Pitkä aika mennyt jo edellisestä kirjoituksesta. Paljon on tapahtunut, mutta jotenkin aina unohtuu kirjoitella niitä tänne ylös. Nyt kirjoittelen hieman muustakin kuin vain treenijutuista, kaikkea jännää kun on käsillä. :)
Ensimmäiseksi hieman kotijuttuja. Huomasin tuossa jokin aika sitten että eräs arkielämän perusjuttu on unohtunut opettaa Usvalle. Nimittäin remmikävelyn salat! Syytän siitä toki mainiota asuinpaikkaani jossa taloni takaa lähtee isot metsät joihin on siis 50m matka pääovelta ja sinnehän me aina suunnataan lenkille että nuo saavat juosta itsensä väsyksiin. Selityksiä, tiedän, mutta unohtunut täysin. Heräsin asiaan kun päätin käydä muualla tutkimassa uusia lenkkimaastoja ja teinkin sitten remmilenkin koirien kanssa. Ja voi sitä kiskomista kieli sinisenä ja kurkku suorana, ryntäilyä ja kaahottamista ja Pyryn niskassa ja kaulapannassa roikkumista! Hermo oli piukalla koska puolivuotias tervutyttö painaa jo melkoisesti ja saa yllättävästi voimaa sekoiluunsa.. No, ei muuta kuin tehokuuria päälle. Aina kun remmi kiristyi, stoppasin ja joskus jos porsastelu oli kiivaimmillaan lähdin takaisin. Nopeasti alkoi tajuamaan mistä on kyse, mutta täytynee tunnustaa että turhan usein yhä livahdan takametsään lenkille... Pitäisi enemmän lenkittää remmissä niin oppisi varmasti asian. Minulla kun on aina ollut se motto että koiria pitää olla sen verran että niille pärjää kimppalenkeillä, tai sanotaan että ei mulla ole ainakaan aikaa eikä motivaatioita kusettaa hurttia aina erikseen. On mulla kuitenkin muutakin elämää kuin ne. ;) Mutta todisteena kuva joka on otettu lenkiltä, kävelevät kuitenkin jo mielestäni suht kauniisti, Usva ojan ja Pyryn välissä (Pyry toimii hyvänä turva-aitana ja estää sivusinkoilut tehokkaasti!) ja remmit sopivan löysällä. Yleensä kävelevät vielä lähempänä toisiaan, ihan kylki kyljessä kuin siamilaiset kaksoset. ;) Hyvä tuosta vielä tulee! :)
Sitten hiven reenijuttua. Pyrylle aloin opettaa piilonkiertojen yhteydessä "tänne"-kutsulla parempaa luoksetuloa. Nykyään kun se on jo liukunut huomaamattani siihen että kun huudan tänne, se vain vilkaisee minua jolloin jo roiskaisen sen seuraavalle kierrolle. Nyt pallo käteen ja tehoreenit senkin suhteen. Alkuun jouduin parikertaa aloittamaan alusta kun eihän se pirulainen nopealla vilkaisullaan edes huomannut että mulla oli pallo! :D Toisella kertaa sitten riittävän painokas rääkäisy (siltä se taisi tosiaan kuulostaa kommenteista päätellen...) ja pallo esille näyttävästi, ja johan tytön pään päälle ilmestyi lamppu että hei, tolla on tua jotain. Pari kertaa treenattiin näin ja johan alkoi luistaa, tänne käskyllä tyttö kaartaa kauniisti mua päin kunnes saa uuden kierrä-käskyn. Hienoa, tätä lisää! :)
Usva kokeili ekan kerran "oikeata" hakua, tähän asti se on ottanut vain makkararinkiä ja yleistä riehuntaa. ;) Ukot juoksivat metsään ja Usva perään. Mutta kappas, Usva juoksi sille paikalle missä oli ukon viimeksi nähnyt ja jäi siihen seisomaan tyhmänä että "mutsi, ei täälä oo ketään!" :D No, kun vein sen sitten remmissä lähelle ukkoa jolloin sai hajun, aukesi sitten sekin pää ja sen jälkeen nopeasti tajusi että nenällä siä metsässä mennään. Lopuksi ukot vielä menivät metsään näkösälle kyykkyyn pienten välimatkojen päähän toisistaan. Eivät siis kutsuneet koiraa vaan olivat vaan, ja Usva tajusi nopeasti että sieltä saa kyllä palkan kunhan vaan käy katsomassa vaikka ovatkin passiivisia. Opetettiin siis sitä että passiivisetkin tyypit kannattaa käydä moikkaan. Hienot treenit.
Jäljelläkin käytiin vasta-ajetulla pellolla. Siitä sen enempää kertomatta sanottakoon että enempi vaikeaa treeniä! Pyrylle vaikutti alustan vaikeutuminen niin että tarkisteli paljon ja hukkasi jäljen melkein kokonaan toisella kulmalla. Seisoin hyvän aikaa paikallani kun Pyry etsi jälkeä, lopulta se sitten löytyi mutta jonnekin söhläyksen väliin jäi jopa yksi jälkiesine jota en löytänyt edes kun menin yksin sitä etsimään ajon jälkeen. Tuosta jäi hieman huono maku, täytynee mennä taas kokeilemaan samalle klanipellolle rajojaan. :P Usva jäljesti samaisella pellolla hyvin, mutta mitä nyt välillä yritti rynniä. Jouduin tosissani vaatimaan ja ohjaamaan että otetaanpa joka askeleelta ne namit eikä syöksyillä kuin sukkula. Loppua kohti rauhoittui, pitänee alkaa ajamaan jo pidempää jälkeä jotta ehtii päästä rytmiin ennen loppua.
Pyryn juoksut ovat loppumaisillaan, seuraavissa onkin sitten taas se piinaava odottaminen... Pyry pääsee lemmenlomalle Eurooppaan ja sille on valittu sulhokin. Lisätietoja voi käydä kurkkimassa Niinan sivuilta www.kennelofflines.com Olen hyvin tyytyväinen valintaan, pidin ainakin kovasti valitun uroksen siskosta joka oli hyvin sosiaalinen ja avoin, taistelutahtoinen ja toimintakykyinen. Ja kaiken lisäksi hyvin kaunis ja hienon tummanpunainen. Mahtaa tulla taas nättejä vaaveja ja ainakin potkua löytyy lajiin kuin lajiin. :) Kyselyjäkin jo tullut, pistääköhän Pyry nyt paremmaksi ja pyöräyttää koko tusinan..? :D Yks tumma uros mulle jolla valkoinen rintamerkki, kiitos!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti