvä puoli että on sit jotain kirjoitettavaakin. ;) Eli ei muuta kuin asiaan!

Isoin juttu koirien suhteen oli Usvan viime vuoden valioituminen IPOsta! Pikkuneiti repäisi neljästä 3-luokan kokeesta ne vaadittavat ykköstulokset ja syksyllä likasta tuli siis KÄYTTÖVALIO!! Ikää neidillä oli silloin rapiat 3v joten nuorna vitsa väännettävä vai miten se meni.. ;) Tosin tuo on pennusta asti ollut unelmahelppo koulutettava nopean oppimiskykynsä ja ohjaajapehmeytensä takia. Sen kanssa ei ole joutunut ikinä vääntämään, toistamaan ja tappelemaan. Kun sille saa jonkun asian opetettua, neiti tekee sen melko luotettavasti aina. Melko-sana sen takia että elukka se tuokin on ja on sekin muutaman kerran keksinyt myös hatusta melkoisia ylläreitä joita mä en oo osannut muuta kuin katsoa monttu auki ja ajatella että "mistä se tuon nyt keksi?!". :D Mutta tylsäähän se olis jos nuo koneita olis, itsehillintääkin kun pitää opettaa (siis omistajalle myös!).

Keron kanssa käytiin joskus syksyllä tokokokeessa ALO-luokassa hakemassa 2-tulos. Kaikki meni hienosti ja kymppejä sateli mutta kahdesta liikkeestä tuli 0 kun seisomisessa Kero istui ja maahanmenossa muistaakseni myös istui. :P taas näitä "ei se kotona ikinä"-tilanteita... Eikä muuten ole kokeen jälkeenkään noita virheitä tehnyt! Noh mutta positiivista oli että vaikka kahdesta liikkeestä tuli 0, yhteispisteitä tuli kuitenkin 158p ja harmittavat 2p vajaaksi ykköstuloksesta. Mutta uusia kokeita on jo kurkittu joten ei muuta kuin uutta putkeen! :) Hienoa oli nähdä että Keroa ei tippaakaan kiinnosta ympäristö, muut koirat, ihmiset tms hulina koepaikalla. Kun mennään töihin, mun kasvot on ainoa asia mitä mun rakas pikkumies näkee ja sen vietti ei palkattomuudesta muuta kuin nousee! Se on kyllä niin luotettava tuossa suhteessa, paikallamakuussakaan mun ei oo tarvinnu ikinä tehdä töitä siihen että sen keskittyminen olisi herpaantunut minusta (kuten vilkkaan Usvan kanssa jolla se ei ole hyvä vieläkään) kun mun pikkumies tuijottaa ryhdikkäästi mutta varmasti mua vaikka nytkin kokeessa paikkamakuurivissä yksi koira alkoi haukkuen ryömiä eteenpäin ja sai muut urokset vierellään mölyämään ja levottomiksi mutta siellä se mun Kero vaan möllötti. :) hieno poika!

2014-vuodelle tavoitteena on tokokeita Kerolle ja hakukoekin, Usva saanee siirtyä pikkuhiljaa muihin lajeihin suojelusta mm. hakuun ja metsäjälkeen mun oman ipo-motivaation ja peltojen puutteen takia. Suojelu on hieno laji mutta sitä kun on veivannut nyt sen 8v niin alkaa jo tuntua että nyt riittää hetkeksi. Aikaa kun ei näin vuorotyöläisellä aina ole ja muutenkaan kiinnostusta k.o. lajiin ei enää tunnu löytyvän niin miksi vääntää väkisin..? Tulee vaan paska fiilis kaikille. Muut lajit kiehtovat nyt enemmän joten siirrytään sinne. :)
Usva saa myös taas (jos kaikki menee hyvin) jakaantua ja täyttää elämäntehtäväänsä äitinä kesällä 2014 joten kaivattu treenitauko tulee väkisinkin. Isänä pennuissa on Keron velipoika Yoda. http://www.kennelofflines.com/8  Harmi ettei ole belgin paikka nyt auki, mutta yhteensä nämä meidän neljä koiraa joista kaksi on treenattavaa on välillä nytkin enemmän kuin jaksaisi ja aika riittäisi joten jätetään pentu nyt ottamatta. On niitä silti hieno seurata kun ne kehittyvät ja kasvavat vaikkei itsellä sellainen jaloissa pyörikkään.

Miehen vanha herra Tessu tulee jo kohtuullisesti toimeen Keron kanssa ja metsälenkit pystytään jo heittämään kaikki kolme (Usva, Kero ja Tessu) irti. Pojat puhuvat hienosti koiraa keskenään, kero varsinkin yllättänyt positiivisesti: se antaa Tessulle tilaa ja väistää ja välttää mm. törmäyksiä jne mitä ei tyttöjen kanssa tee. Tessukaan ei turhia dominoi Keroa tai muuten vaan kokeile junnun hermoja. Pyryn kanssa pappaa ei voi päästää ja tuskin ikinä päästetäänkään, sen verran selkeetä on ettei noi seniorit kauheesti arvosta toistensa seuraa.  Onneksi on tilaa erotella näitä sen mitä tarve vaatii ja portteja on oviaukoissa niin että kaikki saavat kuitenkin huomiota ja seuraa koirista ja ihmisistä. Eihän tämä mikään ihannetilanne ole mutta sitä se on kun koiraihmiset rakastuu ja molemmilla on jo aikuisia äksyjä mummo -ja pappakoiria. ;) Mutta kaikki kuitenkin niin rakkaita!

Siinä ne mun rakkaat pölkkärit pönöttää pakotetussa ryhmäkuvassa. ;) Joku ns. tavan koiranomistaja joskus ihmetteli miten saan aina niin hyviä ryhmäkuvia koiristani kun ne ihan poseeraa ja on paikoillaan. Öööö, kouluttamalla..? :D




keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Elämänmuutoksia ja kisoja :)

Nonniin, edellisestää tekstistä on kulunut jo hyvä tovi, ehkä onkin aika jo päivitellä tätäkin.
Mun elämässä puhaltaa niin paljon uusia tuulia että ei meinaa perässä pysyä, edessä on mm. uusi työpaikka, uusi ihana mies jonka luokse muutin juuri ja miehen mukana yksi uusi koirakin perheeseen lisääntyi kun vanhaherra Tessu kuului kauppaan. ;) Pääsin kerrostalosta vihdoin pois rivariin, ja mä ja koirat nautimme suunnattomasti pihassa möyhimisestä. Omakotiasujaa musta silti tuskin ikinä tulee, tuo pihanhoito on yksi vastenmielisimpiä töitä minulle.. :P Mulle riittää enemmän kuin hyvin tuo pihan koko jossa koirat voi hengailla, voi treenata jotain ja grillata.

Koirien kanssa on alkukesä treenailtu aktiivisesti, lähiaikoina nää mun elämänmuutokset ja niiden mukanaan tuomat kiireet ovat verottaneet aika lailla treeniaikaa. Plus mun omaa kiinnostusta. ;) Lähiaikoina myös koirien terveys on hankaloittanut treenausta. Ensin Usva ontui pitkän aikaa jalkaansa, ja sitten Kero oli saikulla tulehdusrvojen nousun ja maksa-arvojen heittelyn takia. Siitä kun selvittiin, Pyryn selkään tuli kipuja ja rouva joutui täyslepoon. Kun siitäkin sitten noustiin uuteen nousuun ja nuoriso olisi ollut treenikunnossa, tuli koko laumaan nenäpunkki! :P Niinpä tuli taas treenitaukoa! Huoh!!!

Kesäkuun alussa käytiin Usvan kanssa suojelukokeessa saaden ykköstulos, eli enää yksi ykköstulos niin likka ois Käyttövalio! :) Koe meni hyvin, mitä nyt jälki oli aika kuraa; heinä oli paikoittain jopa mua lantioon asti joten Usvakaan ei keskittynyt ja huiteli menemään miten sattuu. Oikeastaan koirasta ei näkynyt edes hännän päätä paikoittain kun heinä oli niin pitkää, joten likka veteli melkoisen takki auki koko jäljen. Pisteitä 85. Tottis meni hienosti, ei liikevirheitä ja Usva työskenteli hyvin keskittyin ja vietissä ja pisteitä heruikin 98! Mun uusi ennätys! :) Puruissa yksi piilonkierto meni käteen ja jouduin antamaan uuden kierrä-käskyn ja muutama irrotus oli melkoisen nahkea. Tulikohan yhteen vai peräti kahteen lisäkäskykin..? Muuten ei virheitä, hallinta muuten hyvää ja hyökkäykset ja vartioinnin erinomaisia. Pisteitä siis 89p. Yhteensä 272p. Tuleekohan tuosta valio 272- pisteillä kun molemmista voittajan suojelukokeesta josta ykköstulos on tullut, on tullut tuo maaginen 272 pistettä..? ;) No ihan sama mulle montako pistettä saa, kunhan tulee vähintään se 270.. :D

Pikkumies Kerokin pääsi testaamaan kisakestävyyttään tokokokeisiin ja ukkohan repäisi heti 195/200p! :) Olin erittäin erittäin tyytyväinen poikaan; se keskittyi upeasti, kertaakaan sen katsekontakti ei herpaantunut minusta vaikka oli väliodotuksia, toisten koirien riehuntaa, meteliä, vieras kenttä.. Olen mä jotain osannut siis kouluttaa oikein pikku ukolle. :) Paikallamakuusta olen erityisen tyytyväinen: Kero oli keskellä koirariviä ja yllätys yllätys sen vierustoverikoira lähti toisen koiran päälle rähinöimään, onneksi valitsi uhrikseen koiran toiselta puolen eikä Keroa.. Kero ei edes vilkaissut koko rähinän aikana toisia koiria, vain korva kääntyi välillä sinne suuntaan! :O Saatiinkin erityiskehuja siitä, ja tottakai olin itsekin erittäin tyytyväinen poikaan! Muut liikkeet oli 10 tai 9, seuraamista olisi kuulemma voinut seurata vaikka koko päivän kun oli niin hienoa. :) Tosin hieman liian tiivistä.. ;) Mutta 10 siitäkin tuli. Kohta mennään taas kokeisiin. :O

Hakua ollaan Keron kanssa tehty tätä taukoa lukuun ottamatta tasaisesti, siitäkin pitäisi kisoja ruveta katselemaan.. :O HUI! Ja Usvallakin tulee syyskuussa taas varjeluskokeita.. Kyllä viä pitää jaksaa! Mutta eiköhän tämä elämä tässä nyt tasaannu kun saadaan viimeisetkin mun kamat tänne uuteen osoitteeseen ja elämä siltä osin rauhoittuu muuttokiireiden osalta ja koiratkin alkaa olla taas kunnossa. On tää vaan niin ihanaa tää mun elämä!! Kerokin on kuvassa samaa mieltä. ;)