Ensimmäinen teksti, palataan ajassa taaksepäin :)

Elikkäs nyt on sitten oma blogi edes väsätty, ei mikään upeuden multihuipentuma mutta ajaa asiansa. ;)

Eka teksti voisi olla vaikka kertausta parin viikon takaa, jolloin Pyryn kanssa saimme yhdessä jälleen yhden hienon kisakokemuksen lisää jota muistella mummona. :) Ne olivat ne minua hirrrmuisesti pelottaneet IPO3 kisat!

Päivä alkoi sillä että jännitin niin että Pyry ei tehnyt aamulenkillä mitään tarpeitaan, niin paljon se vaistosi minusta että nyt on jotain tulossa. Ja minä olin tietysti paniikissa että nyt se vähintään alkaa jäljellä sonnalle tms kamalaa. :D Aamu yhdeksältä ajoin kokoontumispaikkaan missä tarkistettiin kilpailukirjat, rokotukset ja sirut jne perussettiä. ;) sieltä lähdimme sitten kohti jälkipeltoja.

Pellot olivat hienossa kunnossa, ehkä inansa pitkä heinä (15-20cm). Sää oli mainio, suhteellisen lämmin ja edellisenä päivänä oli satanut. Onnistuin valitsemaan arvonnassa viimeisen suoritusvuoron, joka siis ei sovi minulle ollenkaan sillä odottaessa jännitys vain tiivistyy. :P Noh, katselin muiden kolmosten jäljet ja sitten koitti se meidän vuoromme. Pyry lähti jäljelle hienosti, häntä perinteisesti heilui ja vauhti oli kohtuullinen. Pari kertaa se tarkisti jälkeä, kulmat menivät hienosti mitä nyt yhdessä kulmassa tuli pieni tarkistus. Esineet menivät huonommin kuin ikinä treeneissä mistä olen hieman pettynyt: Pyry jäi kaikilla esineillä hieman vinoon, ja yhden se ilmaisi hieman ennenaikaisesti. Se korjasi kyllä itse virheensä ja ennenkuin ehdin edes lähteä liinan päästä se nousi makuulta, jäljesti pienen matkan ja ilmaisi esineen mallikelpoisesti. Kaikki esineet löytyivät ja maahanmenot olivat kuitenkin hyvin nopeita. Pisteitä tuli 89 ja olin siitä enemmän kuin tyytyväinen! :)

Sitten oli se meidän varmin osa-alueemme eli tottis. Tottista en edes oikeastaan jännitä enää, se on ainoa osa-alue missä luotan täysin itseeni ja koiraan. Pyry tekee varmasti hyvällä mielentilalla, iloisesti ja vietikkäästi. Seuraaminen on kaunista "tanssahtelua" ja häntä heiluu. Tuomarit ovatkin kiitelleet että sen halu tehdä töitä kanssani näkyy kauas ja koiralla on ilmiselvästi kivaa. Hyvä me! :)
Noh, tottis menikin sitten aivan nappiin, mitään isompaa ei tullut. Harmittavia pistemenetyksiä tuli luoksetulosta jolloin tarvitsin toisen käskyn sivulle siirtymiseen. Eipä se ole tuotakaan ikinä ennen tehnyt.. ;) Seuraamisessa myös henkilöryhmässä itse sekoilin suunnissa mihin kääntyä, joten Pyry oli myös hieman epävarman oloinen. Seurasi kyllä kokoajan mutta korvat jne olemus yritti huutaa mulle että "päätä nyt jo akka mihin tässä mennään". :D Erikseen pitää mainita erinomainen eteenmeno josta saatiinkin komiat aplodit: Pyry juoksi suoraan, kovaa ja pysähtyi naama menosuuntaan, eli maahan-käskyllä jäi niille sijoilleen eikä siis kääntynyt minua kohti. Oli se näyttävä vaikka itse sanonkin. :) Pisteitä 95 ja hieman ehkä harmittaa että ilman turhia virheitä oltais napattu se täydet 100...

Sitten ne purut ja se hallinta... :D Eli piilonkierrot menivät odotetusti, nopeasti, tiiviisti ja hyvin. Vartiointi piilolla erinomaista, Haukkui hienosti ja painostavasti, ei tärppinyt tai muutakaan. Sivulletulo sujui hienosti. Sitten seuraaminen pakopaikalle: Ihan hyvä suoritus, mitä nyt koira on siinä aivan veitsenterällä lähteekö vai ei, hieman vinkui ja pää kääntyi koko ajan maalimiehestä muhun ja toisinpäin. Seuraaminen itsessään hyvä, mutta Pyry meni suoraan maahan pakopaikalla ilman käskyä. Muuten puruosuus meni ihan hyvin, odotetusti ilman suurempia ongelmia mutta paossa Pyry sai hieman huonon otteen jonka kyllä korjasi heti kun tilaisuus tuli. Irrotukset olivat hieman epäpuhtaita (irrotuksen jälkeen törkkäsi hihaa vielä ennen jälkivartiointia) ja viimeisellä jouduin antamaan jopa toisen käskyn kun ekalla liimasi kiinni. :P

Muut osa-alueet menivät hyvin: hyvät otteet, asenne ja vastustaminen. Tosin molarimme aina kiitteleekin että Pyry vastustaa hienosti, siinä isompikin mies saa laittaa hikeä virtaamaan kun Pyry laittaa vastaan. :) Ja viimeisessä sivukuljetuksessa taas tuli tämä temppu minkä se on tehnyt KAIKISSA kokeissa ja mitä emme saa treeneissä epäonnistumaan päästäksemme puuttumaan asiaan: kun lähdimme liikkeelle ja käskin seurata, Pyry kiepautti kauniisti itsensä maalimiehen vasemmalle puolen ja seurasi siinä. :D Oli siinä taas kaikilla naurussa pitelemistä, tuomarilla, maalimiehellä, yleisöllä ja tietenkin mulla. Miksi se on aina se viimeinen sivukuljetus missä se tekee tuon, nytkin eka sivukuljetus meni ihan täydellisesti... ;) Noh, pisteitä 88 ja olin tyytyväinen. Ennen seuraavia kokeita sitten syksyllä hierotaan irrrotuksia ja hallintaa. :D

Tuloksena siis koulutustunnus IP3 hienolla ykköstuloksella 272 p ja VIK E! :)

Kokonaisuudessaan kokeet olivat mukava kokemus, sain itseluottamusta lisää kun huomasin että en kuollutkaan kokeeseen. :D On tuon koiran kanssa vaan hienoa tehdä, treenata ja kisata, se kun yrittää aina parhaansa ja jaksaa pakertaa pitkääkin päivää. Mun rakas pikku pölkkärini!