Ensimmäiseksi pitää sanoa että Usva ja Kero ovat todella hienosti ottaneet Amandan laumaan ja käyttäytyvät nätisti häntä kohtaan. Jäyhää ja kohmoa Keroa hieman jännitin alkuun miten yhteiselämä lähtee sujumaan mutta poika yllätti kaikki positiivisesti! Se on oikea Amandan oma bodyguard ja bestis, tulee itse likan viereen makaamaan ja antaa sen mäiskiä ja tarrata turkista miten vaan. Ja ennen kuin joku jo pelihousunsa repii niin toki itse olen aina ihan vieressä ja yritän ohjastaa likkaa kauniimpaan koirankäsittelyyn mutta huitova ja tarttuva 6kk vauva ja iholle tunkeva koira niin noh... Tosin Kero ei tunnu ottavan pahasta vaikka likka läpsii ja säätää sen turkissa. Jos sillä menee hermo (sitten piiiitkän ajan kuluttua), se kääntää pyllynsä ja sitä saa taas Amanda läpsiä ja tukistella. Sehän on muutenkin Keron namipaikka jota pöllyttämällä se tamppaa jaloillaan ja on aivan onnesta mykkyrässä joten kai tuo tytön tukistelu tuntuu jopa hyvältä sen mielestä.. ? Se myös eleillään kertoo jos likka on hereillä ulkona vaunuissa, kääntelee korviaan ja päätään vaikka hälyttimestä ei kuulu vielä mitään ja osaan lukea siitä että vaunuissa ollaan hereillä. Viisas mies! Usva on hieman varovaisempi ja lähtee nopeammin pois jos likka innostuu mutta todella hienosti ja nätisti kumpikin on tytön seurassa. :)
Koerintamalla tuli oikeastaan enemmän kuin osasin edes kuvitella ja toivoa kun kesä meni mulla liikuntakiellossa ennen synnytystä. Kero meni hyvin vähillä treeneillä pariin HK3-kisaan ja nappasi molemmista ykköstulokset! Henkilöetsintä on niin hieno tuolla; se tekee luotettavaa työtä ja hyviä pistoja, mahtava ilmaisu ja se on hyvin hallinnassa ja melko varmasti myös kaikki ukot löytyvät. Pistevähennykset maastossa lähtevät useimmiten mun omasta törttöilystä... :P Tottis on yli 90p yleensä ellei mitään kämmejä tule mutta toisessa kokeessa Keron esineruutu oli aivan kuraa! Se nosti vain kaksi esinettä ja koko työskentely oli todella laiskaa ja halutonta. Sen ilmeestä loisti "Onks ny ihan pakko?" ja se mm leikki esineillä jne omituista mitä ei ole treeneissäkään ikinä tehnyt! Argh! Noh, treeniä treeniä! :) Ainahan sitä pitää olla jotain treenattavaa ja ongelmia ratkottavaksi.. :P Nyt tarvis vielä kokeilla näyttelytulosta kun poika on yhtä tulosta vaille käyttövalio. Riittävät tulokset SM:iin on myös plakkarissa... Näyttelytuloksen metsästys voi olla iso projekti tämmöisen kaunokaisen kanssa mutta kerrankos sitä semmoiseenkin kurimukseen menee.
Usva yllätti iloisesti nappaamalla tulokset JK1 ja JK2. Toki tuolla elukalla on niin vahva peltojälkitausta että itse jäljestys ei ole temppu eikä mikään mutta huomasimpahan sitten että likka erottaa koetilanteet treeneistä ja on aloittanut koetilanteessa mun komentamisen haukkumalla melkein koko seuraamisen ajan! Voihan.... Se myös tökkii mua reiteen tyyliin "pallo tänne ja sassiin, ämmä!" Yritä siinä sitten viilipyttynä ohjata koiraa koeohjeen mukaisesti! Tässäkin pitää sanoa että treeniä treeniä lissää ja kokeenomaisia semmoisia! Ja paljon! Muuten tottis on sillä niin vahva että suurempia ylläreitä ei yleensä tule.
Usvalla on esineet todella hienot vaikka niitä ei systemaattisesti ole sille opetettukaan. Sen esinetreenit on nopeasti laskettavissa mutta onneksi sille on pennusta asti ollut luonnollista tuoda mulle kaikkea palkan toivossa joten mitä sitä hyvää treenaamaan. :D Se on nopea, todella kuuliainen ja ohjattavissa (jopa niin että mä paukutan sitä ruudun oikeaan kulmaan jossa ei ole esinettä ja se lähtee aina vaan kiltisti etsimään sieltä vaikka se on tyhjää täynnä... Tästä sain tuomarilta palautetta. :D )
Usva kävi juuri tänään ultrassa ja sen kolmas ja viimeinen pentue on tuloillaan. :) Isänä tässä pentueessa on maliuros Ruutipussi Mies alias Poju. Poju oli sosiaalinen ja mukavaluonteinen tyyppi joten pakkohan sitä mun on vihdoin se oma pikku-Usva saada kotiinkin kasvamaan ja tässä odottelen innolla oman nartun syntymää! Usva tekee pentunsa taas Niinalla (kennel Off Line's). Jännityksellä tässä siis mammalomaillaan molemmat. :) Tuskin maltan odottaa että pääsen taas kouluttelemaan ihan alusta. Taas saa huomata miten tälle yksilölle ei käykään tämä eikä tämä systeemi ja mites tämä nyt sitten koulutetaan... Pentukamat kävin jo läpi ja pikku Sora (nimi on jo siis valmiina) saa kantaa ylpeydellä äitinsä jäämistökamoja. :)
Tässä kuvissa molemmat rakkaat urpot vauvavahdissa ja uudessa aitauksessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti