Kuvan copyright: Allekirjoittanut
Sunnuntaina lähdettiin aamulla yhdeksältä miehekkeen kanssa lintumetsälle kera koirien. Pyryähän koulutin jo viimevuonna sorsalle, ja hyvin se sorsat hakikin. Samoin haavakkokyyhkyset se löysi ja nouti mahdottomista risukoista mistä ihmiseltä olisi varmasti linnut jääny löytymättä. Isoin työ oli tietenkin otteen opetus: lintua ei saa tuodessa rutistaa jauhelihaksi. :D Siinä se harmaiden hiusten kasvu alkoi mutta ihmeen nopeasti tyttö tajusi mikä ero on esim kapulalla, suojeluhihalla ja linnulla ja miten niitä kuuluu purra. ;)
Koirien tarkoitus oli siis juosta metsässä mun ja miehen väliä (meillä välimatkaa noin 50m) ja pelottaa mahdolliset linnut maasta ilmaan. Koirat juoksivatkin kuin hullut edestakaisin, saivatpahan ainakin liikuntaa kun tekivät sitä 4h! :D minä keräsin samalla kolme ämpärillistä suppilovahveroita vaikken itse niitä syökään, porukoita lähinnä ajattelin kun kahmin niitä mukaani. ;)
Siinä kävelyn lomassa ja jälleen pyllistellessäni poimimassa sieniä vihelsin koiria luo kun olivat miehen tykönä sillä hetkellä. Katsoin sitten silmäkumasta että sieltähän Pyry tulee kun punaruskea elukka juoksee kohti. Katsahdin ylös ja hups, minua kohti juoksikin metsästämässä ollut irlanninsetteri. :O Ei siinä muuten mitään, mutta samassa näin kun Pyry kurvaa mäkeä ylös luokseni. Ison kiven takaa missä koirat törmäsivät (ja varmasti oikeastikin lähes törmäsivät toisiinsa sillä metsäkoira lähti juuri sinne mistä Pyry tuli) kuului lyhyt ja ytimekäs "RAUH!"ja näin kun metsäkoira lähti painamaan poispäin ja Pyry tuli häntä aivan pystyssä mun luo, tyyliin "Kato mutsi, mä ajoin sen pois". :P Pyryhän on sosiaalinen muille koirille, mutta varmasti kun toinen koira ja vielä vieras narttu törmää siihen yhtäkkiä, se kyllä varmasti kertoo toiselle mielipiteensä moisesta epäkohteliaisuudesta. ;) Noh, tilanne oli jo ohi kun vasta sisäistin että olisi tarvinnut ehkä ragoida jotenkin, ja niinpä pakkasin sieneni ja palasin miehen luo. Usva oli touhunnut hänen luonaan tyytyväisenä koko ajan, sinänsä hyvä sillä en halua sen joutumaan kohtaamaan vieraita koiria ihan tuolla tavalla.
Siirryimme lintujen ollessa teillä tietämättömillä seuraavaan paikkaan. Arvoin vielä autolla otanko koiria mukaan enää, olivathan ne jo juosseet monen monta tuntia. Päätin sitten ottaa. Mikälie vaisto käski laittaa ne metsätiellä kiinni kun kävelimme kohti paikkaa josta olimme päättäneet puikahtaa metsään. Yhtäkkiä näin edessä linnun, tarkemmin sanottuna teeren tien sivussa ja vinkkasin miehelle. Äijä täräytti sitä sitten muutaman kerran mutta lintu oli kai sen verran kaukana että räpisteli metsään. Noh, hetken siinä harmiteltiin mutta jatkettiin matkaa ja kurvasimme metsään sovitusta paikasta. Kävelin taas kauempana ja koirat juoksivat mun ja miehen väliä. Hetken siinä talsittuamme huutelin taas koiria ja Pyry laukkaa luokseni. Sillä oli TEERI SUUSSAAN!! Olin aivan äimänä ja otin linnun siltä. Lintu oli aivan lämmin ja juuri kuollut, joten se oli varmastikin sama lintu mitä ammuttiin, se oli vain ehtinyt lentää vähän matkaa ennen kuin kuoli. Huusin miehelle että arvaapa mitä Pyry toi, ja kyllä siinä oli ihmettelemistä! Ihan sillä että Pyry ei ole nähnyt eikä sillä ole treenattu metsäjuttuja sitten viime syksyn, ja aina kun se silloin haki linnun, se oli nimenomaan erikseen lähetetty käskyllä etsimään. Nyt se omatoimisesti ja spontaanisti haistoi linnun, löysi ja päätti tuoda sen minulle ihan ilman mitään käskyä! Aivan kuin se olisi jatellut: "Mutsi joskus kehu mua kun vein sille tämmösen". ;)
Olimme molemmat ylpeitä ja Pyry saikin linnusta sydämen palkaksi. Pyry on fiksu ja sen olen huomannut jo sen ollessa nuori, se osaa yhdistää asioita erittäin nopeasti ja sen koulutus on aina ollut äärimmäisen helppoa, mutta oli tämä jo jotain. :) Ilman sitä saalis olisi jäänyt metsään petojen ruoaksi, nyt se tirisee minun pannussani, heh. Ja vaikka ei oltu treenattu riistanoutoja, se muisti opetetut niksit: Lintua ei saa purra kovaa, mutta sitä pitää tuoda koko suulla ettei liha vahingoitu. Kun mies perkasi linnun, ei lihassa ollut yhtäkään hampaankuvaa eikä edes pientä painaumaa!! Oli se hieno lopetus päivään. Pitäisi varmaan kirjoittaa juttu belgilehteen tms tästä meidän aluevaltauksestamme missä Pyrystä on ollut iso apu ja hyöty, saatika että se on rotunsa varmaankin tällä hetkellä ainoa metsästyskoira-belgi. :D
Kuvassa siis ylpeä isäntä, Pyry ja Pyryn noutama teeri. :)
Usvalla alkoi sitten ekat juoksut. Niin se aika menee, mun silmissä se on yhäti pikkuinen pörröturkkinen pallero. Vielä juoksut eivät ole vaikuttaneet sen käytökseen mitenkään, tuskin kauheasti vaikuttavatkaan ja se on Pyryn kaltainen ettei juoksuja huomaa käytöksestä juuri lainkaan. Eilen oltiin puruissa, mitään erikoista ei tehty, Pyrylle kisaliikkeitä ja hallintaa, Usvalla samaa hömppää kuin ennenkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti