Nonniin, nyt on sit aika lailla kaikki tän syksyn tavoitteet ja kisat käyty. :) Kaikki koirat, jopa junnu Kero ovat pääseet hommiin ja kaikki ovat yhtälailla yllättäneet mut iloisesti!
Ensimmäisenä Usvan kanssa käytiin tokokoe avo-luokassa Ikaalisissa. Pisteitä 195/200. :) Lyhyestä virsi kaunis; kisassa ei tullut virheitä, jotain pientä perusasennoissa yhdessä liikkeessä joten tuomarin sanoin "otetaan nyt vähän pois ettei tuu ihan täydellistä suoritusta" ;) Kaikista muista 10 mutta muistaakseni estehyppy 9 ja nouto 9. Vielä yks ykköstulos niin saisi sille TK2 vielä tänä vuonna.. Saa nähdä saadaanko kisapaikkaa ajoissa, neidin juoksut kun ovat jo kohta ovella.
Sitten oli Kerttupoijjaan BH-koe. Se meni todella hienosti vaikka ikää herralla oli vain 1v 4kk ja virheitä ei tullut muita kuin istumisessa menikin maahan. Hienosti nuori mies jaksoi seurata pitkät kaaviot vietin laskematta ja hyvällä paikalla, mutta lopussa seuraamisessa alkoi tarjota kaikkea pientä säätöä kun palkkaa ei kuulunut. :) Mm. pysähdyksissä istui kyllä nätisti mutta ennenkuin ehdin antaa toisen seuraamiskäskyn, meni maahan selvä "no, joko tällä sais patukan!?"-ilme naamallaan. :) Henkilöryhmässä ei herpaantunut lainkaan ja se saikin kehuja kuinka nuori koira keskittyi vain omistajaan eikä häiriöön. Paikallaoloon olen erittäin tyytyväinen, Kero oli varma ja rauhallinen ja tuijotti herpaantumatta vain mua. :)
Sitten vanha kääpä Pyry pääsi vielä kisakentille ja HK1 käytiin hakemassa Jämsästä. Ollaan treenattu sen kanssa säännöllisen epäsääännöllisesti hakua eri ryhmissä noin neljä vuotta, välissä on ollut jopa vuoden tauko ja pari lyhyempää. Ryhmiä on ollut ainakin neljä kun aina joku ryhmä on lopettanut tms. No, summa summarum, Pyry on ollut jo hyvässä tikissä mutta minulla on ollut suuri kynnys mennä kokeeseen kun en ole ikinä ollut hakukokeessa kisaamassa tai edes katsomassa joten en ole ollut lainkaan itsevarma miten koe menee käytännössä. Jäljellä tiedän että roikun vaan koiran mukana mutta haku kaikkineen koukeloineen ja asioineen miten itse voin kämmätä kokeen tekemällä jotain typerää oli hieman pelottava ajatus. :P Mutta pakkohan se oli kisa käydä kokeilemassa ettei kova treenaus mene hukkaan..
Tottiksella aloitettiin, ja siitä voi sanoa sen verran että saatiin kääkän kans sit paskimmat tottispisteet ikinä. :D 79p ja oli kyllä semmoista menoa että huh, mun pään sisällä lämpötila nousi ja nousi. Oma mokahan se on kun olen ajatellut jo puoli vuotta etten kisaa sen kanssa enää joten olen antanut sen sikailla tottiksessa puuttumatta kun "ei sillä ole enää väliä", joten rouvahan oli sit kisoissakin sitä mieltä ettei siellä mitään töitä ole tultu tekemään.. ;) Kaikkea pientä siellä tuli (mm. a-steen Pyry kiersi takasin tullessa, seuraamisessa kontakti tippui pahasti muutamia kertoja, edisti...) joista ihan oikeutetut pistemenetykset, kriittisenä koiranohjaajana voisin sanoa että en olisi itse antanut meille ehkä noitakaan pisteitä.. :P
Maastossa taas tuo koira on aina parhaimmillaan kun saa tehdä mieleistään työtä itsenäisesti ja sieltä napsahtikin 194p/200. :) Esineruudusta tuli 29p/30 ja kaks ukkoakin nousi helposti, ilmaisu oli erinomaista jatkuvaa kumeaa haukkua ja hyvää hallintaa. Pistot oli hyviä ja syviä, työskentelystä lähti nuo muutama piste kun olisi saanut ottaa yhden piston paremmin. Mutta hieno rouvakoira kyllä oli, olin erittäin tyytyväinen! On se vaan monipuolinen koira! Harmi kun en ole osannut ihan alusta asti lähteä sitä viemään täysin oikein joten kaikkea en ole osannut kouluttaa kuten ehkä nyt osaisin. Mutta on se silti hieno koira, antaa virheitä anteeksi ja ainahan se ihka ensimmäinen harrastuskoira on aina se jolla "harjoitellaan". Olen kyllä tyytyväinen että aika monipuolinen elukka tuosta sukeutui vaikka ekan 2v vain diipailin sen kanssa ja opettelin elämää aktiivisen belgin kanssa, en tainnut käydä juurikaan edes ohjatuissa koulutuksissakaan silloin vaan kotona omalla järjellä opetin juttuja. Mutta eiköhän se nyt jo vois jäädä eläkkeelle ihan oikeasti, minusta ei enää taida olla korjaamaan tuota nykyään hieman perseilevää tottista kisakuntoon.. ;) Itsepä olen sen antanut perseillä joten jatketaan samaa rataa ja rouva saa jatkaa oppimalla tavallaan. :D Kiitos rakas Myy, kisakentiltä siis näillä sanoin poistuu BH IP3 JK3 HK1 TOKO EVL Belgeleen Nätti joka jättää kisaamisen nuoremmilleen ja alkaa vietellä aktiivisia eläkepäiviään.
Pyryn hakukokeen seuraavana päivänä oli sitten Usvan IPO3-koe. Tuomarina Paavo Rapila ja olin todella kakka jäykkänä, onhan Usva vielä nuori ja treenimäärä ollut hieman vähäinen varsinkin jäljen suhteen lähiaikoina. Noh, lyhyesti: Jäljeltä 90p. Eka suora oli meille haasteellinen kun ollaan treenattu tasalaatuisilla pelloilla; alusta vaihteli polvenkorkuisesta ruohosta kuivaan sänkeen ja normaaliin ruohoon siivitettynä kovalla tuulella, kaatosateella ja vesilätäköillä. Usva tarkisteli silloin tällöin nenän mitan verran kuitenkin töitä kokoajan tehden, eka suora hyvä ja kulma erittäin hyvä ja toiselta suoralta nousi jo eka esine. Maahan märkään maahan Usva ei olisi halunnut mennä joten jäi hieman puoli-istuvaan asentoon. Matka jatkui hyvin, toinen suora oli erinomainen. Toinen kulma erittäin hyvä (pieni tarkistus toiseen suuntaan) ja matka jatkui lyhyellä ruoholla tasaisesti.Taas kulma joka oli erinomainen, suoralla muutama tarkastus ja esine joka oli erittäin hyvä. Vika kulma erinomainen ja suora erittäin hyvä, esine erittäin hyvä. Olin todella tyytyväinen Usvaan!
Tottiksessa tuli muutamia hölmöjä virheitä joita ei treeneissä ole tullut, yhteensä kuitenkin 90p eikä liikevirheitä. Seuraamisen lopussa Usvan kontakti tipahti ja yhtäkkiä haistoi nopeasti maata! Kontakti palautui kuitenkin nopeasti. Muutama ääntelykin mahtui mukaan. :P arvosana tyydyttävä. Kaikki muut erinomaisia tai erittäin hyviä. :)
Purut oli taas kerran perus Usvaa: nopeaa, kiihkeää ja vakuuttavaa toimintaa. Piilonkierrot erittäin hyvät, piilolla vartiointi ja hallinta pakopaikalle erinomaisia. Pako erinomainen, ylimenovaiheessa itse hätäilin ja annoin irti-käskyn liian nopeasti joista heti pisteitä ropisi.. ;) Selkäkuljetuksen aloituksessa Usva rääkyi sivulle-käskyn jälkeenkin muutaman kirosanan molarille, selkäkuljetuksessa toinen seuraa-käsky kun kulmassa erkaantui hieman, muuten oli erittäin hyvä ja hyökkäys nopea ja kiihkeä. Sivukuljetukset ok ja pitkä liike erittäin hyvä. Hallinta oli hyvää joskin pikkulikka kiroili ääneen parissa kohtaa vielä käskyn jälkeenkin.. :P Tuomarin mukaan "pieni mutta vakuuttava narttu joka osoittaa erinomaisia viettiominaisuuksia ja painostavuutta maalimiestä kohtaan ja jonka vastustaminen on silmiinnähtävän hienoa! Hyökkäyksissä erittäin nopea ja vakuuttava, hallinnassa joissain kohtaa pientä hiontaa." :D Summa summarum, pisteitä heltisi 92p ja yhteispisteet siis 272p ja ykköstulos ekasta kolmosen kokeesta! :) Valiokello tikittää... ;) Usva oli hieno!
Tämmöistä tänne, josko sitä jo talviteloille heittäis kisojen suhteen. Treenataan toki vielä aktiivisesti mutta jos sitä ei enää koekalentereita selailisi.. Jos... ;)
Koirajuttuja ja muuta höpinää :) Pääosissa belgianpaimenkoira tervuerenit FI KVA IP3 JK2 TK2 Juno-Angel von Nacheron "Usva" (vas) ja BH HK3 TK1 Off Line's Yes Man "Kero" (oik) sekä muistoissa BH IP3 JK3 HK1 ToKo EVL Belgeleen Nätti "Pyry" (kesk.)
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Pyrylle viimeinen tavoite saavutettu, JK3 :)
Noniin, viime viikonloppu kruunattiin rankan epäonnistumisen jälkeen hyvällä onnistumisella. :) Eli sen viikonlopun tavoite oli saada Pyrylle JK3 ja tulihan se sieltä, mutta helppoa se ei ollut..
Ensimmäinen koe oli lauantaina, siitä voinee kertoa sen että jos joku epäonnistuu vielä pahemmin kuin minä silloin, se on jo suoritus. :P Eli koe alkoi tottiksella, se oli hyvä, 90p. Ei liikevirheitä. Siitä lähdettiin maastoon jossa ryteikössä rämpimisen jälkeen säälittävät 2 keppiä. Kuutoskeppi sentään löydettiin ja ohjeeksi minulle oli annettu että kutoskepiltä lähdet eteenpäin niin metsäautotie on 20m päässä. Valitettavasti mun suunnistustaito metsässä yhdistettynä loppuvaan tiehen (sillä kohtaa tie päättyi autojen kääntöpaikkaan) tuloksena siis eksyminen. Lähdin kyllä suoraan eteenpäin (mielestäni) mutta ilmeisesti olin kuitenkin kurvannut hieman vinoon ja mennyt juuri ja juuri ohi kääntöpaikasta. Eihän siellä sitten tietä enää tullut ja mä seikkailin koiran kanssa noin 3km reissun metsässä ennenkuin nöyrryin pyytämään kokeenjärjestäjiltä apua. :P Lopulta löysin takasin tielle auton torvien perusteella ja siinä välissä kun kävelin autolle noin 100m matkan ja heitin koiran autoon ja lähdin kentälle, oli jo avustajat lähteneet ja seuraavan kerran löydän itseni seikkailemasta hiekkateiltä pitkin poikin kun en löytänyt oikeita risteyksiä. Siinä meni noin 40min että löysin takaisin isolle tielle. No mutta semmoinen kokemus sillä kertaa. Opettavaista. ;)
Seuraava yritys oli seurvaana päivänä. Mietin aamulla kauan jaksanko lähteä ajamaan, Pyry vaikutti hieman väsyneeltä ja itsellä motivaatio oli aika hukassa. Lähdettiin nyt kuitenkin kokeilemaan. Koe alkoi jäljellä, sitten esineet ja siitä tottis. Jälkimaasto ei paljon parempi voisi enää voinut olla, mäntykangasta. :) Jana meni kohtuullisesti, Pyry kääntyi jossain kohti takaisin minua kohti ja jouduin antamaan uuden käskyn jonka jälkeen eteni taas hyvin. Jälki löytyi hyvin ja Pyry lähti ajamaan heti oikeaan suuntaan eikä takajäljelle. Eka keppi tuli todella nopeasti, ehkä 75m jälkeen janasta, ehdin jo mielessäni kirota että mitähän roskia se elukka siellä taas ilmaisee kun koira läsähti maate mutta keppihän se siellä oli! :) ei muuta kun bileet pystyyn ja hyvillä mielin eteenpäin. Kohta tuli kulma, Pyry suoritti sen varmasti. Piiiiiiitkä suora (tuntui loputtomalta, oli kuulemma 200m) josta yksi keppi, piikki jonka jälkeen heti toinen piikki (jonne perkule jäi se yksi keppi!) jossa Pyry joutui hieman tekemään töitä pysyäkseen jäljellä. Matka jatkui ja kulmia ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Eipä aikaakaan kun edessä oli kuudes keppi. Aikaa meni 30 min joten annoin suosiolla sen yhden kepin jäädä, se kun oli niin pitkän matkan päässä. Yhteensä siis 4 välikeppiä ja kutonen. Hyvä hyvä :)
Esineillä olin hieman hermostunut, en ole osannut kouluttaa Pyrylle (tai kouluttaa ollenkaan, aloitin ruudun kouluttamisen viikko ennen JK1-koetta ja treenimäärä kokonaisuudessaan mahtuu alle kahden käden sormiin) kunnon viettiä touhuun. Kakkosen kokeessakin rouva ehti poimia kaksi esinettä nippa nappa ennenkuin aika loppui. Noh, nostatin koiraa ja laitoin sen autolla tuomaan tumppua pari kertaa mistä sitten kauheet bileet. Ruutuun mennessä Pyry oli ihmeenkin tikissä, nenä pystyssä haisteli ruutua kun tuomari selitti rajoja. Ei muuta kuin koira ruutuun, olin varma ettei se ehdi tuoda kuin max kaksi esinettä. Mutta kato perkule, rouvahan laittoi oikeen kunnolla laukaksi, pysyi tiukasti ruudussa ja reagoi todella vahvasti jo kaukaa kun sai hajun. Pian mulla oli 2 esinettä ja lähetin koiraa uudestaan. Ja sainkin krepin käteeni ;) Joo, yksi kreppi oli niin pitkä että liuhui juuri koiran korkeudella, ja eikös mun fiksu pelki päättänyt että se on esine kun haisee ihmiselle, otti krepin suuhun ja kunnon tempauksella sai sen irti ja toi mulle. :D Ei valitettavasti saatu bonuspisteitä ;) No aikaa oli ihmeenkin paljon vielä, joten lähetin hakemaan viimeistä, siinä vaiheessa Pyry oli noukkinut esineet jo oikeasta etukulmasta -ja takakulmasta. Pakko sen oli olla siis vasemmalla. Eikun koira sinne ja kohta se sieltä laukkasi tumppu suussa. Voi hitsi kun olin tyytyväinen!! :) Tosin veikkaan että pari päivää ennen koetta Jennin kanssa tehdyt motivaatiotreenit olivat se pelastava tekijä tuohon vauhtiin! :) Ruudusta lähti yhteensä -2p kun "olisi saanut palauttaa esineet vieläkin nopeammin" mutta tuo kelpasi meille enemmämn kuin hyvin. Pyryhän ylitti kaikki odotukset!
Tottiksessa alkoikin alamäki. Pyry oli "löysä" ja haluton jo silloin kun nostattelin sitä, kai väsymys kahden kisapäivän jälkeen alkoi jo painaa..? Tottiksesta ei muuta sanottavaa kuin että teknisesti teki kaikki oikein, seuraamisissa oli todella haluton ja se paistoi sen habituksesta todella selvästi ja saatiinkin ihan oikeutetut pistevähennykset. Itsellä alkoi jo otsasuoni tykyttää kun koira alkoi irtaantua sivusuunnassa, kontakti tipahti pari kertaa ja täyskäännöksessä se oli niin hidas että meinasin kompuroida siihen. Ei ollut todellakaan Pyrymäistä se! Jäävät oli hyvät ja nopeat, tosin niissäkin seuraamisessa koira oli kuin märkä rätti. Noudot jees, tasamaalla hitaahko palautus. Paikallamakuu ja eteenmeno erinomaisia. Niistä saatiin koottua kasaan yhteensä 81p, huonoin tottis ikinä! :P Noh, ei voinut koiraa syyttää, ja tulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen sillä JK3 oli se minkä olin sille päättänyt hankkia ennen Pyryn eläkettä. Tosiaan, olen nyt harkinnut että Pyry jää nyt sitten aktiiviselle eläkkeelle, se on täyttänyt miljoona kertaa ne odotukset ja haaveet mitä ihmisen ihka ensimmäinen harrastuskoira yleensä täyttää!! <3
Joskus mietin mitä kaikkea paitsi olisinkaan jäänyt jos en olisi silloin joskus Karin myynti-ilmoitusta nähnyt käyttölinjaisista tervuista. En rehellisesti sanoen edes tiennyt mikä tarkkaan ottaen oli "käyttölinjainen tervueren", pikavilkaus koirakirjaan: Toihan ois kiva ja nätti. No siinävaiheessa kun menin Pyryä katsomaan ja se kiljuen (joo, se kiljui jo silloin ihan pienenä innoissaan..) ryysi vastaan ja pomppi ja touhusi ympärillä kuitenkin keskittyen heti kun Kari näytti mulle namitottista, olin myyty. Tuommoinen se harrastuskoiran pitää olla! Ja kertaakaan en ole päätöstäni katunut! <3
Ensimmäinen koe oli lauantaina, siitä voinee kertoa sen että jos joku epäonnistuu vielä pahemmin kuin minä silloin, se on jo suoritus. :P Eli koe alkoi tottiksella, se oli hyvä, 90p. Ei liikevirheitä. Siitä lähdettiin maastoon jossa ryteikössä rämpimisen jälkeen säälittävät 2 keppiä. Kuutoskeppi sentään löydettiin ja ohjeeksi minulle oli annettu että kutoskepiltä lähdet eteenpäin niin metsäautotie on 20m päässä. Valitettavasti mun suunnistustaito metsässä yhdistettynä loppuvaan tiehen (sillä kohtaa tie päättyi autojen kääntöpaikkaan) tuloksena siis eksyminen. Lähdin kyllä suoraan eteenpäin (mielestäni) mutta ilmeisesti olin kuitenkin kurvannut hieman vinoon ja mennyt juuri ja juuri ohi kääntöpaikasta. Eihän siellä sitten tietä enää tullut ja mä seikkailin koiran kanssa noin 3km reissun metsässä ennenkuin nöyrryin pyytämään kokeenjärjestäjiltä apua. :P Lopulta löysin takasin tielle auton torvien perusteella ja siinä välissä kun kävelin autolle noin 100m matkan ja heitin koiran autoon ja lähdin kentälle, oli jo avustajat lähteneet ja seuraavan kerran löydän itseni seikkailemasta hiekkateiltä pitkin poikin kun en löytänyt oikeita risteyksiä. Siinä meni noin 40min että löysin takaisin isolle tielle. No mutta semmoinen kokemus sillä kertaa. Opettavaista. ;)
Seuraava yritys oli seurvaana päivänä. Mietin aamulla kauan jaksanko lähteä ajamaan, Pyry vaikutti hieman väsyneeltä ja itsellä motivaatio oli aika hukassa. Lähdettiin nyt kuitenkin kokeilemaan. Koe alkoi jäljellä, sitten esineet ja siitä tottis. Jälkimaasto ei paljon parempi voisi enää voinut olla, mäntykangasta. :) Jana meni kohtuullisesti, Pyry kääntyi jossain kohti takaisin minua kohti ja jouduin antamaan uuden käskyn jonka jälkeen eteni taas hyvin. Jälki löytyi hyvin ja Pyry lähti ajamaan heti oikeaan suuntaan eikä takajäljelle. Eka keppi tuli todella nopeasti, ehkä 75m jälkeen janasta, ehdin jo mielessäni kirota että mitähän roskia se elukka siellä taas ilmaisee kun koira läsähti maate mutta keppihän se siellä oli! :) ei muuta kun bileet pystyyn ja hyvillä mielin eteenpäin. Kohta tuli kulma, Pyry suoritti sen varmasti. Piiiiiiitkä suora (tuntui loputtomalta, oli kuulemma 200m) josta yksi keppi, piikki jonka jälkeen heti toinen piikki (jonne perkule jäi se yksi keppi!) jossa Pyry joutui hieman tekemään töitä pysyäkseen jäljellä. Matka jatkui ja kulmia ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Eipä aikaakaan kun edessä oli kuudes keppi. Aikaa meni 30 min joten annoin suosiolla sen yhden kepin jäädä, se kun oli niin pitkän matkan päässä. Yhteensä siis 4 välikeppiä ja kutonen. Hyvä hyvä :)
Esineillä olin hieman hermostunut, en ole osannut kouluttaa Pyrylle (tai kouluttaa ollenkaan, aloitin ruudun kouluttamisen viikko ennen JK1-koetta ja treenimäärä kokonaisuudessaan mahtuu alle kahden käden sormiin) kunnon viettiä touhuun. Kakkosen kokeessakin rouva ehti poimia kaksi esinettä nippa nappa ennenkuin aika loppui. Noh, nostatin koiraa ja laitoin sen autolla tuomaan tumppua pari kertaa mistä sitten kauheet bileet. Ruutuun mennessä Pyry oli ihmeenkin tikissä, nenä pystyssä haisteli ruutua kun tuomari selitti rajoja. Ei muuta kuin koira ruutuun, olin varma ettei se ehdi tuoda kuin max kaksi esinettä. Mutta kato perkule, rouvahan laittoi oikeen kunnolla laukaksi, pysyi tiukasti ruudussa ja reagoi todella vahvasti jo kaukaa kun sai hajun. Pian mulla oli 2 esinettä ja lähetin koiraa uudestaan. Ja sainkin krepin käteeni ;) Joo, yksi kreppi oli niin pitkä että liuhui juuri koiran korkeudella, ja eikös mun fiksu pelki päättänyt että se on esine kun haisee ihmiselle, otti krepin suuhun ja kunnon tempauksella sai sen irti ja toi mulle. :D Ei valitettavasti saatu bonuspisteitä ;) No aikaa oli ihmeenkin paljon vielä, joten lähetin hakemaan viimeistä, siinä vaiheessa Pyry oli noukkinut esineet jo oikeasta etukulmasta -ja takakulmasta. Pakko sen oli olla siis vasemmalla. Eikun koira sinne ja kohta se sieltä laukkasi tumppu suussa. Voi hitsi kun olin tyytyväinen!! :) Tosin veikkaan että pari päivää ennen koetta Jennin kanssa tehdyt motivaatiotreenit olivat se pelastava tekijä tuohon vauhtiin! :) Ruudusta lähti yhteensä -2p kun "olisi saanut palauttaa esineet vieläkin nopeammin" mutta tuo kelpasi meille enemmämn kuin hyvin. Pyryhän ylitti kaikki odotukset!
Tottiksessa alkoikin alamäki. Pyry oli "löysä" ja haluton jo silloin kun nostattelin sitä, kai väsymys kahden kisapäivän jälkeen alkoi jo painaa..? Tottiksesta ei muuta sanottavaa kuin että teknisesti teki kaikki oikein, seuraamisissa oli todella haluton ja se paistoi sen habituksesta todella selvästi ja saatiinkin ihan oikeutetut pistevähennykset. Itsellä alkoi jo otsasuoni tykyttää kun koira alkoi irtaantua sivusuunnassa, kontakti tipahti pari kertaa ja täyskäännöksessä se oli niin hidas että meinasin kompuroida siihen. Ei ollut todellakaan Pyrymäistä se! Jäävät oli hyvät ja nopeat, tosin niissäkin seuraamisessa koira oli kuin märkä rätti. Noudot jees, tasamaalla hitaahko palautus. Paikallamakuu ja eteenmeno erinomaisia. Niistä saatiin koottua kasaan yhteensä 81p, huonoin tottis ikinä! :P Noh, ei voinut koiraa syyttää, ja tulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen sillä JK3 oli se minkä olin sille päättänyt hankkia ennen Pyryn eläkettä. Tosiaan, olen nyt harkinnut että Pyry jää nyt sitten aktiiviselle eläkkeelle, se on täyttänyt miljoona kertaa ne odotukset ja haaveet mitä ihmisen ihka ensimmäinen harrastuskoira yleensä täyttää!! <3
Joskus mietin mitä kaikkea paitsi olisinkaan jäänyt jos en olisi silloin joskus Karin myynti-ilmoitusta nähnyt käyttölinjaisista tervuista. En rehellisesti sanoen edes tiennyt mikä tarkkaan ottaen oli "käyttölinjainen tervueren", pikavilkaus koirakirjaan: Toihan ois kiva ja nätti. No siinävaiheessa kun menin Pyryä katsomaan ja se kiljuen (joo, se kiljui jo silloin ihan pienenä innoissaan..) ryysi vastaan ja pomppi ja touhusi ympärillä kuitenkin keskittyen heti kun Kari näytti mulle namitottista, olin myyty. Tuommoinen se harrastuskoiran pitää olla! Ja kertaakaan en ole päätöstäni katunut! <3
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Usvalle IP2 ja näyttelytulos :)
Noniin, tän kuuman kesäpäivän tuloksena tahkottiin Usvalle tulos IP2 pisteillä A 90, B 97 ja C 95 yht 282p ja VIK E. Tuomari oli Lauri Kanerva. Pellolla oli aika unelmaruoho, tosin kuiva ja erittäin siitepölyinen. Jälki meni ihan jees, parempaakin olisin toivonut mutta ainahan ei kaikki mene niinkuin toivoo, en vaan ehtinyt Usvaa saada ihan parhaaseen tikiin pitkän talvitauon jälkeen.
Eka suora meni hyvin ja Usva otti hajun vahvasti ja varmasti heti paalulta ja eka esinekin sieltä löytyi ja ilmaisu oli suora ja nopea. Sitten tuli kulma jossa pieni tarkistus ja matka jatkui mukavasti. Toinen suora hyvä mutta toisessa kulmassa tuli se pisteitä menettänyt virhe: Usva kaahotti hieman kulman yli, hukkasi jäljen ja teki puoli liinanmittaa tarkistusta väärään suuntaan ennen kuin palasi jäljelle, otti kulman oikeaan suuntaan ja matka jatkui varmasti. Viimeinen suora erittäin hyvä ja viimenen esine bueno, ilmaisu nopea ja suora. 90 pistettä taskussa lähdettiin kentälle jatkamaan. Mutta koska Usvalla oli juoksu, jouduin odottamaan kaikkien muiden molemmat osiot ennekuin pääsimme hommiin. Ja ne jotka mut tuntee, tietää ettei mun hermolle todellakaan sovi odottelu!! :P
Muiden hyviä suorituksia katsellessa jännitys nousi mutta lopulta tuli meidän vuoromme. Tottis meni oikeastaan täydellisesti. Yhtäkään virhettä ei tullut, tuomari sanoi että jos olisi täydellinen tottis, se olisi ehkä tämä. <3 Usva teki kaiken hyvässä vietissä, tarkasti ja nopeasti. Seuraamisessa kuulemma jos pilkkua viilataan voisi olla inansa nopeammat täyskäännökset. Muuta tuomari ei oikein edes keksinyt. ;) Mä meinasin pillahtaa itkuun kun kuulin arvostelussa mm. "silmiähivelevää yhteistyötä jossa koira ja ohjaaja ovat harmoonisessa yhteistyössä, koiraa ohjataan taidolla ja rauhallisesti ja koira tekee työnsä pilkun tarkasti omistajaa koko ajan kuunnellen". Snif, paljonko työtä tuohonkin oon tehnyt ja lopulta se menee tasan eikä melkein putkeen! Jaksaa taas reenata kohti isoja kenttiä... Ja joo, tuomari ja kisamolari (joka ei siis oo se jonka kanssa treenaamme) alkoivat kysellä koska mennään "isoihin kisoihin"! :O HUI!
Purut alkoi niin kuten tiesinkin: piilonkierrot erittäin nopeat mutta hieman väljät joista ropisi muutamia pisteitä. Piilolle tullessa Usva kaahasi oikeaan kohtaan suoraan molarin eteen, ei pompi ja säädä vaan istua nakottaa siihen ja alkaa haukkua rytmikkäästi ja kiihkeästi samalla tempolla kunnes kuulee sivulle-käskyn. Sivulletulo erinomainen ja nopea, seuraaminen pakopaikalle erinomainen ja pako samoin. On se vaan sairaan nopee! :O Puhdas irrotus ja nopea hyökkäys, kesti paineen hyvin, pieni urahdus pampun iskuista mutta se ei ollut murinaa vaan kuten tuomari sanoi "sitä selvästi vaan vitutti" :D. Pikkuneiti vastusti sen mitä tuommoisesta kirpusta lähtee, mutta on kuulemma niin nopea ja kiihkeä että se kompensoi kokoaan sillä erinomaisesti. Eipä niissä puruissakaan juuri muuta erikoista ollut, selkäkuljetuksessa jouduin yhden lisäkäskyn antamaan kun meinasi lähteä keulimaan paikaltaan. Otteet olivat syvät ja varmat koko kokeen. Se vaan vahvistuu mitä vanhemmaksi tulee, mitähän kaikkea sen kanssa vielä keksiikään..? :)
Semmoiset kokeet, oli hieno kokemus saada kerrankin lähes täydellinen onnistuminen! Taas jaksaa treenata. :) Usva on <3
Näyttelyissäkin sen kanssa käytiin pyörähtämässä ja saatiin tulokseksi erittäin hyvä! :O Usva oli oma itsensä kehässä, tättähääränä tepasteli ja ihmetteli maailmaa. Ei se nätisti seisonut eikä sillä ollut edes tuuhea turkki, mutta tuomaria kohtaan oli ystävällinen ja kiltti. Tuomarimme oli venäläinen joka selvästi pelkäsi käyttöluokan koiria, joten jouduin mm itse näyttämään hampaat kun hän ei halunnut koskea koiraan. :O Usva sitten meni moikkaamaan häntä iloisesti ja niinpä saatiin EH vain luonteen perusteella. ;) Arvostelussa luki mm "liian isot korvat kaukana toisistaan, pitkä selkä, liian vähän turkkia, liian lyhyt kuono mutta erittäin hyvä luonne käyttökoiralle". :) Onhan tuolla, se on niin mutkaton ja helppo eläin!
Puruissa ollaan Keronkin kanssa päästy eteenpäin. Hallinta on silläkin tosi hyvää, viimeksi onnistuin jopa laittamaan hallintaliinan valjaisiin josta se yleensä nousee taivaisiin mutta hienosti pikkumies silti teki hallintaa vaikka olinkin noin kämmäri. :P ikäisekseen on kyl hyvässä tikissä hallinnan kanssa. Kai se kova kotikuri auttaa aika lailla, ei tarvi tapella kentällä. Tolppatreeni ja uhka yhdistettynä hallintaan on tehnyt sille hyvää, purua on saatu paremmaksi. Eihän se mikään huono ole ollut, mutta ei mitään parasta mm-tason luokkakaan. Saapa nähdä mitä tuosta tulee.. :) jäljellä se on kyllä erinomainen, tuhnuttaa todella syvällä nenällä ja rauhallisesti. Tyhjiä ollaan otettu jo jonkin verran ja esineitäkin ilman purkkia aina välillä ja ne menee ihan mukavasti jo :)
Pyry-kääkällä on vielä jälkikoe edessä, sitten se saanee jäädä eläkkeelle kisoista. Tai ehkä tokoa jos jaksan alkaa hioa..? Saa nähä mitä noista tulee mutta ei siitä sen enempää vielä. :P Tämmöistä tänne, ei tässä muuta kun treeniä treeniä lissää ja eiköhän sitä johkin pääse. Tai jos ei, on meillä ainaki hauskaa ja noita elukoita en kyllä vaihtais mihinkään, nyt mulla on hyvä lauma joka toimii yhdessä hyvin. <3
Eka suora meni hyvin ja Usva otti hajun vahvasti ja varmasti heti paalulta ja eka esinekin sieltä löytyi ja ilmaisu oli suora ja nopea. Sitten tuli kulma jossa pieni tarkistus ja matka jatkui mukavasti. Toinen suora hyvä mutta toisessa kulmassa tuli se pisteitä menettänyt virhe: Usva kaahotti hieman kulman yli, hukkasi jäljen ja teki puoli liinanmittaa tarkistusta väärään suuntaan ennen kuin palasi jäljelle, otti kulman oikeaan suuntaan ja matka jatkui varmasti. Viimeinen suora erittäin hyvä ja viimenen esine bueno, ilmaisu nopea ja suora. 90 pistettä taskussa lähdettiin kentälle jatkamaan. Mutta koska Usvalla oli juoksu, jouduin odottamaan kaikkien muiden molemmat osiot ennekuin pääsimme hommiin. Ja ne jotka mut tuntee, tietää ettei mun hermolle todellakaan sovi odottelu!! :P
Muiden hyviä suorituksia katsellessa jännitys nousi mutta lopulta tuli meidän vuoromme. Tottis meni oikeastaan täydellisesti. Yhtäkään virhettä ei tullut, tuomari sanoi että jos olisi täydellinen tottis, se olisi ehkä tämä. <3 Usva teki kaiken hyvässä vietissä, tarkasti ja nopeasti. Seuraamisessa kuulemma jos pilkkua viilataan voisi olla inansa nopeammat täyskäännökset. Muuta tuomari ei oikein edes keksinyt. ;) Mä meinasin pillahtaa itkuun kun kuulin arvostelussa mm. "silmiähivelevää yhteistyötä jossa koira ja ohjaaja ovat harmoonisessa yhteistyössä, koiraa ohjataan taidolla ja rauhallisesti ja koira tekee työnsä pilkun tarkasti omistajaa koko ajan kuunnellen". Snif, paljonko työtä tuohonkin oon tehnyt ja lopulta se menee tasan eikä melkein putkeen! Jaksaa taas reenata kohti isoja kenttiä... Ja joo, tuomari ja kisamolari (joka ei siis oo se jonka kanssa treenaamme) alkoivat kysellä koska mennään "isoihin kisoihin"! :O HUI!
Purut alkoi niin kuten tiesinkin: piilonkierrot erittäin nopeat mutta hieman väljät joista ropisi muutamia pisteitä. Piilolle tullessa Usva kaahasi oikeaan kohtaan suoraan molarin eteen, ei pompi ja säädä vaan istua nakottaa siihen ja alkaa haukkua rytmikkäästi ja kiihkeästi samalla tempolla kunnes kuulee sivulle-käskyn. Sivulletulo erinomainen ja nopea, seuraaminen pakopaikalle erinomainen ja pako samoin. On se vaan sairaan nopee! :O Puhdas irrotus ja nopea hyökkäys, kesti paineen hyvin, pieni urahdus pampun iskuista mutta se ei ollut murinaa vaan kuten tuomari sanoi "sitä selvästi vaan vitutti" :D. Pikkuneiti vastusti sen mitä tuommoisesta kirpusta lähtee, mutta on kuulemma niin nopea ja kiihkeä että se kompensoi kokoaan sillä erinomaisesti. Eipä niissä puruissakaan juuri muuta erikoista ollut, selkäkuljetuksessa jouduin yhden lisäkäskyn antamaan kun meinasi lähteä keulimaan paikaltaan. Otteet olivat syvät ja varmat koko kokeen. Se vaan vahvistuu mitä vanhemmaksi tulee, mitähän kaikkea sen kanssa vielä keksiikään..? :)
Semmoiset kokeet, oli hieno kokemus saada kerrankin lähes täydellinen onnistuminen! Taas jaksaa treenata. :) Usva on <3
Näyttelyissäkin sen kanssa käytiin pyörähtämässä ja saatiin tulokseksi erittäin hyvä! :O Usva oli oma itsensä kehässä, tättähääränä tepasteli ja ihmetteli maailmaa. Ei se nätisti seisonut eikä sillä ollut edes tuuhea turkki, mutta tuomaria kohtaan oli ystävällinen ja kiltti. Tuomarimme oli venäläinen joka selvästi pelkäsi käyttöluokan koiria, joten jouduin mm itse näyttämään hampaat kun hän ei halunnut koskea koiraan. :O Usva sitten meni moikkaamaan häntä iloisesti ja niinpä saatiin EH vain luonteen perusteella. ;) Arvostelussa luki mm "liian isot korvat kaukana toisistaan, pitkä selkä, liian vähän turkkia, liian lyhyt kuono mutta erittäin hyvä luonne käyttökoiralle". :) Onhan tuolla, se on niin mutkaton ja helppo eläin!
Puruissa ollaan Keronkin kanssa päästy eteenpäin. Hallinta on silläkin tosi hyvää, viimeksi onnistuin jopa laittamaan hallintaliinan valjaisiin josta se yleensä nousee taivaisiin mutta hienosti pikkumies silti teki hallintaa vaikka olinkin noin kämmäri. :P ikäisekseen on kyl hyvässä tikissä hallinnan kanssa. Kai se kova kotikuri auttaa aika lailla, ei tarvi tapella kentällä. Tolppatreeni ja uhka yhdistettynä hallintaan on tehnyt sille hyvää, purua on saatu paremmaksi. Eihän se mikään huono ole ollut, mutta ei mitään parasta mm-tason luokkakaan. Saapa nähdä mitä tuosta tulee.. :) jäljellä se on kyllä erinomainen, tuhnuttaa todella syvällä nenällä ja rauhallisesti. Tyhjiä ollaan otettu jo jonkin verran ja esineitäkin ilman purkkia aina välillä ja ne menee ihan mukavasti jo :)
Pyry-kääkällä on vielä jälkikoe edessä, sitten se saanee jäädä eläkkeelle kisoista. Tai ehkä tokoa jos jaksan alkaa hioa..? Saa nähä mitä noista tulee mutta ei siitä sen enempää vielä. :P Tämmöistä tänne, ei tässä muuta kun treeniä treeniä lissää ja eiköhän sitä johkin pääse. Tai jos ei, on meillä ainaki hauskaa ja noita elukoita en kyllä vaihtais mihinkään, nyt mulla on hyvä lauma joka toimii yhdessä hyvin. <3
torstai 26. huhtikuuta 2012
Treenit alkaa taas. :)
Noniin, taas on edellisestä päivityksestä vierähtänyt aikaa melkein puoli vuotta. Noh, hyvää kannattaa odottaa..? ;)
Kero on nyt 11kk ikäinen nuorimies joka kasvoi koossa reippaasti äitinsä ohi. Se painaa rapiat 30kg ja on reippaasti 60cm korkea. Ja massa tulee vielä lisää. Komea nuorukainen siis! <3 Äitini jaksaa aina ihailla Kerttuliinia kuinka komea ilmestys se. Ohan se, mun pieni mies. :)
Aktiivitreenikausi alkaa taas ja ekat peltojäljet on jo nuorisolle käyty tamppaamassa. Kerolle namijälki yhdellä loivalla kulmalla ja 3 esinettä. Se teki jo syksyllä ennen taukoa rauhallista jäljestystä ja sama jatkui nyt, alussa jouduin tosin jarruttamaan. Esineet meni kivasti, ekalla käskin maahan ja lopuilla itse hetken muistelun (noin pari sekuntia seisoskeli ja ihmetteli esinettä) jälkeen meni maahan. Jätkä meinasi vaan aina keulia takaisin jäljelle esineen jälkeen ilman lupaa jatkaa, ei muuta kun lisää treeniä! :) Usvalle oli vieraan tekemä jälki kahdella kulmalla ja kolmella esineellä. Vitsi se meni hienosti! Suorat hienoja, eka kulma meni hieman söhläykseksi josta annoin palautteen, jonka jälkeen loppujälki ja toinen kulma ihan priimat! On se vaan aika magee menijä joka lajissa! <3
Pyrylle tehtiin muutama janatreeni Jennin kanssa itseasiassa tänään. Ne auttoi hienosti suoraan etenemiseen, joskin toinen meni lopussa plörinäksi. :P Omistaja kaipaa uudet hermot!! Esineruutukin tehtiin samalla, Usvalla pari valmista esinettä ja alun "mitäs tää ny olikaan"-ihmettelyn jälkeen likka oli ihan liekeissä. :) Pyry paineistui mun tyytymättömyyteen janatreenin jälkeen ja eka esine meni aika epävarmasti mutta sitten kun löysi ekan esineen, muisti sekin mitä oltiin tekemässä :) Kerolla oli ekat esinetreenit, hauska eläin se kyl on. Ja niin Mies. ;) Eka oivallus kestääääää, mutta kun ekan kerran saa jonkun onnistumaan, hokaa sen jälkeen nopeasti mistä on kyse ja tekee varmasti työnsä loppuun. Mun pieni <3
Puruissa ollaan treenattu Usvan kanssa kakkosen koeliikkeitä. Ne menevät hienosti, enteileeköhän se huonoa kokeen kannalta..? :P Oikeastaan mitään ongelmakohtia ei ole. Pikku kauneusvirheitä hiotaan ennen koetta, mutta purujen suhteen se on kyllä aikas hyvällä mallilla vaikka itse sanonkin. Ja molarikin sanoo ;)
Keron kanssa taisteltiin puruotteen kanssa muutama kuukausi ennenkuin molari kokeili antaa tuolle enemmän uhkaa. Ei sitä kuulemma noin nuorelle mielellään sitä tee, mutta kun tuo on tuommoinen erittäin itsevarma ja itseriittoinen jätkä niin pelkällä saaliilla leikkiminen ei tuonut otteeseen toivottua tulosta. Kun lisättiin hallintaa ja uhkaa, jätkäkin päätti ruveta puremaan. :) Kuukausi sitten molari otti sille puruja pentuhihaan mutta sitä ei kuulemma voi käyttää kun sen treenin jälkeen oli molarilla ollut kädessä semmoiset runteet ja mustelmat että pois alta. Että kyllä se kovaa puree. ;) Näillä eväillä jatketaan, katsotaan mihin se tie vie vai viekö minnekään. Onhan tuolla omat heikkoutensa ja osa ei varmasti ole tullut edes vielä esille, mutta näillä mennään niin kauan kun treenaaminen on kivaa meille molemmille. :)
Huomenna kurvataan oppimaan lisää Off line's:in ja Eloisan kasvattileirille. Luvassa jälkeä, hakua ja puruja sekä kaikista mukavinta: ihania ihmisiä, upeita koiria ja rentoa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa! :) odotan innolla!
