Oltiin viime sunnuntaina Pyryn kanssa jälkikisoissa. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja parilta naurunremakaltakaan ei vältytty kun me kokeissa onneamme koettelimme, niistä tuonnempana. ;) Kuva vappuleiriltä, kiitos kuuluu Erja Juvakalle Eloisa-kennelistä. :)
Koe alkoi jäljellä, sitten esineruutu ja viimeisenä tottis. Jäljelle ajoimme n. 20km jona aikana mulla oli hyvää aikaa panikoida sillä saimme koepaikan varasijalta ja en treenannut juuri lainkaan kun sain torstaina tietää koepaikasta ja koe oli siis sunnuntaina. Esineruutukin oli hieman vaiheessa, janasta puhumattakaan. ;)
Noh, viimehetken janatreenit olivat Pyrylle vielä muistissa ja se eteni suoraan tehden vain pari pientä tarkistusta. Se bongasi jäljen vahvasti ja lähti ajamaan hienosti oikeaan suuntaan. Jäljellä se ilmaisi kepit hienosti, yhden kohdalla pysähtyi, törkkäsi nenällään ja jatkoikin matkaa. Mutta kun tiesin tarkkaan missä se oli, nappasin sen mukaan kulkiessani. ;) Muut kepit nousivat hienosti, viimeistä (ja sitä arvokkainta) se hieman etsi ja tonki, mutta löytyihän se hienosti sammaleesta. :) Janalta 39p/40, piste lähti kun en antanut/muistanut jännityksissäni antaa koko liinaa koiralle ennenkuin lähdin sen perään. Tuomari sanoikin että ottaa sen pisteen siksi että muistan sen ensikerralla. ;)
Jälki meni hyvin, Pyry ajoi varmasti ja pysyi koko ajan jäljellä. Jälki meni joissain kohdin mm. risukossa, pienen puron yli jne mutta hienosti Pyry selvitti nekin esteet vaikka minä laiskana jäljentekijänä kierrän treeneissä vaikeimmat paikat vaikka niinhän ei saisi tehdä... :P
Esineruutu huvitti kaikkia sitä todistaneita. Pyry sai selvän hajun jo kun kävelimme ruutua kohti. Tuomarin selittäessä ruudun rajoja Pyry istui nenä pystyssä ja odotti lähtölupaa. Tyytyväisenä lähetin sen ruutuun. Se laukkasi minusta tasan kaksi metriä suoraan viistosti vasemmalle vaikka lähetin sen suoraan, ja lähti takaisin kantaen jotain. Ajattelin että esine EI VOI olla noin lähellä lähtöpaikkaa, enkä tajunnut edes kehua koiraa kun se lähti minua kohti. Tuijotin vain tyrmistyneenä että mitähän raatoa se sieltä mulle kiikuttaa... Tuomarikin kysyi selkäni takaa ihmeissään: "MITÄ se oikein sieltä tuo?" Pyry toi esineen minulle ja kun otin sen käteeni, huomasin sen onnekseni olevan vanha hanska. Otin sen tyytyväisenä ja annoin tuomarille. Tuomari pyöritteli sitä hetken ja sanoi että "Ei tää kyllä meidän hanska ole!" :D Noh, eihän siinä mitään, hanska kuin hanska ja ihmisen esine sekä luontoon kuulumaton joten tuomari hyväksyi Pyryn suorituksen täysin pistein. Aikaa ruudussa meni muuten muistaakseni tasan 10s.. ;) Maastosta siis pisteitä 199/200p.
Tottiksen alkaessa ilma muuttui tuulisesta aurongonpaisteeseen ja kentällä mitattiin 32 asteen lämpötiloja. Koirat olivat kaikki hieman "löysiä" helteestä johtuen ja kukaan tuskin parastaan antoi, ei Pyrykään. Suuria virheitä ei tullut, ainoa selvä virhe oli A-esteellä takaisintulohypyssä kun Pyry kiersikin esteen. Muuten perushyvä suoritus, joskin suurin terä oli poissa. Eteenmeno oli hieno kuten oikeastaan aina, suoraan ja kovaa vauhtia ja lopussa maahanmeno kuono menosuuntaan eli ei taaskaan kääntynyt käskyn kuullessaan mua kohti. :) Mukavinta oli kuulla tuomarin kommentti "Hienoa yhteistyötä, koira selvästi nauttii tehdä sun kanssa töitä sillä sen häntä vispaa herkeämättä kaiken aikaa". Pisteitä 87p, yhteensä siis 286p ja ykköstulos ja koulari JK1. :)
Usva hakuili tänään, ja meni hienosti. Se on syttynyt ihan kympillä lajiin, ihmiset kun on sille parasta mitä se tietää, varsinkin jos niillä on makkaraa. ;) Se etsii metsässä hienosti ja on aina yhtä riemuissaan löydöstään. Siitä tulee vielä mainio hakukoira. Tein koirille peltojäljet eilen. Pyryllä oli lyhyt suora jossa paljon esineitä, tarkoitus oli treenata keppejä. Kaikki nousivat hyvin, jäljellä oli tosin muutama tarkastus. Usva "The jälkikone" meni upeasti: rauhoittui paalulla, lähti jäljestämään rauhallisesti ja tarkasti, söi kaikilta askeleilta namit eikä edes koittanut rynniä. Kolme purkkia jotka se kaikki ilmaisi suoraan ja nopeasti ja jaksoi odottaa lähtökäskyä niiden jälkeen ja jatkoi samalla tempolla. Tuntuu että kaikki mitä teen sen kanssa, se tekee sen kympillä. Musta itsestä taitaa olla kiinni miten pitkälle sen kanssa päästäänkään. :) Loppuun Pyryn tottiskuva noudosta, kuva Niina Puputti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti