Talvitouhuja ja treenitaukoa

Talvitauolla oltu puruista jo kuukauden päivät. Sen se teettää kun on ulkokenttä ja Suomen sääolosuhteet on mitä on. Tosin hyväähän se tauko aina tekee, Usvakin on juuri siinä pahimmassa teini-iän taitoksessa (tulee vuoden vaihteessa 1v) joten hyvä senkin on keräillä taas ne mutterit pääkoppaansa ennenkuin jatketaan. ;) Ei sillä että sillä olisi ollut mitään ongelmia teini-iän suhteen, neiti on kyllä ollut hyvinkin tasainen ja oma itsensä, mutta tässä iässä on musta hyvä pitää hieman taukoa. Ja pakostahan se tauko tulikin kun talvi yllätti. Pakkasrajakin on sen -10, joten tuskin nyt ihan äkkiä päästään treenaamaan. Äitini oli kiltti ja ompeli koirille hienot takit talvitreeneihin. Fleeceä sisältä ja tuulta pitävä kangas päällä niin ei lihakset pääse jämähtämään. :) agility-hallin käynnit ovat olleet hävettävän vähissä, tässä kuussa en ole käynyt kuin ihan muutamia kertoa tottistelemassa ja liitelemässä vaikka siellähän saisin käydä niin paljon kuin haluan. Joulu ja sen valmistelut sekoitti hieman, ja jotenkin on yleinen lorvikatarri iskenyt. ;) ehkä sitten taas ensikuussa.

Kuvassa mun rakkaat tyttöset 27.12.2010. Kuvassa Pyry (vas) rakastaa Usvaa, hampailla tottakai. ;) Sain joulupukilta digikameran lahjaksi, joten sillä on nyt kiva läiskiä kuvia tytöistä mitä olen jo kauan haaveillut. Ei tarvitse sitten aina kavereita pyydellä kuvaamaan. Kyllä sitä on käytettykin, parissa päivässä läiskin jo lähes sata kuvaa. Tietenkin vain pieni osa on hyviä kuvia, mutta pääasia että pääsen kuvaamaan.
Tyttöjen välit ovat pysyneet entisellään. Ovat hyvää pataa ja kavereita keskenään, rähinöitä ei ole ollut. Niillä on hyvinkin solidaariset välit, leikkiessä se joka puree liian kovaa saa palautetta toiselta, jopa alfa Pyry ottaa Usvan palautteen kiltisti vastaan (Pyry on siis se aivan ehdoton johtaja) jos menee puraisemaan Usvaa liian kovaa ja Usva siitä sitten hieman kimmastuu. Leikit pysyvät kuitenkin yleensä "kiltteinä" eikä sieltä juuri kuulu muuta kuin leikkiin kuuluvaa mölinää. Joskus jos Usva riehuu ja ärsyttää Pyryä liikaa, Pyry rähähtää jolloin Usva alistuu heti. Sitten tilanne laukeaa siihen ja leikki jatkuu. Minun ei ole tarvinnut puuttua niiden leikkeihin, touhuihin tai väleihin. Ja hyvä niin, minusta ei olisi erottelemaan laumaa ja pitämään niitä erillään. Haluan niin toimivan lauman että ne voivat olla yhdessä koko ajan. Ainakin niin kauan kun asun kerrostalossa sen on pakko toimiakin niin. Nytkin kun tätä kirjoitan ne makaavat tuossa mun jaloissa ja nuolevat toistensa naamaa ja korvia. On ne vaan söpö pari. :)

Pyry panttaa juoksujaan tehokkaasti, mitään ei vieläkään näy eikä kuulu sen asian puolelta. Odotellaan odotellaan, vaikka mielelläni jo lähtisin reissuun ja saisin taas toimia kätilönä ihanille pikku vaaveille. Tai lähinnä yrittää pysyä rauhallisena eikä pyörtyä samalla kun Niina hoitaa kätilön hommat. . :P Oli se niin hieno kokemus tässä koiran omistamisessa, kerrassaan mieleenpainuva tapahtuma. Vaikka sekin meinasi mennä ohi suun kun olin silloin työtön kun viime pentue teki tuloaan, ja vaikka Niina sanoi illalla että huomenna se tapahtuu, laitoin puhelimen äänettömälle kun menin nukkumaan. Heräsin tyytyväisenä yhdeltätoista, ja kun katsoin puhelinta, oli siellä varmaankin 10 viestiä ja puhelua Niinalta, viesteissä luki "Nyt se alkaa, ala tulla". Pari sekuntia istuin sängyllä ja tuijotin puhelinta epäuskoisesti. Kun viesti pääsi aivoihin asti, täytyy sanoa että tein varmasti maailmanennätyksen Lempäälä-Tarttila-välin ajossa. ;) Oli talvi ja motarilla talvinopeus, mutta jotenkin ajoin Niinalle noin reilussa 10 minuutissa kun yleensä ajoin sitä väliä puolisen tuntia. Siinä ei paljon nopeusrajoituksia katseltu, pentujen kuva silmissä kaahasin sataakuuttakymppiä koirani henkiseksi tueksi. Veikkaanpa että se olis mainiosti selvinnyt ilmankin... ;)
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, missasin vain ekan pennun syntymän ja loput 8 näin. Ja se oli hienoa se, opettavainen kokemus mulle. Enkä tosiaan edes pyörtynyt vaikka yleensä kaikennäköinen erite saa mut pökertymään. ;)

Treenejä jos jonkinlaisia sekä juoksujen odottelua

Miksi näihin teksteihin pitää aina lisätä joku hölmö kuva etten vain voi kirjoittaa pelkkää tekstiä..? ;) Kuvassa Usva the lumihirviö. :)

Pyry juoksee jo onnistuneesti leikatulla jalallaan. Olen antanut sen nyt jo juosta vapaasti Usvan kanssa ja voi sitä riemua kun tytöt päästelevät menemään niin että lumi pöllyää! :) Ekan kerran tosin löysin "kaljukaisalta" eli Pyryltä napsun silmän alta, Usvan hammas lienee törkännyt hieman painimisen lomassa.. Pyry on siis viimeisen päälle kalju kun tekee juoksua, sen ennen niin komea puuhkahäntäkin on kadonnut ja tilalla on naurettava ruikku-piiska. :D Itse juoksua ei kuitenkaan vielä näy. Tilasin Pyryltä juoksun niin ettei tarvitse olla ulkomailla jouluna, joulu kun on mulle niin kivaa aikaa ja varsin perhekeskeinen ja ihana juhla. Mutta mun tuurilla joka tunnetusti on surkeista surkein istun jouluaaton Saksassa.. ;) Onneksi on sitten edes hyvää seuraa! :)
Olen jo ihan täpinöissäni pennuista! Hamstraan jo mattoja pentulaatikkoon sekä leluja ja tavaroita, katselen melkein päivittäin Pyryn edellisen pentueen kuvia sekä videoita jnejne. Tälläisiäkö ne odottavat äiditkin on..? ;)

Pyryn kanssa siis lopetettiin suojelu, mutta Usvan kanssa on edistytty hienosti. Sillä on kuulemma noin nuoreksi koiraksi erittäin selkeät viettialueet. Se vain vahvistuu ja kaunistuu ajan kuluessa, nyt otetaan jo hallintaakin eikä se toistaiseksi ole tuottanut ongelmia. Onhan se mulla muutenkin hyvin hanskassa vaikka itse sanonkin, joten käskyjen vieminen suojelukentälle ei aiheuttanut harmaita hiuksia. ;) Usva on myös nopea yhdistelemään asioita, joten hallinta ei ole mitään "tappelua" kun se on itse huomannut ettei riehumisella pääse kiinni hihaan. Sillä on hyvät hermot eikä se kiehu ja keitä yli kentällä vaikka onkin korkeassa vietissä. Mainio likka! :) Harmi että jäljelle ei enää pääse...

Pyryn kanssa on treenattu taas evl:n liikkeitä tokoon. Kahden vuoden totaalitauon jälkeen ne menevät kerrassaan upeasti! Entisen ongelmaliikkeet (miksi niitä ykkösiä ei vielä evl:stä tullut) eli ruutu sekä ohjattu nouto meneveät niin hienosti että olen haaveillut kisakäynnistä pitkästä aikaa. Harmitti silloin joskus kun kisasi tokossa kun kaikista muista liikkeistä tuli kisoissa pisteitä aina vähintään kahdeksan, mutta nuo muutama epävarma liike aina pilasivat suorituksen. Hosuin liikaa opettaessani sille kisaliikkeitä, tahkosinhan sen yhdessä kesässä kolmessa kuukaudessa alokkaasta evl:ään. Sitten alkoikin näkyä ne hosumisen aiheuttamat ongelmat.. Nyt kun tauko on tehnyt kummallekin hyvää, on mukava ottaa tokoliikkeitä PK-puolen tottiksen sijaan, varsinkin kun Pyry on ihan kympillä mukana ja tekee todella vietikkäästi. Ensikesän tavoite siis: pentujen jälkeen tokovalio jos kisoja vaan riittää! :D

Usvan ensivuoden tavoitteet on BH. Maalimiehemme kovasti ehdotti/suositteli/kannusti että syksyllä sitten IPO1, mutta sen saa nyt nähdä. BH on realistinen sillä Usvan tottis on hienoa ja se rakastaa tehdä, mutta se on vielä niin nuori koira että varsinaisiin kisoihin ei minulla ole mikään kiire. Sitten vasta kun se on oikeasti kypsä niihin. :)

Parantelua, agilitya ja vaikka mitä :)

Kuva hieman vanha, otettu kesällä ja Usva oli silloin 6kk.

Pyryltä poistettiin kipsi reilu viikko sitten ja kovasti neiti on opetellut jalkaansa käyttämään. Varpaathan olivat kipsin sisällä käännettynä taaksepäin ettei jänne ole pingoittuneena, joten kun kipsi otettiin pois, ei neiti osannutkaan enää kävellä varpaat normaalissa asennossa. Meno oli melko kolmijalkaista monta päivää, Niina hieroi jalkaa ja olen myös jumpannut sitä ja kävelyttänyt paljon rappuja ylös (siinä on pakko käyttää jalkaa) ja pikkuhiljaa jalka alkaa palautua normaaliksi. Lihaksethan on kuihtuneet pois ja varvas yhä edelleen hieman sojottaa pidemmällä kuin muut varpaat, mutta lääkärin mukaan se on normaalia eikä leikatut jänteet parane juuri koskaan täysin normaaliksi. Koomisintahan tässä on se, että molemmat, sekä vanha etuajalan vamma että tämä takajalan jännevammat on saman puolen jaloissa, joten toinen puoli on tasaisesti sekunda nyt sitten. ;) Vielä viikko remmissä, sitten voi Pyryä jo ulkoiluttaa jo vapaana. Hyvä niin, pikku belgin pää ja kroppa jo kerrassaan huutavat kunnon liikuntaa! ja Usva juoksukaveria.

Hankin agilityhalliin kuukausikortin, sillä saa treenata niin paljon kuin haluaa lämmitetyssä hallissa. Siellä on myös tokokenttä. Nyt se on ihan tarpeen kun alkaa tulla kylmä ja sataa usein. Kävin hallissa agilitykisoissa katsomassa ja otin Usvan mukaan nähdäkseni mitä se tykkää kaikuvasta hallista, koirista, ihmisistä jne. Eipä neiti rautahermo mitään tuumannut, mennä kipitti häntä pystyssä ja katseli menoa, mutta kun otin tottista, se unohti välittömästi kaiken ympärillä ja seurasi hienosti koirien välissä jne! Olin ihmeissäni sillä tämä oli eka kerta tuollaisessa ympäristössä ja ajattelin sen ottavan nuorena koirana edes hieman häiriötä. Mutta ei, siinä se istui ja nakotti ja kun tehtiin hommia niin ei sen keskittymistä herpaannuttanut mikään! Se jaksaa aina vaan yllättää mut iloisesti! :)

Kaikki jaksavat aina kysellä joko meillä on tapeltu. Tässä tulee vastaus: ei. Noilla menee kyllä jo "liiankin" hyvin, ja tietyllälailla ehkä jopa odotan ekaa kunnon kähinää. Toistaiseksi tilanne on se, että Pyry nuolee Usvan naamaa ja korvia iltaisin pitkiä aikoja, ne nukkuvat lähekkäin (muutaman kerran yllättänyt ne jopa niin että Usvan pää on Pyryn pyllyn päällä jne), syövät raakoja luita nenät vastakkain ja antavat toisen maistaa kesken kaiken jopa omaa luutaan jne jne. Toistaiseksi Usva kunnioittaa Pyryä täysin: jos Pyryllä menee Usvan söhläämiseen hermo ja se ärähtää, Usva kellahtaa heti selälleen, mielistelee ja on aivan lättynä lattiassa vähän aikaa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt nuo ovat kyllä niin usloinen kaveripari että ihan hymyilyttää katsella niiden touhua ja sitä kuinka ne ovat oikea majakka ja perävaunu-yhdistelmä. :) Mun ihanat rakkaat tytöt!

Haavereita ja mainioita treenejä :)

Kuvassa Usva 10 vkoa. :)

Tuossa tuo Pyry makaa, jalka viidettä päivää kipsissä.. Tämä uusi kipsi mikä laitettiin keskiviikkona (kun edellinen kipsi kesti tasan päivän ennenkuin tippui kesken lenkin pois) on kestänyt kohtuuhyvin Pyryn vauhdissa. Ehkä ne suojasiteen neliapilat auttavat, täytyy tiistain kipsinvaihdossa pyytää taas sitä.. ;) On se vaan surkeaa pitää energistä ja liikunnallista koiraa sohvakoirana, sen että se tarpeensa ulos tekee niin se pitää jo kiikuttaa takaisin sisälle. Sen ekan kipsin tippumisen takia olen jo ehkä turhankin varovainen, yritän pitää koiraa kuin kukkaa kämmenellä että tämä kipsi nyt kesäisi siihen viralliseen kipsinvaihtopäivään asti. Pyry saa aina pienet kännit kun kipsi vaihdetaan viikon välein 4 viikon ajan, sillä kipsaus tehdään aina pienessä rauhoituksessa.
Haverihan sattui viime maanantaina kun tytöillä oli taas niiiiin hauskaa metsässä ja ne rallasivat itsensä "henkihieveriin". Ne tulivat metsästä taas yhden juoksulenkin jälkeen luokseni ja huomasin Pyryn ontuvan takajalkaansa. Tarkistin sen, ja huomasin pienen mutta melko syvän haavan kintereessä. Noh, se ei vuotanut paljon verta joten ajattelin että hoituu varmasti kotihoidolla. Mentiin sitten takaisin sisään, ja Pyry meni makuulle kun aloin tehdä ruokaa. Hetken kuluttua se sitten nousi ja jäi seisomaan viereeni, jolloin huomasin yhden takajalan varpaan sojottavan hyvin omituisesti pidemmälle kuin muut. Tiesin heti että nyt on jänne mennyt poikki, sillä Pyryllähän oli sama vaiva kun se oli puolitoistavuotias ja astui lasiin jolloin sen etujalan varpaasta meni jänne poikki. Samanlailla se varvas silloin sojotti, joten takaraivossa alkoi heti paniikinomainen "ei kai taas"-tunne jyskyttää. Pikainen kuvan lähetys varpaasta Niinalle varmisti asian, joten ei muuta kuin soitto päivystävälle joka käski tulla heti sillä jännevammat pitää korjata mahdollisimman pian. Päivystävällä lääkäri ei kuitenkaan suostunut liittämään jänteitä, joten maksoin 250e vain pelkästä kipsistä ja jänteiden päiden merkitsemisestä leikkausta varten, ja soitin siis seuraavalle päivälle Veteriin leikkauksen.

Leikkaus meni hyvin, aika oli klo.14 joten minulla ei ollut mahdollisuutta töiden takia viedä Pyryä itse lääkäriin. Onneksi ystäväni Jenni oli kiltti ja haki Pyryn ja kuskasi sen Veteriin. Kiitos vielä Jennille! :) Ajoin sitten töistä Veteriin ja hetken odottelun jälkeen Pyry tuotiin leikkauksesta.
Kotona Usva oli ihan ihmeissään kännisestä kaveristaan ja hoiti ja nuoli sitä kovasti. Pian Pyry kuitenkin tokeni rauhoituksesta ja kovasti olisi halunnut kirputtaa inhaa kipsiä. Enää se ei huomaa koko pötikkää, mutta alkuun se tuntui varmasti oudolta kun niin yritti sitä syödä. Tässä sitä nyt mennään, päivä kerrallaan hitaasti ja rauhallisesti Pyryn kanssa. Usvaa yritän kovasti itsekseen lenkittää ja juoksuttaa, mutta en mitenkään voi korvata Pyryn tuomaa juoksuseuraa. Onneksi Jennin Rolle on kiltisti toiminut juoksukaverina tyttöystävälleen Usvalle. :)

Usvan juoksut alkavat olla loppumaan päin, sen käytöksestä ei kyllä huomannut juoksuja lainkaan. Samanlainen maailmaa syleilevä höhlä se on kuin ennenkin. ;) Tänään oltiin Usvan kanssa hakutreeneissä, meni ihan upeasti. Sillä on kova vietti hommaan ja vauhtia ainakin piisaa. Hyvin se toki nenäänsäkin käyttää ja on aina yhtä riemuissaan löydöksestään. Siitä tulee vielä mainio hakukoira! Ainiin, käytiinhän me eilen sen kanssa jäljellä. Tein pitkän jäljen ja 3 esinettä, purkit olen siirtänyt jo taskuuni. Väliin 3-8 askeleen tyhjiä ja ne meni hyvin, väliin serpentiiniä ja pari kulmaa. Se on kyllä mainio jäljestäjä ja sillä on oikea imu jälkeen. Nenä tuhisee ja se ei pelkää lykätä kuonoaan suurimpaankaan heinäkasaan jäljestäessään. Esineet se ilmaisee hyvin ja nopeasti, joten jäljen ajo oli kerrassaan mukavaa. :) Se on kyllä mainio paketti!!!

Metsästystä ja sienestystä. :) ja vaaratilanteita. ;)

Kuvan copyright: Allekirjoittanut

Sunnuntaina lähdettiin aamulla yhdeksältä miehekkeen kanssa lintumetsälle kera koirien. Pyryähän koulutin jo viimevuonna sorsalle, ja hyvin se sorsat hakikin. Samoin haavakkokyyhkyset se löysi ja nouti mahdottomista risukoista mistä ihmiseltä olisi varmasti linnut jääny löytymättä. Isoin työ oli tietenkin otteen opetus: lintua ei saa tuodessa rutistaa jauhelihaksi. :D Siinä se harmaiden hiusten kasvu alkoi mutta ihmeen nopeasti tyttö tajusi mikä ero on esim kapulalla, suojeluhihalla ja linnulla ja miten niitä kuuluu purra. ;)

Koirien tarkoitus oli siis juosta metsässä mun ja miehen väliä (meillä välimatkaa noin 50m) ja pelottaa mahdolliset linnut maasta ilmaan. Koirat juoksivatkin kuin hullut edestakaisin, saivatpahan ainakin liikuntaa kun tekivät sitä 4h! :D minä keräsin samalla kolme ämpärillistä suppilovahveroita vaikken itse niitä syökään, porukoita lähinnä ajattelin kun kahmin niitä mukaani. ;)

Siinä kävelyn lomassa ja jälleen pyllistellessäni poimimassa sieniä vihelsin koiria luo kun olivat miehen tykönä sillä hetkellä. Katsoin sitten silmäkumasta että sieltähän Pyry tulee kun punaruskea elukka juoksee kohti. Katsahdin ylös ja hups, minua kohti juoksikin metsästämässä ollut irlanninsetteri. :O Ei siinä muuten mitään, mutta samassa näin kun Pyry kurvaa mäkeä ylös luokseni. Ison kiven takaa missä koirat törmäsivät (ja varmasti oikeastikin lähes törmäsivät toisiinsa sillä metsäkoira lähti juuri sinne mistä Pyry tuli) kuului lyhyt ja ytimekäs "RAUH!"ja näin kun metsäkoira lähti painamaan poispäin ja Pyry tuli häntä aivan pystyssä mun luo, tyyliin "Kato mutsi, mä ajoin sen pois". :P Pyryhän on sosiaalinen muille koirille, mutta varmasti kun toinen koira ja vielä vieras narttu törmää siihen yhtäkkiä, se kyllä varmasti kertoo toiselle mielipiteensä moisesta epäkohteliaisuudesta. ;) Noh, tilanne oli jo ohi kun vasta sisäistin että olisi tarvinnut ehkä ragoida jotenkin, ja niinpä pakkasin sieneni ja palasin miehen luo. Usva oli touhunnut hänen luonaan tyytyväisenä koko ajan, sinänsä hyvä sillä en halua sen joutumaan kohtaamaan vieraita koiria ihan tuolla tavalla.

Siirryimme lintujen ollessa teillä tietämättömillä seuraavaan paikkaan. Arvoin vielä autolla otanko koiria mukaan enää, olivathan ne jo juosseet monen monta tuntia. Päätin sitten ottaa. Mikälie vaisto käski laittaa ne metsätiellä kiinni kun kävelimme kohti paikkaa josta olimme päättäneet puikahtaa metsään. Yhtäkkiä näin edessä linnun, tarkemmin sanottuna teeren tien sivussa ja vinkkasin miehelle. Äijä täräytti sitä sitten muutaman kerran mutta lintu oli kai sen verran kaukana että räpisteli metsään. Noh, hetken siinä harmiteltiin mutta jatkettiin matkaa ja kurvasimme metsään sovitusta paikasta. Kävelin taas kauempana ja koirat juoksivat mun ja miehen väliä. Hetken siinä talsittuamme huutelin taas koiria ja Pyry laukkaa luokseni. Sillä oli TEERI SUUSSAAN!! Olin aivan äimänä ja otin linnun siltä. Lintu oli aivan lämmin ja juuri kuollut, joten se oli varmastikin sama lintu mitä ammuttiin, se oli vain ehtinyt lentää vähän matkaa ennen kuin kuoli. Huusin miehelle että arvaapa mitä Pyry toi, ja kyllä siinä oli ihmettelemistä! Ihan sillä että Pyry ei ole nähnyt eikä sillä ole treenattu metsäjuttuja sitten viime syksyn, ja aina kun se silloin haki linnun, se oli nimenomaan erikseen lähetetty käskyllä etsimään. Nyt se omatoimisesti ja spontaanisti haistoi linnun, löysi ja päätti tuoda sen minulle ihan ilman mitään käskyä! Aivan kuin se olisi jatellut: "Mutsi joskus kehu mua kun vein sille tämmösen". ;)

Olimme molemmat ylpeitä ja Pyry saikin linnusta sydämen palkaksi. Pyry on fiksu ja sen olen huomannut jo sen ollessa nuori, se osaa yhdistää asioita erittäin nopeasti ja sen koulutus on aina ollut äärimmäisen helppoa, mutta oli tämä jo jotain. :) Ilman sitä saalis olisi jäänyt metsään petojen ruoaksi, nyt se tirisee minun pannussani, heh. Ja vaikka ei oltu treenattu riistanoutoja, se muisti opetetut niksit: Lintua ei saa purra kovaa, mutta sitä pitää tuoda koko suulla ettei liha vahingoitu. Kun mies perkasi linnun, ei lihassa ollut yhtäkään hampaankuvaa eikä edes pientä painaumaa!! Oli se hieno lopetus päivään. Pitäisi varmaan kirjoittaa juttu belgilehteen tms tästä meidän aluevaltauksestamme missä Pyrystä on ollut iso apu ja hyöty, saatika että se on rotunsa varmaankin tällä hetkellä ainoa metsästyskoira-belgi. :D

Kuvassa siis ylpeä isäntä, Pyry ja Pyryn noutama teeri. :)

Usvalla alkoi sitten ekat juoksut. Niin se aika menee, mun silmissä se on yhäti pikkuinen pörröturkkinen pallero. Vielä juoksut eivät ole vaikuttaneet sen käytökseen mitenkään, tuskin kauheasti vaikuttavatkaan ja se on Pyryn kaltainen ettei juoksuja huomaa käytöksestä juuri lainkaan. Eilen oltiin puruissa, mitään erikoista ei tehty, Pyrylle kisaliikkeitä ja hallintaa, Usvalla samaa hömppää kuin ennenkin. :)

Treeni-intoa ja anti-intoa :)

Kuvat: Erja Juvakka, Kennel Eloisa

Kuvassa pikku-Usva 4kk tosissaan saalistaa. :D

Miten se voikin vaihdella näin paljon... Vähän aikaa sitten treenasin hyvinkin innokkaasti jälkeä, varsinkin Usvan kanssa kun mielessäni on pienet paineet tehdä pohjat sille siihen lajiin tänä vuonna ennen lunta. Tein jälkiä aktiivisesti, en kuitenkaan useammin kuin 3, max. 4 kertaa viikossa. Nyt lähiviikkoina motivaatio jälkeen on laskenut kuin lehmän häntä, en tiedä mistä se johtuu. Usvassa siis ei ole mitään vikaa, se jäljestää hyvin ja mokat mitä se tekee (jos tekee) on yllätys yllätys mun aiheuttamia. Niitä ei tule usein, mitä nyt typeryyksissäni päätin ajaa vaivalla tekemäni jäljen vaikka näin että haaskalinnut kävivät tyhjentämässä siitä ison osan. Ajattelin ettei ne voineet siinä ajassa kun kävelin autolle koiraa hakemaan tyhjätä sitä niiiiin hyvin. No olivatpahan tyhjänneet, ja 10 askeleen jälkeen koppasin koiran kainaloon ja vein autoon. Turha pentua on ajattaa tyhjällä jäljellä jossa haisee ruoan jämät ja elukat, se ei ollut kovin kaunista katseltavaa... :P
Pitäisi ehkä lakata ottamasta paineita tuon taimen kouluttamisesta, se varmastikin on osasyy miksi nyt jotenkin tökkii toi jälki..

Puruissa oltiin sunnuntaina 7h, oli koulutuspäivä meille kaikille kun Raisiosta tuli vieraileva maalimies kouluttamaan koiria ja myös meidän maalimiestämme. :) Oli erittäin antoisa päivä kaikille osallistujille, saimme paljon vinkkejä ja ne näyttivät kaikki toimivan enemmän kuin hyvin! :)
Usva puree jo purutyynyyn, mutta alkaa mälvätä ja korjailla otettaan kun joutuu kauemmin roikkumaan hihassa ilman että "voittaa". Siihen syy oli yksinkertainen: liian pehmeä tyyny, Usva kun on sellainen peli että sillä pitää olla kunnon suuntäytettä että puru on syvä, kova ja rauhallinen. Sitä purutettiin siis ekaa kertaa kunnon pentuhihaan, ja kappas. Se iski kuin hyeena kiinni, puri rauhallisesti, kovaa ja koko suulla mälväämättä kertaakaan! Saipa se kehujakin (taas) kuinka mukava nulikka se on. :) Sillä on myös jo kerrassaan hienot hypyt; se kun on niin kohno ettei varo itseään lainkaan joten paot ja hypyt ovat komeita leiskautuksia kun se ampuu kahden metrin loikalla kiinni hihaan ja napsahtaa kiinni kuin telkkä pönttöön korkeallakin olevaan hihaan. Ja se kanavoi upeasti; kun se saa hihan itselleen, se seisoo rauhallisesti ja kanavoi rauhassa ilman mitään mälväämisiä tms vaikka puoli tuntia. Paras aika mitä autolla kanavoi treenin jälkeen oli 15min jolloin sen silmätkin alkoivat jo lumpsia, kunnes sitten käskin sen irti. :D

Pyryn ongelma eli pitkän liikkeen hyppyynkin saatiin yksinkertainen mutta varsin toimiva neuvo. Pyry kun pitkässä liikkeessä hyppää melko alhaalta joten maalimiehen on vaikea ottaa sitä vastaan. No, ei muuta kuin pitkä käytävämatto kehiin jota roikottaa kiinni päistä kaksi ihmistä (hyvin hennosti jotta jos koira osuu mattoon, se irtoaa heti käsistä eikä koira kompuroi siihen). Maalimies melskaa roikkuvan maton takana ja koiran on siis PAKKO hypätä maton yli päästäkseen kiinni. Ja johan alkoi Pyrykin oppia oikeaa hyppytekniikkaa. Lopussa tuli jo oikein komeita leiskauksia. :) Hyvä päivä ja antoisa meidän jengille. Kiitos Mikalle vierailusta!

PS. Oltaisiin saatu koepaikka JK2-kisoihin Pyryn kanssa samalle päivälle kun tuo suojelun koulutuspäivä oli, mutta jälkikäteen ei harmita yhtään ettei menty! :)

Usvan ja Pyryn välien kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Toki minua on jo monet pelotelleet että "noi kaks viä tappaa toisensa" jne, mutta minua ei pelota enkä ota paineita etukäteen. Pyry on alkanut pitää kovempaa kuria nulikalle, mikä on minusta jo enemmän kuin tarpeen ja aiheellista. Ennen Pyry katsoi jo mielestäni liikaakin Usvan touhuja "sormien välistä", mutta kyllä se nykyään jo antaa palautetta jos Usva esim. niiden leikkiessä puree liian kovaa tai jotain. Niillä oli pitkä jakso kun Pyry ei leikkinyt lainkaan Usvan kanssa, taisi omalla käytöksellään rauhoittaa hullua kakaraa. Nyt kun Usva on jo hieman kasvanut, ne leikkivät taas ja paljon. Joka lenkillä on menossa aina semmoiset rallit ja painit ja "nähjäämiset" että alta pois. Pyry aloittaa usein leikin. On mukava katsella kun Pyry mätkähtää maahan ja tahallaan möyrii maassa saaden Usvan juoksemaan kimmppuunsa ja sitten nähjätään ja hammastellaan ja purraan toisia niskasta ja kaulasta jne. Mutta toistaiseksi (kop kop) täysin ystävyydellä, ne nauttivat toistensa seurasta ja sisällä niillä on pitkiä "hellyyskohtauksia" kun Pyry hoitaa ja nuolee Usvan naaman ja korvat. Yksi syy kun mulla toisen belgin hankintaan oli saada Pyrylle kaveri ja seuralainen..

Kuvassa Usva 4kk jäljestää.

Touhuamista ja löffintää, varsinkin löffintää :)

Viikonloppu meni mukavasti erittäin rennoissa merkeissä. Olin ihan kotosalla, tehtiin monia tunnin lenkkejä metsässä koirien kanssa, uitiin jne. Treenattu ei kyllä lainkaan.. ;) Perjantaina ennen löffintää oli haku. Treenasin Pyryllä ja mainiosti tyttö tekikin duunia. Ykkönen oli umpipiilossa viidessäkympissä, kakkonen oli tyhjä (vautsi kun Pyry teki upean tyhjän; syvä pisto ja ihan neliön malllinen!) ja kolmonen umpipiilo. Seuraavissa treeneissä kiintorullatreeniä ja jos sitä joskus kisoihinkin uskaltaisi.. :)

Samana päivänä ennen Pyryn hakutreeniä treenasin Usvalla tottista. Otettiin ekoja kertoja eteenmenoa. Kentän päähän kissanruokapurkki ja Usva toiseen päähän kenttää. Ja enpä ole pienen teinitervupenikan nähnyt kuunaan juoksevan yhtä nopeasti!!! :O Usvahan on vielä (ja varmaan jääkin) melko pieni, noin 16kg. Ikää on kuitenkin jo reilut 8kk. Se on Pyryä kevyempi, sirompi ja matalampi. Mutta se on N-O-P-E-A! Kun nuo koirat leikkivät juoksuleikkejä keskenään, Pyry, jota ennen pidin todella nopeana ja onhan se sitä, jää kuin rukkanen kyydistä Usvan tykittäessä täysillä. Ja koska Usva on pieni ja ketterä, se tekee käännökset ja kurvit nanosekunnissa kun Pyry vasta rekisteröi kurvin ja alkaa yrittää kääntämään isoa ruhoaan toiseen suuntaan, on Usva jo siinä vaiheessa kaukana! :D
Siitä tuskin tuleekaan Pyryn kaltaista suurta narttua, veikkaan että pikkuneidistä jää melko simpsakan kokoinen likka. Mutta se korvaa koon moneen kertaan sähäkkyydellä, nopeudella ja vikkelyydellä. ;) Kuten maalimiehemme sanoi: "Usvasta tuskin kokonsa puolesta tulee ikinä todella näyttävää purukoiraa, mutta voisin kuvitella että parin vuoden kuluttua tällä kentällä on kyllä melkoista tulta ja tappuraa, se kun kompensoi kokonsa tekemällä erittäin näyttäviä ja nopeita suorituksia". Näinhän se varmasti on. Sen irrotus tapahtuu nanosekunnissa, mutta niin myös kiinnikäyminen. Se on maalimiestä kohtaan röyhkeä, vaativa ja puree kovaa ja tasaisesti. Hermot sillä on rautaa; se ei ikinä vingu, piippaa tai "vuoda" kiihdyttävissäkään tilanteissa. Toisaalta taas se on (vielä, kop kop) ihmeenkin nöyrä ja tottelevainen minua kohtaan. Saapa nähdä mitä tytöstä kuoriutuu aikuisena. :)

Tänään tein jäljet koirille. Pääosassa oli Usva jolle tein pitkän suoran jossa oli 4 purkkia. Pyrylle melko lyhyt (300 askelta) jälki jossa kolme kulmaa ja esineitä 6. Pyry teki tasoisensa tasaisen hyvän suorituksen, ajoi hyvällä vietillä ja vain muutama pikkuriikkinen tarkastus. Olin tyytyväinen.
Usva rauhoittui paalulla, jäljelle lähtö oli rauhallinen. Mutta sitten oli pitkästä aikaa rynnimistä. Noh, pennun kanssahan näitä sattuu, eipä siinä muuta kun jarrua vaan ja vaadin tarkastamaan joka askeleen. Tätä kesti about 15 askelta kunnes Usva tyytyi kohtaloonsa ettei niin pääse eteenpäin, ja jatkoi rauhallisesti matkaansa. Kaikilla purkeilla kerrassaan upeat ilmaisut: Usva meni maahan suoraan, nopeasti ja purkki just eikä melkein etutassujen edessä millilleen! :D On se hienoa onnistua edes jossain elämässään. :)
Tosin onhan mulla nyt ihan erilainen tieto ja taito ohjata ja opettaa koiraa alkeissa kuin mitä Pyryn kanssa aloittaessani jolloin vaan touhusin yksin mutu-tuntumalla. Ei ehkä paras mahdollinen alku ja pohjien tekotyyli jäljelle, mutta sitä se on kun sattuu olemaan mun eka harrastuskoira. Saa olla harjoituskappale joissain asioissa. ;) Mutta onhan Pyry ollut kyllä upea harjoituskappale, rakas Myymy (eli Pyry, rakkaalla lapsella jne..) :)

Pyryn tulevaisuudensuunnitelmia olen miettinyt kovasti. Ehkä menemme vielä yksiin kisoihin suojelussa ennen talven taukoa. mutta sitten se ensivuosi onkin kysymysmerkki.. Pyry kun astutetaan joulun jälkeen tammikuun paikkeilla, se hoitaa pentujaan kevään niin liekö sitä sitten enää järkeä alkaa treenaamaan taas pitkän tauon jälkeen kisakuntoon 6,5 vuotiaana kesällä, kun pentujen jälkeen pitää ottaa kuntokuurikin jotta lihaskunto palautuu..? Minulla kun on jo ne tittelit mitä iposta sille hain ja joista en vielä muutama vuosi sitten uskaltanut edes haaveilla. Niinpä ajattelin jättää sen pentujen jälkeen eläkkeelle suojelusta ja jatkaa vain Usvalla sitä lajia. Pyry saisi näyttää taitonsa sitten muissa, ei niin raskaissa lajeissa. Mitään ei ole loppuun lyöty mutta näin olen alustavasti suunnitellut. Pyryn tärkein tehtävä kun on olla hyvä äiti lapsilleen ja antaa niille hyvät eväät elämään, mutta ennen kaikkea olla mun niin hirvittävän rakas seuralainen, lenkkikaveri ja oma itsensä aina iloinen ja kaikkeen valmis harrastuskaveri. Lajeja on niin monta muutakin kuin vain se suojelu.

Loppuun kuva Pyrystä (oik.) kera jo aikuisen poikansa. Hellästi äiti tervehtii lastaan... ;) Kuva: Niina Puputti

Jälkeä, hakua ja puruja kaikille tasapuolisesti

Oltiin viime sunnuntaina Pyryn kanssa jälkikisoissa. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja parilta naurunremakaltakaan ei vältytty kun me kokeissa onneamme koettelimme, niistä tuonnempana. ;) Kuva vappuleiriltä, kiitos kuuluu Erja Juvakalle Eloisa-kennelistä. :)

Koe alkoi jäljellä, sitten esineruutu ja viimeisenä tottis. Jäljelle ajoimme n. 20km jona aikana mulla oli hyvää aikaa panikoida sillä saimme koepaikan varasijalta ja en treenannut juuri lainkaan kun sain torstaina tietää koepaikasta ja koe oli siis sunnuntaina. Esineruutukin oli hieman vaiheessa, janasta puhumattakaan. ;)
Noh, viimehetken janatreenit olivat Pyrylle vielä muistissa ja se eteni suoraan tehden vain pari pientä tarkistusta. Se bongasi jäljen vahvasti ja lähti ajamaan hienosti oikeaan suuntaan. Jäljellä se ilmaisi kepit hienosti, yhden kohdalla pysähtyi, törkkäsi nenällään ja jatkoikin matkaa. Mutta kun tiesin tarkkaan missä se oli, nappasin sen mukaan kulkiessani. ;) Muut kepit nousivat hienosti, viimeistä (ja sitä arvokkainta) se hieman etsi ja tonki, mutta löytyihän se hienosti sammaleesta. :) Janalta 39p/40, piste lähti kun en antanut/muistanut jännityksissäni antaa koko liinaa koiralle ennenkuin lähdin sen perään. Tuomari sanoikin että ottaa sen pisteen siksi että muistan sen ensikerralla. ;)
Jälki meni hyvin, Pyry ajoi varmasti ja pysyi koko ajan jäljellä. Jälki meni joissain kohdin mm. risukossa, pienen puron yli jne mutta hienosti Pyry selvitti nekin esteet vaikka minä laiskana jäljentekijänä kierrän treeneissä vaikeimmat paikat vaikka niinhän ei saisi tehdä... :P

Esineruutu huvitti kaikkia sitä todistaneita. Pyry sai selvän hajun jo kun kävelimme ruutua kohti. Tuomarin selittäessä ruudun rajoja Pyry istui nenä pystyssä ja odotti lähtölupaa. Tyytyväisenä lähetin sen ruutuun. Se laukkasi minusta tasan kaksi metriä suoraan viistosti vasemmalle vaikka lähetin sen suoraan, ja lähti takaisin kantaen jotain. Ajattelin että esine EI VOI olla noin lähellä lähtöpaikkaa, enkä tajunnut edes kehua koiraa kun se lähti minua kohti. Tuijotin vain tyrmistyneenä että mitähän raatoa se sieltä mulle kiikuttaa... Tuomarikin kysyi selkäni takaa ihmeissään: "MITÄ se oikein sieltä tuo?" Pyry toi esineen minulle ja kun otin sen käteeni, huomasin sen onnekseni olevan vanha hanska. Otin sen tyytyväisenä ja annoin tuomarille. Tuomari pyöritteli sitä hetken ja sanoi että "Ei tää kyllä meidän hanska ole!" :D Noh, eihän siinä mitään, hanska kuin hanska ja ihmisen esine sekä luontoon kuulumaton joten tuomari hyväksyi Pyryn suorituksen täysin pistein. Aikaa ruudussa meni muuten muistaakseni tasan 10s.. ;) Maastosta siis pisteitä 199/200p.

Tottiksen alkaessa ilma muuttui tuulisesta aurongonpaisteeseen ja kentällä mitattiin 32 asteen lämpötiloja. Koirat olivat kaikki hieman "löysiä" helteestä johtuen ja kukaan tuskin parastaan antoi, ei Pyrykään. Suuria virheitä ei tullut, ainoa selvä virhe oli A-esteellä takaisintulohypyssä kun Pyry kiersikin esteen. Muuten perushyvä suoritus, joskin suurin terä oli poissa. Eteenmeno oli hieno kuten oikeastaan aina, suoraan ja kovaa vauhtia ja lopussa maahanmeno kuono menosuuntaan eli ei taaskaan kääntynyt käskyn kuullessaan mua kohti. :) Mukavinta oli kuulla tuomarin kommentti "Hienoa yhteistyötä, koira selvästi nauttii tehdä sun kanssa töitä sillä sen häntä vispaa herkeämättä kaiken aikaa". Pisteitä 87p, yhteensä siis 286p ja ykköstulos ja koulari JK1. :)

Usva hakuili tänään, ja meni hienosti. Se on syttynyt ihan kympillä lajiin, ihmiset kun on sille parasta mitä se tietää, varsinkin jos niillä on makkaraa. ;) Se etsii metsässä hienosti ja on aina yhtä riemuissaan löydöstään. Siitä tulee vielä mainio hakukoira. Tein koirille peltojäljet eilen. Pyryllä oli lyhyt suora jossa paljon esineitä, tarkoitus oli treenata keppejä. Kaikki nousivat hyvin, jäljellä oli tosin muutama tarkastus. Usva "The jälkikone" meni upeasti: rauhoittui paalulla, lähti jäljestämään rauhallisesti ja tarkasti, söi kaikilta askeleilta namit eikä edes koittanut rynniä. Kolme purkkia jotka se kaikki ilmaisi suoraan ja nopeasti ja jaksoi odottaa lähtökäskyä niiden jälkeen ja jatkoi samalla tempolla. Tuntuu että kaikki mitä teen sen kanssa, se tekee sen kympillä. Musta itsestä taitaa olla kiinni miten pitkälle sen kanssa päästäänkään. :) Loppuun Pyryn tottiskuva noudosta, kuva Niina Puputti.

Paljon haaveilua ja hieman treeniä :)

Kohta se on... Enää noin 9 kk niin Pyryn toiset pienokaiset näkevät päivänvalon. :) Tuskaa lievittämään kuva Pyryn edellisestä pentueesta yhden viikon iässä, kuva: Niina Puputti.

On se vaan semmoista, ensin tuntui viimeksikin ettei aika kulu millään ja sitten yhtäkkiä olikin jo juoksut, astuttaminen, synnytys jne. Nyt ne kakarat on jo 1,5v ikäisiä! :D Nyt pääsen ekaa kertaa elämässäni Saksanmaalle. Todella innolla odotan tätä reissua, Usva ja Pyry tulevat molemmat mukaan ettei Usvalle tarvitse etsiä hoitopaikkaa kun sen luotto -ja vakkarihoitaja eli Niina on yllätys yllätys mukana reissussa. :D Monet ei-koiraihmiset eivät oikein tajua mikä ihme saa lähtemään koira-asioissa Saksaan asti. Tässä erään tuttavani kanssa käyty keskustelu:
Minä: "Mä lähden ensvuonna Saksaan!"
Tuttu: "Oi hienoa, ota paljon valokuvia ja käy erilaisissa nähtävyyksissä ja..."
Minä: "Ei kyllä mä meen vaan astuttaan koiraa sinne, en lomalle."
Tuttu: "??"
Minä: "Niin kun se uros on Saksassa millä Pyry astutetaan."
Tuttu:"Mutta pakkohan sun on käydä kattoon nähtävyyksiä ja sitä ja tätä..."
Minä: "Ei kyllä mä taidan paneutua siellä vain ja ainoastaan koiriin, käyn kattomassa treenejä jne. kivaa."
Tuttu: "Kivaa???"
Minä: "Niin että semmonen reisu suunnitteilla.."
Tuttu: "Te koiraihmiset ootte kyllä ihan hulluja!"
Minä: "???"

:D Että semmosta, muutenkin pidetään hulluna joten ei tästä taida enempää ainakaan kunnian kukko laulella. ;) Onneksi parhaimmat ystävät ja tutut ovat ihan yhtä hulluja. :D Jännittää jo nyt hieman tuo kielimuuri, saksaa en osaa ja englannin kanssa ymmärrän kaiken puhutun ja kirjoitan hyvin mutta kun pitäisi ruveta puhumaan, en saa sanaa suustani vaikka periaatteessa osaankin hyvin kieltä. Noh, Niina tulkkaa mulle sitten. ;)

Ainiin, ollaanhan me treenattukin hieman. Jäljellä Usva osaa jo mennä kipoilla maahan, ekalla joudun käskemään mutta sen jälkeen menee loput itse ilman käskyä. Kippoja ollut nyt noin 3 per jälki. Hienosti se etenee, hieman minulla vain on paineita osaanko viedä sitä oikein eteenpäin kun on noinkin lupaava peli käsissä.. Pyry teki hyvän jäljen, pelto oli kuiva ja melko lyhyesssä ruohossa. Kaikki 5 esinettä löytyi ja kulmat ok, ei suurempaa huomauttamista. Se jopa hillitsi itse vauhtiaan vaikealla alustalla! :) Usva hakuilee hienosti, ukot menevät puolipakoina metsään ja Usva rynnii perään täpöillä, tekee itsenäisesti töitä eikä tule hakemaan multa apuja vaan tekee itse duunia niin kauan kunnes ukko löytyy. Tätä lisää meille. :)

Mukavaa menoa ja muutama vesiperä

Pitkä aika mennyt jo edellisestä kirjoituksesta. Paljon on tapahtunut, mutta jotenkin aina unohtuu kirjoitella niitä tänne ylös. Nyt kirjoittelen hieman muustakin kuin vain treenijutuista, kaikkea jännää kun on käsillä. :)

Ensimmäiseksi hieman kotijuttuja. Huomasin tuossa jokin aika sitten että eräs arkielämän perusjuttu on unohtunut opettaa Usvalle. Nimittäin remmikävelyn salat! Syytän siitä toki mainiota asuinpaikkaani jossa taloni takaa lähtee isot metsät joihin on siis 50m matka pääovelta ja sinnehän me aina suunnataan lenkille että nuo saavat juosta itsensä väsyksiin. Selityksiä, tiedän, mutta unohtunut täysin. Heräsin asiaan kun päätin käydä muualla tutkimassa uusia lenkkimaastoja ja teinkin sitten remmilenkin koirien kanssa. Ja voi sitä kiskomista kieli sinisenä ja kurkku suorana, ryntäilyä ja kaahottamista ja Pyryn niskassa ja kaulapannassa roikkumista! Hermo oli piukalla koska puolivuotias tervutyttö painaa jo melkoisesti ja saa yllättävästi voimaa sekoiluunsa.. No, ei muuta kuin tehokuuria päälle. Aina kun remmi kiristyi, stoppasin ja joskus jos porsastelu oli kiivaimmillaan lähdin takaisin. Nopeasti alkoi tajuamaan mistä on kyse, mutta täytynee tunnustaa että turhan usein yhä livahdan takametsään lenkille... Pitäisi enemmän lenkittää remmissä niin oppisi varmasti asian. Minulla kun on aina ollut se motto että koiria pitää olla sen verran että niille pärjää kimppalenkeillä, tai sanotaan että ei mulla ole ainakaan aikaa eikä motivaatioita kusettaa hurttia aina erikseen. On mulla kuitenkin muutakin elämää kuin ne. ;) Mutta todisteena kuva joka on otettu lenkiltä, kävelevät kuitenkin jo mielestäni suht kauniisti, Usva ojan ja Pyryn välissä (Pyry toimii hyvänä turva-aitana ja estää sivusinkoilut tehokkaasti!) ja remmit sopivan löysällä. Yleensä kävelevät vielä lähempänä toisiaan, ihan kylki kyljessä kuin siamilaiset kaksoset. ;) Hyvä tuosta vielä tulee! :)

Sitten hiven reenijuttua. Pyrylle aloin opettaa piilonkiertojen yhteydessä "tänne"-kutsulla parempaa luoksetuloa. Nykyään kun se on jo liukunut huomaamattani siihen että kun huudan tänne, se vain vilkaisee minua jolloin jo roiskaisen sen seuraavalle kierrolle. Nyt pallo käteen ja tehoreenit senkin suhteen. Alkuun jouduin parikertaa aloittamaan alusta kun eihän se pirulainen nopealla vilkaisullaan edes huomannut että mulla oli pallo! :D Toisella kertaa sitten riittävän painokas rääkäisy (siltä se taisi tosiaan kuulostaa kommenteista päätellen...) ja pallo esille näyttävästi, ja johan tytön pään päälle ilmestyi lamppu että hei, tolla on tua jotain. Pari kertaa treenattiin näin ja johan alkoi luistaa, tänne käskyllä tyttö kaartaa kauniisti mua päin kunnes saa uuden kierrä-käskyn. Hienoa, tätä lisää! :)

Usva kokeili ekan kerran "oikeata" hakua, tähän asti se on ottanut vain makkararinkiä ja yleistä riehuntaa. ;) Ukot juoksivat metsään ja Usva perään. Mutta kappas, Usva juoksi sille paikalle missä oli ukon viimeksi nähnyt ja jäi siihen seisomaan tyhmänä että "mutsi, ei täälä oo ketään!" :D No, kun vein sen sitten remmissä lähelle ukkoa jolloin sai hajun, aukesi sitten sekin pää ja sen jälkeen nopeasti tajusi että nenällä siä metsässä mennään. Lopuksi ukot vielä menivät metsään näkösälle kyykkyyn pienten välimatkojen päähän toisistaan. Eivät siis kutsuneet koiraa vaan olivat vaan, ja Usva tajusi nopeasti että sieltä saa kyllä palkan kunhan vaan käy katsomassa vaikka ovatkin passiivisia. Opetettiin siis sitä että passiivisetkin tyypit kannattaa käydä moikkaan. Hienot treenit.

Jäljelläkin käytiin vasta-ajetulla pellolla. Siitä sen enempää kertomatta sanottakoon että enempi vaikeaa treeniä! Pyrylle vaikutti alustan vaikeutuminen niin että tarkisteli paljon ja hukkasi jäljen melkein kokonaan toisella kulmalla. Seisoin hyvän aikaa paikallani kun Pyry etsi jälkeä, lopulta se sitten löytyi mutta jonnekin söhläyksen väliin jäi jopa yksi jälkiesine jota en löytänyt edes kun menin yksin sitä etsimään ajon jälkeen. Tuosta jäi hieman huono maku, täytynee mennä taas kokeilemaan samalle klanipellolle rajojaan. :P Usva jäljesti samaisella pellolla hyvin, mutta mitä nyt välillä yritti rynniä. Jouduin tosissani vaatimaan ja ohjaamaan että otetaanpa joka askeleelta ne namit eikä syöksyillä kuin sukkula. Loppua kohti rauhoittui, pitänee alkaa ajamaan jo pidempää jälkeä jotta ehtii päästä rytmiin ennen loppua.

Pyryn juoksut ovat loppumaisillaan, seuraavissa onkin sitten taas se piinaava odottaminen... Pyry pääsee lemmenlomalle Eurooppaan ja sille on valittu sulhokin. Lisätietoja voi käydä kurkkimassa Niinan sivuilta www.kennelofflines.com Olen hyvin tyytyväinen valintaan, pidin ainakin kovasti valitun uroksen siskosta joka oli hyvin sosiaalinen ja avoin, taistelutahtoinen ja toimintakykyinen. Ja kaiken lisäksi hyvin kaunis ja hienon tummanpunainen. Mahtaa tulla taas nättejä vaaveja ja ainakin potkua löytyy lajiin kuin lajiin. :) Kyselyjäkin jo tullut, pistääköhän Pyry nyt paremmaksi ja pyöräyttää koko tusinan..? :D Yks tumma uros mulle jolla valkoinen rintamerkki, kiitos!!!

Paljon on taas touhuttu :)

Kuten otsikossa tulikin ilmi, on meidän poppoo taas touhunnut paljon. Kuvista on taas kiittäminen Niina Puputtia. :)

Ensin perjantaina oli haku. Pyrylle tehtiin 3 umpipiiloa ja viimeinen ukko nelosella oli umpipiilon takana pressun alla. Ei mennyt Pyry hämyyn vaan kiersi piilon ja bongasi ukon. Hyvä tyttö.


Usvan kanssa tottisteltiin hakutreenien jälkeen. Se touhuaa aina niin innolla ja sen keskittymiskyky on jo pennusta ollut aivan ilmiömäinen. Jo 10-viikkoisena menin pokalla tottistelemaan muiden koirakoiden joukkoon kentälle ja Usva ei keskittynyt muihin koiriin ollenkaan vaan touhusi kympillä minun kanssani. Ei sitä kiinnosta muut, vain minä ja tekeminen. Ei ole paljon tarvinnut keskittyä ja tuhlata aikaa kontaktin opettamiseen.. :)

Lauantaina ja maanantaina oltiin sitten puruissa, Pyryllä otettiin hallintaa ja Usvalla perus pentuhömppää. Pyryn hallinta onkin parantunut paljon, nopeasti on tyttö ymmärtänyt että kivaa (tumppuäijän maistelua) pääsee tekemään vain kun jaksaa keskittyä ja totella ensin. Puruissa se osoittaa kyllä semmoista nopeutta että alkaa olla jo vakiolause molareilta jotain tämän tyylistä: "Hyvä kun ehtii sentin liikahtaa niin toi koira on jo kiinni!" :D Selkäkuljetuksessa se on helpoiten nähtävillä kun molari ehtii hädin tuskin kääntyä niin Pyry on jo tikkana hihassa.
Sen vartiointi piilolla on erittäin hienoa, oikein tyylipuhdas suoritus mitä on hieno katsella.

Usvakin on jo syttynyt puruhommiin (yllätys yllätys) ihan täysillä. Kun se saa valjaat päälleen se lähtee kentälle aivan sillä asenteella että "nyt mennään laittaan jätkiä nippuun!" :D Usva onkin nyt siis 5kk iässä ja molarimme mukaan mielestään tän kentän kunkku. Sillä on luonnostaan syvä puruote, ilmaa ei sen purussa näy. Sen taistelutahto ja saalisvietti ovat myös ihan huippuja, siitä kuulemma saa oikeastaan ihan mitä vain haluaa jos osaa kouluttaa. Paineita..! :D Ja sen jälki: se jäljestää innokkaasti, kuono tuhisten (ja se nuuskutus-ääni kuuluu kauas!) ja järjestelmällisesti askel askeleelta. Se kaivaa jopa hieman piilotetut namit korkeastakin ruohosta eikä nostele nenäänsä. Se menee kuin veturi, varmasti ja rauhallisesti. Tosin nyt osaan kouluttaa kaikkea paljon paremmin kuin Pyryn kanssa, ja osaan myös vaatia tarkkuutta. Pyryn epämieluisa kunnia kun on olla mun eka "harjoituskappale". ;)

Tänään käytiin huitaisemassa jäljet. Pyrylle tein kaksi kulmaa ja jälki oli noin 300 askelta. Nurtsipläntti ei ollut hirrmu iso joten pitkää jälkeä ei saanut. Ruoho oli noin 10cm pitkää. Yhteensä 4 esinettä jäljelle. Pyry otti hajun paalulta rauhallisesti ja lähti häntä tutusti huiskien ajamaan jälkeä. Se pysyi hyvin jäljellä, ei tarkistellut ja esineet se ilmaisi mallikelpoisesti eli kuten yleensäkin: suoraan ja nopeasti. Kulmat menivät upeasti, ihan pienen pieni tarkistus tuli toisessa kulmassa.
Hyvillä mielin hain Usvan ja ajoin sen kanssa suoran joka oli noin 30m. Lopussa loppupalkka rasiassa ja rasia piilotettu ettei opi rynnimään. Ajoi taas tuttuun tyyliinsä tasaisen varmasti ja meni pienellä vinkillä rasialla maahan.

Koko poppoo läksi tyytyväisenä ja väsyneenä kotiin, sen pituinen se tällä kertaa. :)

Hakuilua ja muuta mukavaa

Perjantaina olimme Pyryn ja Usvan kanssa hakutreeneissä. Kokeilimme ekaa kertaa Pyrylle umpipiiloja sillä olen haaveillut syksyllä koekäynnistä. Noh, ei muuta kun ukot piiloihin ja Pyry radalle. Eka piilo oli lähellä, n. 20 metrin päässä keskilinjalta oleva kompostiverkkohäkki jossa oli pressu päällä. Pyry oli alkuun hieman pihalla tästä jutusta, haistoi maalimiehen piilosta mutta päättikin sitten lähteä syvemmälle metsään jatkamaan etsintöjä. Palasi kyllä itse piilolle ennenkuin ehdin kutsua sitä takaisin, sitten lamppu syttyi sen pään päällä ja se nappasi rullan ja toi mulle. Sitten näytölle. Pyry meni hienosti maahan ja häntä heiluen odotti että maalimies (tai tässä tapauksessa maalinainen;) könyää piilostaan ja sai palkan.

Seuraava piilo olikin jo vaikeampi, noin neljässä kympissä maakolossa oleva ovellinen umpipiilo. Piilo oli tavallaan kuin "kuopassa", ja siitä on koiran erittäin helppo juosta ohi jos ei nenä ole auki. No, Pyry olikin porhaltanut ohi noin 5 metriä, haistanut ukon (piilon oven reiästä näkee koiran työskentelyä) ja kurvannut kauniisti takaisin. Hieman Pyry oli pyörinyt piilolla ennen rullan tuontia, kaipa kun piilossa oli suojelumaalimiehemme oli Pyrtsä siitä hieman innostunut ja kärkkynyt jo palkkaa..? ;) Noh, hetken pyörittyään häntää heiluttaen oli sitten ottanut rullansa ja toi mulle, näytölle mentiinkin semmoista kyytiä että alta pois. :D Ja voi sitä riemua kun Jyri kaivautui ulos piilosta, siinähän pieni belgi meinasi sukkiinsa seota että "Jee, se on TOI tyyppi!" ;)

Viimeinen piilo oli "vankkuri", eli liikuteltava hyvin maastoon sopiva bunkkerin tyylinen häkkyrä. Tähän piiloon meni Pyrylle ennestään täysin vieras mies. Hetken ajattelin kyllä mitenköhän meidän käy vaikka Pyry ei ikinä ole ottanut häiriötä vieraista ukoista metsässä. Tai lähinnä sitä kun ukko alkaa könyämään piilosta pois, heittelee pressua päältään jne..
Noh, Pyry löysin ukon helposti, näytölle mentiin taas kovaa. Hieno maahanmeno piilolla, ja kun käskin maalimiehen piilostaan ja iso mies alkoi ähisten kaivautua piilosta kaataen tullessaan koko vankkurin ajattelin mielessäni että on se mukava että on hyvähermoinen ja sosiaalinen koira... Itse olisin nimittäin jo voinut semmoista näytöstä pelästyä. ;) Mutta Pyry vain nökötti maassa häntä viuhtoen ja tulihan se pallo sieltä sitten lopulta. Taas oli yksi onnellinen belgi ja omistaja. :)

Usva sai treenin päätteeksi taas sosiaalistua ja riehua treeniryhmäläisten kanssa. Kovasti se on tosissaan patukastaan, ja sillä on kyllä mainiot otteet ja asenne. Se pulistelee jo nyt patukkaansa niin voimakkaasti että on vaikea pitää kiinni toisesta päästä ilman että se lipsahtaa. :) Siitä tulee vielä hieno tykki lajiin kuin lajiin, ei ainakaan mitään tarvitse jättää kokeilematta sen takia etteivät sen ominaisuudet riittäisi. :) Mainio pentu ja ihana harrastuskaveri, Usvankin pentu mun on sitten joskus varmaan saatava... ;)

Ensimmäinen teksti, palataan ajassa taaksepäin :)

Elikkäs nyt on sitten oma blogi edes väsätty, ei mikään upeuden multihuipentuma mutta ajaa asiansa. ;)

Eka teksti voisi olla vaikka kertausta parin viikon takaa, jolloin Pyryn kanssa saimme yhdessä jälleen yhden hienon kisakokemuksen lisää jota muistella mummona. :) Ne olivat ne minua hirrrmuisesti pelottaneet IPO3 kisat!

Päivä alkoi sillä että jännitin niin että Pyry ei tehnyt aamulenkillä mitään tarpeitaan, niin paljon se vaistosi minusta että nyt on jotain tulossa. Ja minä olin tietysti paniikissa että nyt se vähintään alkaa jäljellä sonnalle tms kamalaa. :D Aamu yhdeksältä ajoin kokoontumispaikkaan missä tarkistettiin kilpailukirjat, rokotukset ja sirut jne perussettiä. ;) sieltä lähdimme sitten kohti jälkipeltoja.

Pellot olivat hienossa kunnossa, ehkä inansa pitkä heinä (15-20cm). Sää oli mainio, suhteellisen lämmin ja edellisenä päivänä oli satanut. Onnistuin valitsemaan arvonnassa viimeisen suoritusvuoron, joka siis ei sovi minulle ollenkaan sillä odottaessa jännitys vain tiivistyy. :P Noh, katselin muiden kolmosten jäljet ja sitten koitti se meidän vuoromme. Pyry lähti jäljelle hienosti, häntä perinteisesti heilui ja vauhti oli kohtuullinen. Pari kertaa se tarkisti jälkeä, kulmat menivät hienosti mitä nyt yhdessä kulmassa tuli pieni tarkistus. Esineet menivät huonommin kuin ikinä treeneissä mistä olen hieman pettynyt: Pyry jäi kaikilla esineillä hieman vinoon, ja yhden se ilmaisi hieman ennenaikaisesti. Se korjasi kyllä itse virheensä ja ennenkuin ehdin edes lähteä liinan päästä se nousi makuulta, jäljesti pienen matkan ja ilmaisi esineen mallikelpoisesti. Kaikki esineet löytyivät ja maahanmenot olivat kuitenkin hyvin nopeita. Pisteitä tuli 89 ja olin siitä enemmän kuin tyytyväinen! :)

Sitten oli se meidän varmin osa-alueemme eli tottis. Tottista en edes oikeastaan jännitä enää, se on ainoa osa-alue missä luotan täysin itseeni ja koiraan. Pyry tekee varmasti hyvällä mielentilalla, iloisesti ja vietikkäästi. Seuraaminen on kaunista "tanssahtelua" ja häntä heiluu. Tuomarit ovatkin kiitelleet että sen halu tehdä töitä kanssani näkyy kauas ja koiralla on ilmiselvästi kivaa. Hyvä me! :)
Noh, tottis menikin sitten aivan nappiin, mitään isompaa ei tullut. Harmittavia pistemenetyksiä tuli luoksetulosta jolloin tarvitsin toisen käskyn sivulle siirtymiseen. Eipä se ole tuotakaan ikinä ennen tehnyt.. ;) Seuraamisessa myös henkilöryhmässä itse sekoilin suunnissa mihin kääntyä, joten Pyry oli myös hieman epävarman oloinen. Seurasi kyllä kokoajan mutta korvat jne olemus yritti huutaa mulle että "päätä nyt jo akka mihin tässä mennään". :D Erikseen pitää mainita erinomainen eteenmeno josta saatiinkin komiat aplodit: Pyry juoksi suoraan, kovaa ja pysähtyi naama menosuuntaan, eli maahan-käskyllä jäi niille sijoilleen eikä siis kääntynyt minua kohti. Oli se näyttävä vaikka itse sanonkin. :) Pisteitä 95 ja hieman ehkä harmittaa että ilman turhia virheitä oltais napattu se täydet 100...

Sitten ne purut ja se hallinta... :D Eli piilonkierrot menivät odotetusti, nopeasti, tiiviisti ja hyvin. Vartiointi piilolla erinomaista, Haukkui hienosti ja painostavasti, ei tärppinyt tai muutakaan. Sivulletulo sujui hienosti. Sitten seuraaminen pakopaikalle: Ihan hyvä suoritus, mitä nyt koira on siinä aivan veitsenterällä lähteekö vai ei, hieman vinkui ja pää kääntyi koko ajan maalimiehestä muhun ja toisinpäin. Seuraaminen itsessään hyvä, mutta Pyry meni suoraan maahan pakopaikalla ilman käskyä. Muuten puruosuus meni ihan hyvin, odotetusti ilman suurempia ongelmia mutta paossa Pyry sai hieman huonon otteen jonka kyllä korjasi heti kun tilaisuus tuli. Irrotukset olivat hieman epäpuhtaita (irrotuksen jälkeen törkkäsi hihaa vielä ennen jälkivartiointia) ja viimeisellä jouduin antamaan jopa toisen käskyn kun ekalla liimasi kiinni. :P

Muut osa-alueet menivät hyvin: hyvät otteet, asenne ja vastustaminen. Tosin molarimme aina kiitteleekin että Pyry vastustaa hienosti, siinä isompikin mies saa laittaa hikeä virtaamaan kun Pyry laittaa vastaan. :) Ja viimeisessä sivukuljetuksessa taas tuli tämä temppu minkä se on tehnyt KAIKISSA kokeissa ja mitä emme saa treeneissä epäonnistumaan päästäksemme puuttumaan asiaan: kun lähdimme liikkeelle ja käskin seurata, Pyry kiepautti kauniisti itsensä maalimiehen vasemmalle puolen ja seurasi siinä. :D Oli siinä taas kaikilla naurussa pitelemistä, tuomarilla, maalimiehellä, yleisöllä ja tietenkin mulla. Miksi se on aina se viimeinen sivukuljetus missä se tekee tuon, nytkin eka sivukuljetus meni ihan täydellisesti... ;) Noh, pisteitä 88 ja olin tyytyväinen. Ennen seuraavia kokeita sitten syksyllä hierotaan irrrotuksia ja hallintaa. :D

Tuloksena siis koulutustunnus IP3 hienolla ykköstuloksella 272 p ja VIK E! :)

Kokonaisuudessaan kokeet olivat mukava kokemus, sain itseluottamusta lisää kun huomasin että en kuollutkaan kokeeseen. :D On tuon koiran kanssa vaan hienoa tehdä, treenata ja kisata, se kun yrittää aina parhaansa ja jaksaa pakertaa pitkääkin päivää. Mun rakas pikku pölkkärini!