Loppuun vielä kuva Usvasta piilolla.
Kuva: Niina Puputti
Kero on nyt 11kk ikäinen nuorimies joka kasvoi koossa reippaasti äitinsä ohi. Se painaa rapiat 30kg ja on reippaasti 60cm korkea. Ja massa tulee vielä lisää. Komea nuorukainen siis! <3 Äitini jaksaa aina ihailla Kerttuliinia kuinka komea ilmestys se. Ohan se, mun pieni mies. :)
Aktiivitreenikausi alkaa taas ja ekat peltojäljet on jo nuorisolle käyty tamppaamassa. Kerolle namijälki yhdellä loivalla kulmalla ja 3 esinettä. Se teki jo syksyllä ennen taukoa rauhallista jäljestystä ja sama jatkui nyt, alussa jouduin tosin jarruttamaan. Esineet meni kivasti, ekalla käskin maahan ja lopuilla itse hetken muistelun (noin pari sekuntia seisoskeli ja ihmetteli esinettä) jälkeen meni maahan. Jätkä meinasi vaan aina keulia takaisin jäljelle esineen jälkeen ilman lupaa jatkaa, ei muuta kun lisää treeniä! :) Usvalle oli vieraan tekemä jälki kahdella kulmalla ja kolmella esineellä. Vitsi se meni hienosti! Suorat hienoja, eka kulma meni hieman söhläykseksi josta annoin palautteen, jonka jälkeen loppujälki ja toinen kulma ihan priimat! On se vaan aika magee menijä joka lajissa! <3
Pyrylle tehtiin muutama janatreeni Jennin kanssa itseasiassa tänään. Ne auttoi hienosti suoraan etenemiseen, joskin toinen meni lopussa plörinäksi. :P Omistaja kaipaa uudet hermot!! Esineruutukin tehtiin samalla, Usvalla pari valmista esinettä ja alun "mitäs tää ny olikaan"-ihmettelyn jälkeen likka oli ihan liekeissä. :) Pyry paineistui mun tyytymättömyyteen janatreenin jälkeen ja eka esine meni aika epävarmasti mutta sitten kun löysi ekan esineen, muisti sekin mitä oltiin tekemässä :) Kerolla oli ekat esinetreenit, hauska eläin se kyl on. Ja niin Mies. ;) Eka oivallus kestääääää, mutta kun ekan kerran saa jonkun onnistumaan, hokaa sen jälkeen nopeasti mistä on kyse ja tekee varmasti työnsä loppuun. Mun pieni <3
Puruissa ollaan treenattu Usvan kanssa kakkosen koeliikkeitä. Ne menevät hienosti, enteileeköhän se huonoa kokeen kannalta..? :P Oikeastaan mitään ongelmakohtia ei ole. Pikku kauneusvirheitä hiotaan ennen koetta, mutta purujen suhteen se on kyllä aikas hyvällä mallilla vaikka itse sanonkin. Ja molarikin sanoo ;)
Keron kanssa taisteltiin puruotteen kanssa muutama kuukausi ennenkuin molari kokeili antaa tuolle enemmän uhkaa. Ei sitä kuulemma noin nuorelle mielellään sitä tee, mutta kun tuo on tuommoinen erittäin itsevarma ja itseriittoinen jätkä niin pelkällä saaliilla leikkiminen ei tuonut otteeseen toivottua tulosta. Kun lisättiin hallintaa ja uhkaa, jätkäkin päätti ruveta puremaan. :) Kuukausi sitten molari otti sille puruja pentuhihaan mutta sitä ei kuulemma voi käyttää kun sen treenin jälkeen oli molarilla ollut kädessä semmoiset runteet ja mustelmat että pois alta. Että kyllä se kovaa puree. ;) Näillä eväillä jatketaan, katsotaan mihin se tie vie vai viekö minnekään. Onhan tuolla omat heikkoutensa ja osa ei varmasti ole tullut edes vielä esille, mutta näillä mennään niin kauan kun treenaaminen on kivaa meille molemmille. :)
Huomenna kurvataan oppimaan lisää Off line's:in ja Eloisan kasvattileirille. Luvassa jälkeä, hakua ja puruja sekä kaikista mukavinta: ihania ihmisiä, upeita koiria ja rentoa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa! :) odotan innolla!
Loppuun vielä kuva Usvasta piilolla.
Kuva: Niina Puputti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)