Kuva hieman vanha, otettu kesällä ja Usva oli silloin 6kk.
Pyryltä poistettiin kipsi reilu viikko sitten ja kovasti neiti on opetellut jalkaansa käyttämään. Varpaathan olivat kipsin sisällä käännettynä taaksepäin ettei jänne ole pingoittuneena, joten kun kipsi otettiin pois, ei neiti osannutkaan enää kävellä varpaat normaalissa asennossa. Meno oli melko kolmijalkaista monta päivää, Niina hieroi jalkaa ja olen myös jumpannut sitä ja kävelyttänyt paljon rappuja ylös (siinä on pakko käyttää jalkaa) ja pikkuhiljaa jalka alkaa palautua normaaliksi. Lihaksethan on kuihtuneet pois ja varvas yhä edelleen hieman sojottaa pidemmällä kuin muut varpaat, mutta lääkärin mukaan se on normaalia eikä leikatut jänteet parane juuri koskaan täysin normaaliksi. Koomisintahan tässä on se, että molemmat, sekä vanha etuajalan vamma että tämä takajalan jännevammat on saman puolen jaloissa, joten toinen puoli on tasaisesti sekunda nyt sitten. ;) Vielä viikko remmissä, sitten voi Pyryä jo ulkoiluttaa jo vapaana. Hyvä niin, pikku belgin pää ja kroppa jo kerrassaan huutavat kunnon liikuntaa! ja Usva juoksukaveria.
Hankin agilityhalliin kuukausikortin, sillä saa treenata niin paljon kuin haluaa lämmitetyssä hallissa. Siellä on myös tokokenttä. Nyt se on ihan tarpeen kun alkaa tulla kylmä ja sataa usein. Kävin hallissa agilitykisoissa katsomassa ja otin Usvan mukaan nähdäkseni mitä se tykkää kaikuvasta hallista, koirista, ihmisistä jne. Eipä neiti rautahermo mitään tuumannut, mennä kipitti häntä pystyssä ja katseli menoa, mutta kun otin tottista, se unohti välittömästi kaiken ympärillä ja seurasi hienosti koirien välissä jne! Olin ihmeissäni sillä tämä oli eka kerta tuollaisessa ympäristössä ja ajattelin sen ottavan nuorena koirana edes hieman häiriötä. Mutta ei, siinä se istui ja nakotti ja kun tehtiin hommia niin ei sen keskittymistä herpaannuttanut mikään! Se jaksaa aina vaan yllättää mut iloisesti! :)
Kaikki jaksavat aina kysellä joko meillä on tapeltu. Tässä tulee vastaus: ei. Noilla menee kyllä jo "liiankin" hyvin, ja tietyllälailla ehkä jopa odotan ekaa kunnon kähinää. Toistaiseksi tilanne on se, että Pyry nuolee Usvan naamaa ja korvia iltaisin pitkiä aikoja, ne nukkuvat lähekkäin (muutaman kerran yllättänyt ne jopa niin että Usvan pää on Pyryn pyllyn päällä jne), syövät raakoja luita nenät vastakkain ja antavat toisen maistaa kesken kaiken jopa omaa luutaan jne jne. Toistaiseksi Usva kunnioittaa Pyryä täysin: jos Pyryllä menee Usvan söhläämiseen hermo ja se ärähtää, Usva kellahtaa heti selälleen, mielistelee ja on aivan lättynä lattiassa vähän aikaa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt nuo ovat kyllä niin usloinen kaveripari että ihan hymyilyttää katsella niiden touhua ja sitä kuinka ne ovat oikea majakka ja perävaunu-yhdistelmä. :) Mun ihanat rakkaat tytöt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti