Onnettomuuksia, treenejä ja talvitouhuja

Taas on touhuttu paljon kaikkea, paljon jää aina kirjoittamattakin kun ei kaikkea aina muista tänne raapustaa.. Ekaa kertaa kirjoitan tekstiä ilman kuvaa, halleluja! ;)

Pyry lopetti siis suojelu-uransa takajalan leikkauksen jälkeen syksyllä kun jänne meni poikki varpaasta, toki olin jo muutenkin miettinyt sen kohdalla asiaa jo ennen tätä. Nyt se onkin keksinyt uuden harrastuksen sillä välin kun Usva on kentällä: Se huutaa ja riehuu autossa niin että sen kuono on aina verillä kun se hakkaa sitä haukkuessaan kattoon, häkkiin jne. Pitää varmaan harkita sen jättämistä kotiin purujen ajaksi, on vaan niin mukava ottaa tottista ennen puruja senkin kanssa että sekin pääsee hieman höyryjä päästelemään..
Otimme Pyryn kanssa puruja pitkästä aikaa pari viikkoa sitten kun oli vain yksi koira mun koirien lisäksi treeneissä. Olin sopinut molarimme kanssa että Pyry saa treenata aina jos on vain vähän koiria ns. "sosiaalipuruja". Vaikka emme mitään rankkaa ottaneetkaan, oli jalka seuraavana päivänä hieman jäykän ja ehkä jopa kipeän oloinen, joten en vie sitä enää edes sosiaalipureskeluihin. Sääli se on kun toinen huutaa tuskissaan autossa kun haluaisi myös kentälle, mutta minkäs teet. Jos haluan sen kanssa kisata vielä muissa lajeissa, pitää koipi pitää kunnossa. Tavoitteena enskesälle Pyryn kanssa on ensin pennut, sitten JK2 ja JK3 ja tokon evl-kisoja. Ehkäpä jopa muutama startti agiliidossa, vaikka ihan hupsuillaksemme sitä treenaammekin. Saapa Pyry jotain muuta kivaa purujen tilalle. :) Sen kans on niin kiva tehdä kun se on jo niin kokenut, luotettava ja varma kisakaveri..

Usvan kanssa ollaan puruissa edistytty huimasti! Nyt otamme jo piilonkiertoja ja vartiointeja piilolla. Ne menevät huisin hyvin, molari kehuu sitä aina kuinka mulla on huippu koira käsissä. Ja onhan se, kyllä sillä kaikki suojeluun tarvittavat ominaisuudet on. Itsellä vain kauhea paine osaanko kouluttaa jäljen ja tottiksen siihen malliin että jos pääsisi joskus sen kans vaikka kyläkisoja pidemmälle.. :) Yritys ainakin on kova. ;) Toukokuussa ja elokuussa on omalla kentällä BH-koe, jompaan kumpaan oon lupautunut Usvan kanssa ilmoittautumaan. Syksyllä ois IPO1-koe, mutta Usvan pitää kyllä olla aika hyvin hanskassa ja varmat kaikki osa-alueet että menen noin nuoren koiran kanssa kokeeseen. Katselen rauhassa tilannetta. Hyvältä kuitenkin näyttää meidän suojelu-uramme. :)

Pyry järjesti sydämentykytyksiä viimeviikonloppuna kun olimme koirien kanssa kavereidemme mökillä. Vieteltiin kivaa iltaa ja kaikki meni mukavasti, kunnes Pyry päätti ottaa rallikisat Usvan kanssa mökin pihassa ja juoksi suoraan ulkona olleeseen piharoihuun! Sydän kääntyi mulla ympäri kun näin kuinka koira juoksee suoraan roihusta läpi ja kuuma steariini lensi joka paikkaan. Pyry kuitenkin jatkoi juoksuaan lumihangessa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Otin koirat sisään ja ei muuta kuin tarkistamaan vahinkoja. Koko oikea takajalka oli steariinin peitossa reiteen asti ja kun se oli jo lumessa ehtinyt sillä juosta, oli koko jalka jökähtämässä isoksi steariiniklöntiksi! Hetkellinen paniikki valtasi mielen kun mietin jos iho on palanut jne kauhukuvia, ja olimme kuitenkin 80km päässä Tampereesta ja päivystävästä. Ei muuta kuin ihana ystäväni Niina langan päähän ja neuvoa kysymään. Tulihan sieltä: Fairypesu ja lämmintä vettä niin saa steariinin pois ja pääsee tutkimaan vahinkoja. Mökissä jossa ei ole pesuhuonetta tai kunnon valaistua saunaa se oli hieman vaikeaa saada toteutumaan, ja lopulta läträsin koiran jalkaa keskellä olohuonetta vesisaavissa! :D Täytyy tunnustaa että olin hieman skeptinen fairystä kun steariinia oli kuitenkin niin paljon. Mutta ihme ja kumma, fairypesu ja lämmin vesi liuotti steariinit veks helposti! Pesun jälkeen (pitää varmaan enskerralla viedä tuliaisiksi fairypullo, sen verran reippaasti sitä hämmennyksissäni lotrasin koipeen..) huuhtelu, kuivaus ja tarkastus. Ihme ja kumma, iho oli aivan normaalin värinen eikä palovammoja löytynyt. Hieman haisi palanut karva mutta ei muuta. Onneks on turkkieläin! Sen jälkeen vessaan suunnistettiin taskulampulla ja koirat saivat lokoisasti nukkua sohvilla rapsuteltavana ja pääsivät jopa meidän kanssamme yöksi makkariin. Kun kotiuduimme ne vain nukkuivat koko seuraavan päivän paksua unta. Taisi olla mukava mutta raskas reisu niillekin. :) Taitaapi olla sukuvika: Pyryn pennuista eräs oli kokeillut samaa muutama viikko aikaisemmin kuin äitensä.. ;)