Hakuilua ja muuta mukavaa

Perjantaina olimme Pyryn ja Usvan kanssa hakutreeneissä. Kokeilimme ekaa kertaa Pyrylle umpipiiloja sillä olen haaveillut syksyllä koekäynnistä. Noh, ei muuta kun ukot piiloihin ja Pyry radalle. Eka piilo oli lähellä, n. 20 metrin päässä keskilinjalta oleva kompostiverkkohäkki jossa oli pressu päällä. Pyry oli alkuun hieman pihalla tästä jutusta, haistoi maalimiehen piilosta mutta päättikin sitten lähteä syvemmälle metsään jatkamaan etsintöjä. Palasi kyllä itse piilolle ennenkuin ehdin kutsua sitä takaisin, sitten lamppu syttyi sen pään päällä ja se nappasi rullan ja toi mulle. Sitten näytölle. Pyry meni hienosti maahan ja häntä heiluen odotti että maalimies (tai tässä tapauksessa maalinainen;) könyää piilostaan ja sai palkan.

Seuraava piilo olikin jo vaikeampi, noin neljässä kympissä maakolossa oleva ovellinen umpipiilo. Piilo oli tavallaan kuin "kuopassa", ja siitä on koiran erittäin helppo juosta ohi jos ei nenä ole auki. No, Pyry olikin porhaltanut ohi noin 5 metriä, haistanut ukon (piilon oven reiästä näkee koiran työskentelyä) ja kurvannut kauniisti takaisin. Hieman Pyry oli pyörinyt piilolla ennen rullan tuontia, kaipa kun piilossa oli suojelumaalimiehemme oli Pyrtsä siitä hieman innostunut ja kärkkynyt jo palkkaa..? ;) Noh, hetken pyörittyään häntää heiluttaen oli sitten ottanut rullansa ja toi mulle, näytölle mentiinkin semmoista kyytiä että alta pois. :D Ja voi sitä riemua kun Jyri kaivautui ulos piilosta, siinähän pieni belgi meinasi sukkiinsa seota että "Jee, se on TOI tyyppi!" ;)

Viimeinen piilo oli "vankkuri", eli liikuteltava hyvin maastoon sopiva bunkkerin tyylinen häkkyrä. Tähän piiloon meni Pyrylle ennestään täysin vieras mies. Hetken ajattelin kyllä mitenköhän meidän käy vaikka Pyry ei ikinä ole ottanut häiriötä vieraista ukoista metsässä. Tai lähinnä sitä kun ukko alkaa könyämään piilosta pois, heittelee pressua päältään jne..
Noh, Pyry löysin ukon helposti, näytölle mentiin taas kovaa. Hieno maahanmeno piilolla, ja kun käskin maalimiehen piilostaan ja iso mies alkoi ähisten kaivautua piilosta kaataen tullessaan koko vankkurin ajattelin mielessäni että on se mukava että on hyvähermoinen ja sosiaalinen koira... Itse olisin nimittäin jo voinut semmoista näytöstä pelästyä. ;) Mutta Pyry vain nökötti maassa häntä viuhtoen ja tulihan se pallo sieltä sitten lopulta. Taas oli yksi onnellinen belgi ja omistaja. :)

Usva sai treenin päätteeksi taas sosiaalistua ja riehua treeniryhmäläisten kanssa. Kovasti se on tosissaan patukastaan, ja sillä on kyllä mainiot otteet ja asenne. Se pulistelee jo nyt patukkaansa niin voimakkaasti että on vaikea pitää kiinni toisesta päästä ilman että se lipsahtaa. :) Siitä tulee vielä hieno tykki lajiin kuin lajiin, ei ainakaan mitään tarvitse jättää kokeilematta sen takia etteivät sen ominaisuudet riittäisi. :) Mainio pentu ja ihana harrastuskaveri, Usvankin pentu mun on sitten joskus varmaan saatava... ;)