Ensimmäinen koe oli lauantaina, siitä voinee kertoa sen että jos joku epäonnistuu vielä pahemmin kuin minä silloin, se on jo suoritus. :P Eli koe alkoi tottiksella, se oli hyvä, 90p. Ei liikevirheitä. Siitä lähdettiin maastoon jossa ryteikössä rämpimisen jälkeen säälittävät 2 keppiä. Kuutoskeppi sentään löydettiin ja ohjeeksi minulle oli annettu että kutoskepiltä lähdet eteenpäin niin metsäautotie on 20m päässä. Valitettavasti mun suunnistustaito metsässä yhdistettynä loppuvaan tiehen (sillä kohtaa tie päättyi autojen kääntöpaikkaan) tuloksena siis eksyminen. Lähdin kyllä suoraan eteenpäin (mielestäni) mutta ilmeisesti olin kuitenkin kurvannut hieman vinoon ja mennyt juuri ja juuri ohi kääntöpaikasta. Eihän siellä sitten tietä enää tullut ja mä seikkailin koiran kanssa noin 3km reissun metsässä ennenkuin nöyrryin pyytämään kokeenjärjestäjiltä apua. :P Lopulta löysin takasin tielle auton torvien perusteella ja siinä välissä kun kävelin autolle noin 100m matkan ja heitin koiran autoon ja lähdin kentälle, oli jo avustajat lähteneet ja seuraavan kerran löydän itseni seikkailemasta hiekkateiltä pitkin poikin kun en löytänyt oikeita risteyksiä. Siinä meni noin 40min että löysin takaisin isolle tielle. No mutta semmoinen kokemus sillä kertaa. Opettavaista. ;)
Seuraava yritys oli seurvaana päivänä. Mietin aamulla kauan jaksanko lähteä ajamaan, Pyry vaikutti hieman väsyneeltä ja itsellä motivaatio oli aika hukassa. Lähdettiin nyt kuitenkin kokeilemaan. Koe alkoi jäljellä, sitten esineet ja siitä tottis. Jälkimaasto ei paljon parempi voisi enää voinut olla, mäntykangasta. :) Jana meni kohtuullisesti, Pyry kääntyi jossain kohti takaisin minua kohti ja jouduin antamaan uuden käskyn jonka jälkeen eteni taas hyvin. Jälki löytyi hyvin ja Pyry lähti ajamaan heti oikeaan suuntaan eikä takajäljelle. Eka keppi tuli todella nopeasti, ehkä 75m jälkeen janasta, ehdin jo mielessäni kirota että mitähän roskia se elukka siellä taas ilmaisee kun koira läsähti maate mutta keppihän se siellä oli! :) ei muuta kun bileet pystyyn ja hyvillä mielin eteenpäin. Kohta tuli kulma, Pyry suoritti sen varmasti. Piiiiiiitkä suora (tuntui loputtomalta, oli kuulemma 200m) josta yksi keppi, piikki jonka jälkeen heti toinen piikki (jonne perkule jäi se yksi keppi!) jossa Pyry joutui hieman tekemään töitä pysyäkseen jäljellä. Matka jatkui ja kulmia ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Eipä aikaakaan kun edessä oli kuudes keppi. Aikaa meni 30 min joten annoin suosiolla sen yhden kepin jäädä, se kun oli niin pitkän matkan päässä. Yhteensä siis 4 välikeppiä ja kutonen. Hyvä hyvä :)
Esineillä olin hieman hermostunut, en ole osannut kouluttaa Pyrylle (tai kouluttaa ollenkaan, aloitin ruudun kouluttamisen viikko ennen JK1-koetta ja treenimäärä kokonaisuudessaan mahtuu alle kahden käden sormiin) kunnon viettiä touhuun. Kakkosen kokeessakin rouva ehti poimia kaksi esinettä nippa nappa ennenkuin aika loppui. Noh, nostatin koiraa ja laitoin sen autolla tuomaan tumppua pari kertaa mistä sitten kauheet bileet. Ruutuun mennessä Pyry oli ihmeenkin tikissä, nenä pystyssä haisteli ruutua kun tuomari selitti rajoja. Ei muuta kuin koira ruutuun, olin varma ettei se ehdi tuoda kuin max kaksi esinettä. Mutta kato perkule, rouvahan laittoi oikeen kunnolla laukaksi, pysyi tiukasti ruudussa ja reagoi todella vahvasti jo kaukaa kun sai hajun. Pian mulla oli 2 esinettä ja lähetin koiraa uudestaan. Ja sainkin krepin käteeni ;) Joo, yksi kreppi oli niin pitkä että liuhui juuri koiran korkeudella, ja eikös mun fiksu pelki päättänyt että se on esine kun haisee ihmiselle, otti krepin suuhun ja kunnon tempauksella sai sen irti ja toi mulle. :D Ei valitettavasti saatu bonuspisteitä ;) No aikaa oli ihmeenkin paljon vielä, joten lähetin hakemaan viimeistä, siinä vaiheessa Pyry oli noukkinut esineet jo oikeasta etukulmasta -ja takakulmasta. Pakko sen oli olla siis vasemmalla. Eikun koira sinne ja kohta se sieltä laukkasi tumppu suussa. Voi hitsi kun olin tyytyväinen!! :) Tosin veikkaan että pari päivää ennen koetta Jennin kanssa tehdyt motivaatiotreenit olivat se pelastava tekijä tuohon vauhtiin! :) Ruudusta lähti yhteensä -2p kun "olisi saanut palauttaa esineet vieläkin nopeammin" mutta tuo kelpasi meille enemmämn kuin hyvin. Pyryhän ylitti kaikki odotukset!
Tottiksessa alkoikin alamäki. Pyry oli "löysä" ja haluton jo silloin kun nostattelin sitä, kai väsymys kahden kisapäivän jälkeen alkoi jo painaa..? Tottiksesta ei muuta sanottavaa kuin että teknisesti teki kaikki oikein, seuraamisissa oli todella haluton ja se paistoi sen habituksesta todella selvästi ja saatiinkin ihan oikeutetut pistevähennykset. Itsellä alkoi jo otsasuoni tykyttää kun koira alkoi irtaantua sivusuunnassa, kontakti tipahti pari kertaa ja täyskäännöksessä se oli niin hidas että meinasin kompuroida siihen. Ei ollut todellakaan Pyrymäistä se! Jäävät oli hyvät ja nopeat, tosin niissäkin seuraamisessa koira oli kuin märkä rätti. Noudot jees, tasamaalla hitaahko palautus. Paikallamakuu ja eteenmeno erinomaisia. Niistä saatiin koottua kasaan yhteensä 81p, huonoin tottis ikinä! :P Noh, ei voinut koiraa syyttää, ja tulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen sillä JK3 oli se minkä olin sille päättänyt hankkia ennen Pyryn eläkettä. Tosiaan, olen nyt harkinnut että Pyry jää nyt sitten aktiiviselle eläkkeelle, se on täyttänyt miljoona kertaa ne odotukset ja haaveet mitä ihmisen ihka ensimmäinen harrastuskoira yleensä täyttää!! <3
Joskus mietin mitä kaikkea paitsi olisinkaan jäänyt jos en olisi silloin joskus Karin myynti-ilmoitusta nähnyt käyttölinjaisista tervuista. En rehellisesti sanoen edes tiennyt mikä tarkkaan ottaen oli "käyttölinjainen tervueren", pikavilkaus koirakirjaan: Toihan ois kiva ja nätti. No siinävaiheessa kun menin Pyryä katsomaan ja se kiljuen (joo, se kiljui jo silloin ihan pienenä innoissaan..) ryysi vastaan ja pomppi ja touhusi ympärillä kuitenkin keskittyen heti kun Kari näytti mulle namitottista, olin myyty. Tuommoinen se harrastuskoiran pitää olla! Ja kertaakaan en ole päätöstäni katunut! <3
