Noniin, saapa taas yhden tekstin aloittaa sillä että Pyry makaa mun jaloissa kauluri päässä ja tikit nahkassa. :/ Tänään PITI olla kiva päivä, olin aamulla lähdössä isän kanssa katsomaan mulle uutta autoa. Ajelin siis kaikessa rauhassa porukoille, ja niinpä se sitten tapahtui:
Otin koirat vapaina ulos jotta käytän ne vielä pikapissalla vanhempieni talon vieressä olevalla pellolla. En ehtinyt sanoa mitään (ainakaan ajoissa..) kun Pyry haukahti kuin ajokoira ja sinkosi naapurin vapaana juoksentelevan kissan perään! Usva sinkosi perään, ei raukka vaan tajunnut miks sitä syöksytään mutta pakko oli systerin perässä ampua kuin naton ohjus.. Noh, näin Pyryn koko matkan, se ei ehinyt juosta kuin about 30 metriä vanhempieni ja heidän naapurin tonttien välissä olevan vanhan rauta-aidan viertä kun kissa katosi puskaan, jolloin jo komea "perkele":kin saavutti neidon korvat ja se katsoi parhaaksi suunnata kotiin. Usva juoksi vaan tyhmänä perässä juoksemisen riemusta. :P
Pyry tuli luokseni touhottamaan ja sitten näinkin jo että jaahas: otsassa, lähellä vasenta silmää on aika ilkeä ja syvä haava. Iso se ei ollut, mutta katsoin parhaaksi viedä sen tikattavaksi. Lekurissa lääkäri sanoi että tikataan joo, mutta tutkiessaan haavaa he olivat huomanneet että haava jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ihon alla... Lopullinen tuomio oli siis se että jokin terävä ja voimakas piikki (tod.näk rauta-aidasta törröttänyt) oli mennyt ihosta sisään ja jatkanut matkaa ihon alla, samalla jopa kalloa vaurioittaen! Pehmytkudoksetkin saattavat olla vaurioituneet, mutta varmaksi he eivät osanneet sanoa röntgenin perusteelle. Eipä muuta kun haava umpeen ja good luck, nyt sitten odotellaan tuleeko oireita mm. apatiaa, huojumista, kaatuilua jne joka on merkki siis aivovammasta tai kallon vaikeammasta vammasta. Siihenhän ei sitten ole oikein parannusta. :( Toivotaan todellakin parasta, mun pikku-Myylle ei saa käydä mitään noin pahaa..
Ei muuta kuin antibioottia, kipulääkettä ja koppa päähän ettei raavi haavaa ja kevyttä liikuntaa. Mutta ihmettelen kovasti että en kuulluut lainkaan sen vinkaisevan! Luulisi että tuommoinen tälli saa jopa tommosen "kovanahan" itkemään, mutta ei. Ihme piski..
Pennut vaan kasvaa ja komistuu, kaikkea kivaa ollaan tehty ja uusia juttuja niille esitelty. Hyvin hyvin tyytyväinen olen omaan pojuun, se on hauska tärpästikkeli, vilkas, hyvin toimintakykyinen ja reipas. Ja ahne. ;) Tosin tuo luonnekuvaus sopii kyllä itseasiassa kaikkiin pentuihin. :P Ja se sen valkoinen läiskä on vaan niiiiiin hieno! Juhannuksena saan pikku PyrNacin kotiin! Usva oli ihan liekeissä kun annoin sen tutustua poikaan! :D Törkki ja läiski sitä innoissaan että "jee, nyt mulla on samantasoinen leikkikaveri". :D Täytyi hieman vahtia kun sen leikit olivat melko rajuja pienelle. Niistä tulee varmaan parhaat kaverit. :)
Pyry tuli kotiin ja sen maidontuotanto on jo hyvin loppunut ja tissit alkavat roikkua tyhjinä. Se ei kyllä kaivannut loppuajasta Niinalla ollessaan pentujaan yhtään! ;) Oli lähinnä vaan hyvin tyytyväinen päästessään kotiin. Olin hieman jännittänyt miten tytöt tulevat toimeen 6 viikon erossaolon jälkeen. Ihan turhaan, niistä ei huomannut yhtään että ne olisivat ikinä erossa olleetkaan. Usva oli ihan täpinöissään kun sisko tuli takaisin. :) Kovasti olisi Pyryn haavaa tänäänkin nuollut ja hoitanut, pitää eristää yöksi tuo pikku hoituri portin taakse... ;)
