Kuvat: Erja Juvakka, Kennel Eloisa
Kuvassa pikku-Usva 4kk tosissaan saalistaa. :D
Miten se voikin vaihdella näin paljon... Vähän aikaa sitten treenasin hyvinkin innokkaasti jälkeä, varsinkin Usvan kanssa kun mielessäni on pienet paineet tehdä pohjat sille siihen lajiin tänä vuonna ennen lunta. Tein jälkiä aktiivisesti, en kuitenkaan useammin kuin 3, max. 4 kertaa viikossa. Nyt lähiviikkoina motivaatio jälkeen on laskenut kuin lehmän häntä, en tiedä mistä se johtuu. Usvassa siis ei ole mitään vikaa, se jäljestää hyvin ja mokat mitä se tekee (jos tekee) on yllätys yllätys mun aiheuttamia. Niitä ei tule usein, mitä nyt typeryyksissäni päätin ajaa vaivalla tekemäni jäljen vaikka näin että haaskalinnut kävivät tyhjentämässä siitä ison osan. Ajattelin ettei ne voineet siinä ajassa kun kävelin autolle koiraa hakemaan tyhjätä sitä niiiiin hyvin. No olivatpahan tyhjänneet, ja 10 askeleen jälkeen koppasin koiran kainaloon ja vein autoon. Turha pentua on ajattaa tyhjällä jäljellä jossa haisee ruoan jämät ja elukat, se ei ollut kovin kaunista katseltavaa... :P
Pitäisi ehkä lakata ottamasta paineita tuon taimen kouluttamisesta, se varmastikin on osasyy miksi nyt jotenkin tökkii toi jälki..
Puruissa oltiin sunnuntaina 7h, oli koulutuspäivä meille kaikille kun Raisiosta tuli vieraileva maalimies kouluttamaan koiria ja myös meidän maalimiestämme. :) Oli erittäin antoisa päivä kaikille osallistujille, saimme paljon vinkkejä ja ne näyttivät kaikki toimivan enemmän kuin hyvin! :)
Usva puree jo purutyynyyn, mutta alkaa mälvätä ja korjailla otettaan kun joutuu kauemmin roikkumaan hihassa ilman että "voittaa". Siihen syy oli yksinkertainen: liian pehmeä tyyny, Usva kun on sellainen peli että sillä pitää olla kunnon suuntäytettä että puru on syvä, kova ja rauhallinen. Sitä purutettiin siis ekaa kertaa kunnon pentuhihaan, ja kappas. Se iski kuin hyeena kiinni, puri rauhallisesti, kovaa ja koko suulla mälväämättä kertaakaan! Saipa se kehujakin (taas) kuinka mukava nulikka se on. :) Sillä on myös jo kerrassaan hienot hypyt; se kun on niin kohno ettei varo itseään lainkaan joten paot ja hypyt ovat komeita leiskautuksia kun se ampuu kahden metrin loikalla kiinni hihaan ja napsahtaa kiinni kuin telkkä pönttöön korkeallakin olevaan hihaan. Ja se kanavoi upeasti; kun se saa hihan itselleen, se seisoo rauhallisesti ja kanavoi rauhassa ilman mitään mälväämisiä tms vaikka puoli tuntia. Paras aika mitä autolla kanavoi treenin jälkeen oli 15min jolloin sen silmätkin alkoivat jo lumpsia, kunnes sitten käskin sen irti. :D
Pyryn ongelma eli pitkän liikkeen hyppyynkin saatiin yksinkertainen mutta varsin toimiva neuvo. Pyry kun pitkässä liikkeessä hyppää melko alhaalta joten maalimiehen on vaikea ottaa sitä vastaan. No, ei muuta kuin pitkä käytävämatto kehiin jota roikottaa kiinni päistä kaksi ihmistä (hyvin hennosti jotta jos koira osuu mattoon, se irtoaa heti käsistä eikä koira kompuroi siihen). Maalimies melskaa roikkuvan maton takana ja koiran on siis PAKKO hypätä maton yli päästäkseen kiinni. Ja johan alkoi Pyrykin oppia oikeaa hyppytekniikkaa. Lopussa tuli jo oikein komeita leiskauksia. :) Hyvä päivä ja antoisa meidän jengille. Kiitos Mikalle vierailusta!
PS. Oltaisiin saatu koepaikka JK2-kisoihin Pyryn kanssa samalle päivälle kun tuo suojelun koulutuspäivä oli, mutta jälkikäteen ei harmita yhtään ettei menty! :)
Usvan ja Pyryn välien kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Toki minua on jo monet pelotelleet että "noi kaks viä tappaa toisensa" jne, mutta minua ei pelota enkä ota paineita etukäteen. Pyry on alkanut pitää kovempaa kuria nulikalle, mikä on minusta jo enemmän kuin tarpeen ja aiheellista. Ennen Pyry katsoi jo mielestäni liikaakin Usvan touhuja "sormien välistä", mutta kyllä se nykyään jo antaa palautetta jos Usva esim. niiden leikkiessä puree liian kovaa tai jotain. Niillä oli pitkä jakso kun Pyry ei leikkinyt lainkaan Usvan kanssa, taisi omalla käytöksellään rauhoittaa hullua kakaraa. Nyt kun Usva on jo hieman kasvanut, ne leikkivät taas ja paljon. Joka lenkillä on menossa aina semmoiset rallit ja painit ja "nähjäämiset" että alta pois. Pyry aloittaa usein leikin. On mukava katsella kun Pyry mätkähtää maahan ja tahallaan möyrii maassa saaden Usvan juoksemaan kimmppuunsa ja sitten nähjätään ja hammastellaan ja purraan toisia niskasta ja kaulasta jne. Mutta toistaiseksi (kop kop) täysin ystävyydellä, ne nauttivat toistensa seurasta ja sisällä niillä on pitkiä "hellyyskohtauksia" kun Pyry hoitaa ja nuolee Usvan naaman ja korvat. Yksi syy kun mulla toisen belgin hankintaan oli saada Pyrylle kaveri ja seuralainen..
Kuvassa Usva 4kk jäljestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti