torstai 27. helmikuuta 2014

Päivityksiä pitkästä aikaa... :D

Johan siitä edellisestä kirjotuksesta on kulunu se rapiat 7kk... Aktiivista tää mun blogin pito välillä. :D No mutta harvoin kirjoittaessa on se hyvä puoli että on sit jotain kirjoitettavaakin. ;) Eli ei muuta kuin asiaan!

Isoin juttu koirien suhteen oli Usvan viime vuoden valioituminen IPOsta! Pikkuneiti repäisi neljästä 3-luokan kokeesta ne vaadittavat ykköstulokset ja syksyllä likasta tuli siis KÄYTTÖVALIO!! Ikää neidillä oli silloin rapiat 3v joten nuorna vitsa väännettävä vai miten se meni.. ;) Tosin tuo on pennusta asti ollut unelmahelppo koulutettava nopean oppimiskykynsä ja ohjaajapehmeytensä takia. Sen kanssa ei ole joutunut ikinä vääntämään, toistamaan ja tappelemaan. Kun sille saa jonkun asian opetettua, neiti tekee sen melko luotettavasti aina. Melko-sana sen takia että elukka se tuokin on ja on sekin muutaman kerran keksinyt myös hatusta melkoisia ylläreitä joita mä en oo osannut muuta kuin katsoa monttu auki ja ajatella että "mistä se tuon nyt keksi?!". :D Mutta tylsäähän se olis jos nuo koneita olis, itsehillintääkin kun pitää opettaa (siis omistajalle myös!).

Keron kanssa käytiin joskus syksyllä tokokokeessa ALO-luokassa hakemassa 2-tulos. Kaikki meni hienosti ja kymppejä sateli mutta kahdesta liikkeestä tuli 0 kun seisomisessa Kero istui ja maahanmenossa muistaakseni myös istui. :P taas näitä "ei se kotona ikinä"-tilanteita... Eikä muuten ole kokeen jälkeenkään noita virheitä tehnyt! Noh mutta positiivista oli että vaikka kahdesta liikkeestä tuli 0, yhteispisteitä tuli kuitenkin 158p ja harmittavat 2p vajaaksi ykköstuloksesta. Mutta uusia kokeita on jo kurkittu joten ei muuta kuin uutta putkeen! :) Hienoa oli nähdä että Keroa ei tippaakaan kiinnosta ympäristö, muut koirat, ihmiset tms hulina koepaikalla. Kun mennään töihin, mun kasvot on ainoa asia mitä mun rakas pikkumies näkee ja sen vietti ei palkattomuudesta muuta kuin nousee! Se on kyllä niin luotettava tuossa suhteessa, paikallamakuussakaan mun ei oo tarvinnu ikinä tehdä töitä siihen että sen keskittyminen olisi herpaantunut minusta (kuten vilkkaan Usvan kanssa jolla se ei ole hyvä vieläkään) kun mun pikkumies tuijottaa ryhdikkäästi mutta varmasti mua vaikka nytkin kokeessa paikkamakuurivissä yksi koira alkoi haukkuen ryömiä eteenpäin ja sai muut urokset vierellään mölyämään ja levottomiksi mutta siellä se mun Kero vaan möllötti. :) hieno poika!

2014-vuodelle tavoitteena on tokokeita Kerolle ja hakukoekin, Usva saanee siirtyä pikkuhiljaa muihin lajeihin suojelusta mm. hakuun ja metsäjälkeen mun oman ipo-motivaation ja peltojen puutteen takia. Suojelu on hieno laji mutta sitä kun on veivannut nyt sen 8v niin alkaa jo tuntua että nyt riittää hetkeksi. Aikaa kun ei näin vuorotyöläisellä aina ole ja muutenkaan kiinnostusta k.o. lajiin ei enää tunnu löytyvän niin miksi vääntää väkisin..? Tulee vaan paska fiilis kaikille. Muut lajit kiehtovat nyt enemmän joten siirrytään sinne. :)
Usva saa myös taas (jos kaikki menee hyvin) jakaantua ja täyttää elämäntehtäväänsä äitinä kesällä 2014 joten kaivattu treenitauko tulee väkisinkin. Isänä pennuissa on Keron velipoika Yoda. http://www.kennelofflines.com/8  Harmi ettei ole belgin paikka nyt auki, mutta yhteensä nämä meidän neljä koiraa joista kaksi on treenattavaa on välillä nytkin enemmän kuin jaksaisi ja aika riittäisi joten jätetään pentu nyt ottamatta. On niitä silti hieno seurata kun ne kehittyvät ja kasvavat vaikkei itsellä sellainen jaloissa pyörikkään.

Miehen vanha herra Tessu tulee jo kohtuullisesti toimeen Keron kanssa ja metsälenkit pystytään jo heittämään kaikki kolme (Usva, Kero ja Tessu) irti. Pojat puhuvat hienosti koiraa keskenään, kero varsinkin yllättänyt positiivisesti: se antaa Tessulle tilaa ja väistää ja välttää mm. törmäyksiä jne mitä ei tyttöjen kanssa tee. Tessukaan ei turhia dominoi Keroa tai muuten vaan kokeile junnun hermoja. Pyryn kanssa pappaa ei voi päästää ja tuskin ikinä päästetäänkään, sen verran selkeetä on ettei noi seniorit kauheesti arvosta toistensa seuraa.  Onneksi on tilaa erotella näitä sen mitä tarve vaatii ja portteja on oviaukoissa niin että kaikki saavat kuitenkin huomiota ja seuraa koirista ja ihmisistä. Eihän tämä mikään ihannetilanne ole mutta sitä se on kun koiraihmiset rakastuu ja molemmilla on jo aikuisia äksyjä mummo -ja pappakoiria. ;) Mutta kaikki kuitenkin niin rakkaita!

Siinä ne mun rakkaat pölkkärit pönöttää pakotetussa ryhmäkuvassa. ;) Joku ns. tavan koiranomistaja joskus ihmetteli miten saan aina niin hyviä ryhmäkuvia koiristani kun ne ihan poseeraa ja on paikoillaan. Öööö, kouluttamalla..? :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti